Pohjois-suomalaista taiteilijaelämää

Radiopuhelimet on bändi, joka ottaa tai jättää. Sen nykivän maaninen särövalli ja armottoman lakoniset sanoitukset eivät pyytele anteeksi. Kyse ei ole kuitenkaan pelkästä mölystä. Ensi kuulemalla räkäpunkilta kuulostava bändi svengaa pinnan alla kuin hirvi ja J.

Juha Hurme & Radiopuhelimet: Radiopuhelimet. LIKE, 2006. 240 sivua. ISBN 952-471-714-X.

Radiopuhelimet on bändi, joka ottaa tai jättää. Sen nykivän maaninen särövalli ja armottoman lakoniset sanoitukset eivät pyytele anteeksi. Kyse ei ole kuitenkaan pelkästä mölystä. Ensi kuulemalla räkäpunkilta kuulostava bändi svengaa pinnan alla kuin hirvi ja J. A. Mäen sekä Jarno Mällisen sanoituksissa on salaviisautta, josta voi lukea paitsi pohjois-suomalaista sielunelämää, myös aikalaiskritiikkiä, ahdistusta, mielen rajoja ja vinoa huumoria. Ei ole mikään sattuma, että suuri osa bändistä vaikuttaa myös toisessa Oulun instituutiossa, Mieskuoro Huutajissa.

Juha Hurmeen ja Radiopuhelimien itsensä kirjoittama kirja perustuu lyhyisiin tarinoihin kaikenlaisista bändiin liittyvistä aiheista. Ratkaisu toimii hyvin ja huonosti. Bändin hyvin tunteville ja itse bändeissä soittaville tarinat ovat oikein viihdyttäviä ja hauskoja siitäkin huolimatta, että erityisesti kiertuekuvaukset menevät päällekkäin ja ovat osin tylsänpuoleisia päiväkirjamerkintöjä. Toisaalta kirjassa ei juuri lainkaan puhuta siitä, miltä Radiopuhelimet kuulostaa ja mikä siitä tekee ainutlaatuisen yhtyeen. Mukaan olisi kaivattu vähän enemmän kavereiden ja ulkopuolisten luomaa kontrastia. No, kirjan päälle kannattaa kuunnella vastikään ilmestynyt kokoelma Varmaa hapuilua 1987-2002. Kuvitus on runsas ja kiitettävä.

Musiikkia tuntemattomallekin piirtyy kuitenkin mainio kuva rockinteon ankeasta arjesta Suomenmaalla ja kulttuurin muutoksista uuden jyrätessä vanhan. Lakonisissa tarinoissa käydään bändin tarinan lisäksi läpi ahdistava arki, menneet musiikkiprojektit, bändin teatteriprojektit, paikalliset, osin jo kuolleet suuruudet ja paikat, bändikaverit ja avustajat. Kirja on eräänlainen yhteenhitsautuneen bändin autobiografia, joka on tosin kirjoitettu itsenäisesti kunkin jäsenen toimesta.

Fiksuille ja luontoa rakastaville Radiopuhelimille ovat toki peruasiat kunnossa. Tämä selviää viimeistään lopun sanoitusliitteestä, josta löytyy mm. sellaisia helmiä kuin Elon juhlaa: "Hei nuori nainen/Tiedätkö mitä haluat/Tiedätkö mitä saat/Jos kokeilisit minua/Saat kodin, lapset, kiintymyksen/Sekä paljon kurjuutta/Sillä minulla on hyvin kehittynyt pimeä puoli." ja Taas ja taas: "Taas ovella käy/Vieras mies ja mutisee itsekseen/Ja naapuri ulkoiluttaa jo vuosi sitten kuollutta koiraansa."

Vaikka Radiopuhelimet on omalla tavallaan yksi Suomen (ja maailman) tinkimättömimpiä bändejä, kirja maalaa sympaattisen kuvan näistä jääristä, jotka eivät ihan pienistä hätkähdä. Tervehdyttävää luettavaa etelän vetelille, kuten eräs bändin varhaisia klassikkoja kuuluu: "Siellä rannikolla etelässä/Laiskat raakit kehässä/Löysää lihaa diskoissa/Kuparinrantuja housuissa/Ja puhutaan paljon ja paljon paskaa/Mitä tapahtuu ja mitä maksaa/Se mikä muualla on jo koettu/On vellihousuille kova juttu/Kun tahdon alas/Lähden taas/Kohti etelää/Siellä suurissa saleissa seurataan/Pienen piirin ohjelmaa/Laittakaa lamput loistamaan/Taas samat vitsit toistakaa.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *