Piikkiön kulttuuriympäristö

Piikkiön kulttuuriympäristö-julkaisu on osa vuonna 1998 vietetyn ympäristöministeriön, opetusministeriön, Suomen kotiseutuliiton ja Suomen kuntaliiton käynnistämän "Kulttuuriympäristö kunniaan"- teemavuoden satoa. Hankkeen tavoitteena on tuottaa alueittaisia tai kuntakohtaisia ohjelmia kulttuuriympäristön vaalimiseksi. Piikkiön kulttuuriympäristöohjelma on ensimmäinen Varsinais-Suomessa ilmestynyt kuntakohtainen ohjelma. Ohjelma on toteutettu monen tahon yhteistyönä.

Teppo-Pärnä, Viri ja Pärnä, Seppo: Piikkiön kulttuuriympäristö. Kotiseutukirja. Lounais-Suomen ympäristökeskus, 1999. 152 sivua. ISBN 952-11-0477-5.

Piikkiön kulttuuriympäristö-julkaisu on osa vuonna 1998 vietetyn ympäristöministeriön, opetusministeriön, Suomen kotiseutuliiton ja Suomen kuntaliiton käynnistämän "Kulttuuriympäristö kunniaan"- teemavuoden satoa. Hankkeen tavoitteena on tuottaa alueittaisia tai kuntakohtaisia ohjelmia kulttuuriympäristön vaalimiseksi. Piikkiön kulttuuriympäristöohjelma on ensimmäinen Varsinais-Suomessa ilmestynyt kuntakohtainen ohjelma. Ohjelma on toteutettu monen tahon yhteistyönä. Mukana ovat olleet Piikkiön kunta, Turun maakuntamuseo ja Lounais-Suomen ympäristökeskus. Kirjan tekijöiden arkkitehtien Viri Teppo-Pärnän ja Seppo Pärnän mukaan julkaisun ja siihen liittyvien hankkeiden kunnianhimoisena tarkoituksena on tehdä elinympäristö ja sen jokapäiväiset näkymät tutummaksi ja läheisemmäksi, huolenpidon arvoiseksi.

Mikä sitten on kulttuuriympäristö? Kulttuuriympäristö voidaan määritellä maisemaksi, jossa näkyy ihmisen käden jälki tai jota ihmisen tiedetään käyttäneen hyväkseen. Alkujaan latinankielinen sana kulttuuri merkitsi juuri maanviljelyä, ja viljelymaisema onkin perinteisen lounaissuomalaisen kulttuurimaiseman päätekijä. Piikkiön viljelymaisema alkoi muodostua jo rautakaudelta lähtien. Myöhemminkin viljeleminen on ollut merkittävää. Raja kulttuurimaiseman ja luonnonmaiseman välillä on usein häilyvä. Peltojen rajavyöhykkeet , laitumina käytetyt metsäsaarekkeet tai suuret maisemapuut ovat tärkeä osa kulttuurimaisemaa. Kulttuuriympäristöön kuuluvat myös rakennukset niin komeat kartanot kuin nuoremmatkin asuinalueet.

Julkaisu on jaettu kahteen osaan niin, että ensin esitellään yleisesti kunnan luontoa, historiaa, rakennuskantaa ja erityispiirteitä. Toisessa osassa käydään läpi yksityiskohtaisesti kunnan eri alueita ja nostetaan esille alueiden ominaispiirteitä, merkittäviä kohteita sekä annetaan suosituksia niiden hoidosta. Kirjan lukuja voi mainiosti lukea omina kokonaisuuksinaan, jolloin se palvelee hyvin erilaisia lukijakuntia. Tekijöiden tavoitteena onkin, että sitä tutkisi niin Piikkiöön juuri muuttanut keskustaajaman asukas kuin peruspiikkiöläinenkin, luokanopettaja, aikuisopiskelija, luottamushenkilö kuin virkamieskin. Monia lukijakuntia palvelee myös tekstin helppolukuisuus. Teksti on sujuvaa, värikästä ja elävää. Tosin välillä mielestäni vähän liiankin värikästä. Lainausmerkkejä käytetään runsaasti ja mm. s. 93 pidetään näköalatornia rakennuksessa piikkiöläisenä vuosisadan vaihteen "välttämättömyytenä". Myöskään sana kasvihuoneblokki ei kuulu omaan sanavarastooni.

Tekstistä näkyy että tekijät ovat selvästi paneutuneet asiaansa ja tuntevat kunnan hyvin. Erityisen ansiokasta on maiseman kuvaaminen lukijalle eri osa-alueita käsittelevissä luvuissa. Tekstiä lukiessa voi melkein nähdä jokaisen tienmutkan, siinä kasvavan maisemapuun ja sieltä aukenevan maiseman, vaikka paikkaa ei laisinkaan tuntisikaan. Lukijan tekee melkein mieli lähteä katsomaan kirjoittajan kuvaamaa maisemaa, enkä yhtään ihmettele, jos alueella asuva alkaa katsoa tämän jälkeen ympäristöään uudella tavalla. Ongelmana on tietysti se, miten määritellään arvokas ympäristö. Arvostukset ovat aina sidottuja aikaansa ja ne ovat aina jossain määrin subjektiivisia.

Kirjan monipuolisuus viehättää minua. Ympäristöä katsotaan kokonaisuutena, johon liittyvät niin esihistorialliset muinaisjäännökset kuin sodan jälkeen syntynyt siirtokarjalaisasutuskin. Mukaan tarkasteluun otetaan mukaan myös tiet, puutarhat ja maisemapuutkin. Yksityiskohtaisiin karttoihin on merkitty kaikki huomattavat kohteet, jolloin kirja palvelee hyvin myös maankäytön suunnittelua kuten kaavoitusta. Kirjan taitto on hyvä. Lukuisat uudet ja vanhemmat valokuvat sekä tekijöiden piirtämät kuvat lisäävät tekstin helppolukuisuutta.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *