Pilvirykelmiä ja taivaallisia säteitä

Taiteilijoiden taivaat on taidekirja, joka ei ole mitenkään perinteinen. Vaikka se on painettu hyvälle paperille, taitettu kauniisti ja rauhallisesti ja siinä on paljon kauniita teoskuvia, teksti on jotain muuta kuin taidepuhetta. Kyse on paitsi taiteessa kuvatuista säätiloista myös johdatusta pilvien maailmaan, vaikka kirjassa ei varsinaista pilvikuvastosta olekaan. Kaikkiaan lukukokemus on miellyttävän virkistävä. Ehkäpä tästä oppii jotain uutta tai ainakin ymmärtää, että näkemäänsä voi tarkastella kukin oman kokemus- ja osaamispohjansa kautta.

Paasonen, Seija: Taiteilijoiden taivaat meteorologin silmin. Maahenki Oy, 2018. 180 sivua. ISBN 978-952-301-130-4.

Meteorologi Seija Paasonen on taatusti taivaiden ja säätilojen asiantuntija. Tällä kertaa hän ei ennustakaan säätä vaan tulkitsee kuvattua säätä. Pilvimuodostelmista hän kokemuksellaan hahmottelee vuodenajan, pilvityypin ja sään, jonka taiteilija on vanginnut teokseensa. Näin saamme lukea mielenkiintoisia ja toisenlaisia tulkintoja monista tutuistakin teoksista, jotka kuuluvat kansalliseen aarteistoomme tai maailman laatutaiteeseen.

Fanny Churberg: Maisema Viipurin tienoilta/Lähestyvä rajuilma, 1874.

Paasonen on tarkastellut usean vuoden projektissaan kaikkiaan 1863 taideteosta, joiden joukosta tähän kirjaan on valittu 100 edustavinta teosta eri pilvimuodostelmista. Tv:stä tuttu Paasonen on ottanut tutkimuksiaan varten virkavapaata ja uppoutunut itseään kiehtovaan aiheeseen kuvataiteessa tarttuvan mielenkiintoisesti. Aineistonsa pohjalta Seija Paasonen myös luennoi aiheesta eri paikkakunnilla ympäri Suomea. Pilvet ovat saaneet myös oman teemallisen taidenäyttelyn (ainakin Järvenpäähän) sekä yleisöopastuksia aihetta korostaen.

Kirjan kerronta on puheenomaista ja kirjoittaja tuo selkeästi esiin, mitä hän on ajatellut missäkin tarkastelun vaiheessa, miten tulkinta on edennyt ja mistä hän on saanut lisätietoja aiheesta. Esimerkkinä teoksen tekstin tyylistä vaikka katkelma analyysistä Pekka Halosen maalauksesta Heinäkuorma (1899):

” Taivas on pilvessä, mutta aurinko kumottaa pilvikerroksen läpi. Valitsin pilveksi verhopilven, altostratuksen. Toisin kuin harsopilvessä eli cirrostratuksessa verhopilveen ei muodostu haloa, valoisaa rengasta auringon ympärille. … Halosen maalauksessa erottuu verhopilven alapuolella paikoin alapilveä, kumpukerrospilveksi tai ehkäpä sumupilveksi luokiteltavaa.” s. 130.

Pekka Halonen: Heinäkuormia 1899. Ateneum.

Vaikka säätilojen tarkastelu kuvataiteessa on sinänsä itselleni outoa, vaikkakin kiinnostavaa, huomaan pikkuhiljaa katsovani teosta ”Paasosen ohjauksessa” eli varsinainen teoksen aihe jää sivuosaan ja huomioni kiinnittyy vain teoksen taivasosuuteen ja teostodellisuudessa vallitsevaan säähän. Monen kuvan kohdalla piti palata katsomaan uudelleen, mistä teoksesta olikaan kyse. Jännittävää. Tämänkaltainen ohjaileva katsominen on kiinnostavaa ja kouluttavaa. Kiitos uudesta tavasta katsoa!

Arhip Kuindži: Laatokka 1873. Venäläinen museo.

2 kommenttia artikkeliin “Pilvirykelmiä ja taivaallisia säteitä

  1. Terve!
    Järvenpään taidemuseolla avautuu kirjaan pohjautuva ja Seija Paasosen kuratoima näyttely ensi maaliskuussa, jossa monet kirjan teoksista voi nähdä esillä:

    Sadejuovia ja pilvisäteitä – taiteilijoiden taivaat meteorologin silmin 1.3.–30.9.2019

    Järvenpään taidemuseon kevään ja kesän 2019 näyttelyssä kohdistetaan katseet taiteilijoiden maalaamiin taivaisiin ja sääilmiöihin.

    Näyttelyssä päästään tutkailemaan 1800-ja 1900-luvun teoksissa esiintyviä säätiloja ja luonnonilmiöitä. Miten poutapilvet on kuvattu taideteoksissa? Näkyykö tietylle ajalle tyypilliset luonnonilmiöt kuten komeetat ja kuunpimennykset taideteoksissa? Teoksia näyttelyssä on mm. Eero Järnefeltiltä, Pekka Haloselta, Albert Edefeltiltä ja Venny Soldan-Brofeldtilta.
    https://www.jarvenpaa.fi/–N%C3%A4yttelyt–/sivu.tmpl?sivu_id=5677

  2. Myös venäläiset klassikkotaiteilijat maalasivat henkeäsalpaavia taivaita maisemiinsa. Oma ehdoton suosikkini on Isaac Levitan, ja hänen maalauksensa ”Ikuinen rauha” [Above Eternal Rest / Tranquility, vuodelta 1894]. Teos kuuluu Tretjakovin gallerian kokoelmiin Moskovassa. Kuulisin hyvin mielelläni Seijan tätä teosta koskevista vaikutelmista.

Vastaa käyttäjälle Olavi Koskela Peruuta vastaus

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *