Pohdintoja lihansyönnin taustoista

Lihan kulutus on kasvanut paljon Suomessakin elintason kohoamisen myötä. Taru Anttosen ja Jukka Vornasen kansantajuisesti kirjoitettu teos käsittelee lihan- ja kasvissyönnin taustoja. Siinä pohditaan lihansyönnin ja hyvinvoinnin ristiriitaista suhdetta, eettisiä valintoja, sekä käsitellään monipuolisesti kasvissyönnin historiaa ja tulevaisuutta.

Anttonen, Taru; Vornanen, Jukkka: Lihansyöjien maa. Miksi suomalaisten ruokavalion on muututtava.. Into Kustannus, 2016. 346 sivua. ISBN 978-952-264-444-2.

Yhteiskuntatieteiden maisterin Taru Anttosen ja kasvissyönnin historiasta väitöskirjaa valmistelevan kulttuurihistorian tutkijan Jukka Vornasen Lihansyöjien maa: Miksi suomalaisten ruokavalion on muututtava, on ajankohtaiseen aiheeseen eli lihan- ja kasvissyönnin taustoihin pureutuva teos. Osin minämuotoon puettu, pääosin eri alojen asiantuntijoiden haastatteluihin pohjautuvassa teoksessa pohditaan lihansyönnin yleisyyden syitä, nostetaan esiin siihen liittyviä ekologisia ja eettisiä ongelmia ja pohditaan kasvissyönnin historiaa ja tulevaisuutta. Lihansyönnin määrää ja ongelmia havainnollistetaan myös useissa tietolaatikoissa. Lihansyöjien maa on kirjoitettu kansantajuisesti ja soveltuu siten kaikkien aiheesta kiinnostuneiden luettavaksi

Monen muun maan tapaan lihansyönti on Suomessa yleistynyt vaurastumisen myötä. Nykyisin jokainen suomalainen syö, määrittelytavasta riippuen, 50-80 kilogrammaa lihaa vuodessa. Tämä siitäkin huolimatta, että lihansyönti on nykytiedon valossa sekä ekologisesti, eettisesti että hyvinvoinnin kannalta ongelmallista. Esimerkiksi terveyden kannalta suositeltavampana määränä pidetään noin 300-500 grammaa viikossa.

Tämän epäsuhdan syiden valottaminen tarjoaa lähtökohdan Lihansyöjien maalle. Epäsuhdan syitä etsitään ensisijaisesti haastattelemalla eri alojen asiantuntijoita, kuten tutkijoita, ravintoloitsijoita, tuottajia ja kauppiaita. Haastatellut asiantuntijat antavat lihalle – ja sen vankalle asemalle – erilaisia merkityksiä. Ravintoloitsija painottaa lihan uniikkia maku-ulottuvuutta; ravitsemusalan tutkija puolestaan lihan sisältämiä ravintoaineita. Eräänä mahdollisena selityksenä nostetaan esiin lihan alkuperän häivyttäminen, jolloin kuluttaja ei ”muista” syövänsä oikeaa eläintä. Oma roolinsa on myös erilaisilla muoti-ilmiöillä, kuten karppauksella.

image

Kuva: Frans Snyders, Torinäkymä kujalta 1635-1640., North Carolina Museum of Art via Google Cultural Institute. Wikipedia.

Onko liha terveysruokaa vai terveyshaitta?

Teos jakaantuu neljään päälukuun. Ensimmäisessä luvussa (Harvojen herkusta koko kansan terveyshaitaksi), pohditaan lihansyönnin ja hyvinvoinnin ristiriitaista suhdetta. Lihassa on useita terveyden kannalta tärkeitä ravintoaineita ja vitamiineja ja se nähdään ravitsemuksen kannalta välttämättömänä, vaikeasti korvattavana elintarvikkeena. Toisaalta etenkin runsas punaisen lihan syönti on paljastunut terveyshaitaksi, jolla on yhteyksiä muun muassa syöpäriskiin ja kakkostyypin diabetekseen. Tutkimusten mukaan vegaaniruokavalio suojaa monilta elintasosairauksilta. Miksi liha nähdään silti usein välttämättömänä ja sen rooli esimerkiksi ravitsemussuosituksissa on edelleen keskeinen? Ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm arvioi, että tutkimusnäyttö on hiljalleen siirtymässä ravitsemussuosituksiin. Silti uudessakin ravintokolmiossa lihan näyttäytyy vaikeasti korvattavana elintarvikkeena, eikä esimerkiksi palkokasveja esitetä eläinperäisten tuotteiden korvikkeina vaan lisukkeina.

Ekologinen ja eettinen kestämättömyys

Toisessa pääluvussa (Köyhtyvä luonto, ahtaasti elävät eläimet), pohditaan lihansyönnin ekologista ja eettistä ongelmaperustaa. Pitkään tiedetty fakta on, että lihantuotanto kuluttaa runsaasti resursseja ja luonnonvaroja. Eläintuotanto on myös merkittävä vesistön ja ilmaston kuormittaja ja kasvihuonepäästöjen tuottaja. Miksi lihaa silti syödään? Eräänä mahdollisena syynä nostetaan esiin lihan alkuperän häivyttäminen, joka voi tapahtua sanavalinnoilla tai muokkaamalla ruokapöydässä oleva liha muotoon, joka ei juurikaan enää muistuta oikeaa eläintä. Kuluttajan tietämys ruuan alkuperästä on usein myös vähäinen. Vieraillessaan teurastamolla kirjoittajat pohtivatkin, muuttuisiko kuluttajien asenne lihansyöntiä kohtaan, jos kuluttaja joutuisi näkemään tai olemaan itse läsnä esimerkiksi teurastuksessa.

Voiko liha olla eettistä?

Kolmannessa pääluvussa (Eettisempää lihaa etsimässä) kirjoittajat pohtivat, voisiko ratkaisu olla panostaminen määrän sijaan laatuun eli eettisesti ja ekologisesti tuotettuun lihaan. Toisaalta kaikilla tuotantomuodoilla on omat haasteensa, olipa kyse sitten nautaeläimistä, sioista, broilereista, kanoista, lampaista, vuohista, poroista tai riistasta. Eläinten hyvinvointia on myös vaikea objektiivisesti mitata. Kuluttajan valintamahdollisuuksia rajoittaa myös se, että hyvinvoinnista kertovia sertifikaatteja ei ole olemassa. Lisäksi mitä enemmän eläinten hyvinvointiin panostetaan, sitä enemmän tuotanto maksaa. Mahdollisena ratkaisuna tuodaan esiin poliittinen ohjaus, jolloin tilanne voitaisiin kääntää parhaimmillaan päinvastaiseksi, ja eettinen liha olisi epäeettistä edullisempaa.

image

Kuva: Juan Sanchez Cotan, 1602. Prado, Madrid. Wikipedia.

Kasvissyönnin mahdollisuudet

Neljännessä luvussa (Lihaton lautanen) pohditaan kasvissyönnin historiaa ja tulevaisuutta. Kasvissyönnin suhteen eletään Suomessa tällä hetkellä monellakin tapaa murroskautta. Uusissa ravitsemussuosituksissa kasvissyöntiin suhtaudutaan aiempaa suopeammin. Lisäksi kauppoihin on tullut entistä monipuolisempi valikoima uudenlaisia ja –myös kotimaisia – lihankorvikkeita. Murroskaudesta kertoo myös kasvisruuan myynnin nopea kasvu. Uutta nousua ennustaa myös maku-ulottuvuuden vahvistuminen: pitkään kasvisruuan kulttuuri on ollut vaatimatonta, eikä sen makuun esimerkiksi ravintoloissa ole panostettu. Uudet tuotteet ovat tuoneet helpotusta tähänkin haasteeseen.

Mitä tämä muutos ennakoi tulevaisuuden kannalta? Voiko lihansyönti kääntyä laskuun ja kasvissyönnistä muodostua normi? Teosta varten haastateltu ekologisen taloustieteen tutkijatohtori Markus Vinnari arvioi näin tulevan käymään: lihansyönti tulee vähenemään ennemmin tai myöhemmin. Vähentyminen voi tapahtua joko vapaaehtoista tietä tai pakon edessä, jolloin romahduksen taustalla on esimerkiksi joku hullun lehmän taudin kaltainen eläintauti tai ympäristökriisi.

Ajatus lihansyönnin täydellisestä tai lähes täydellisestä loppumisesta on radikaali, mutta ainakin tällä hetkellä monet merkit ennustavat kasvissyönnin voimakasta kasvua ja normiutumista osaksi tavallisen suomalaisen ruokavaliota. Syitä ja myös mahdollisuuksia tälle valinnalle on yhä enemmän, ja näitä molempia kirjassa tuodaan monipuolisesti esiin. Tässä mielessä Lihansyöjien maa onkin selkeä kannanotto kasvissyönnin lisäämisen ja entistä eettisemmän, ekologisemman ja terveellisemmän ravinnon puolesta ja sillä on monia yhtymäkohtia moniin aiemmin ilmestyneiden, eettiseen ja ekologiseen ruokavalioon kannustavien, teosten kanssa.

 

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *