Pohjoisen poika

"Poika" on Tuomas Hongan tekemä multimediateos hänen omasta lapsuus- ja nuoruusajastaan Pohjois-Suomessa. Honka itse käyttää teoksesta nimitystä "digitaalinen albumi". Termi on osuva. Multimedian perusaineksena on runsas kuvitus, joka on valittu tekijän isän, Lauri Hongan massiivisesta, noin 11 000 kuvan, valokuva- ja negatiivikokoelmasta.

Honka, Tuomas: Poika. Lapin yliopiston Taiteiden tiedekunta, 1998. xxx sivua. ISBN 952-5404-00-5.

"Poika" on Tuomas Hongan tekemä multimediateos hänen omasta lapsuus- ja nuoruusajastaan Pohjois-Suomessa. Honka itse käyttää teoksesta nimitystä "digitaalinen albumi". Termi on osuva. Multimedian perusaineksena on runsas kuvitus, joka on valittu tekijän isän, Lauri Hongan massiivisesta, noin 11 000 kuvan, valokuva- ja negatiivikokoelmasta. Rompulle Tuomas Honka on poiminut noin 120 kuvaa. Multimediateoksen sisältö koostuu kuvien lisäksi lehtileikkeistä, etiketti-, raha ja karttakuvista sekä kaita- ja videofilmipätkistä.

Äänimaailma rakentuu pitkälti aikakauden populaarimusiikin varaan. Hiljaisuuden rikkoivat myös yksittäiset efektit ja videoiden taustaäänet, jotka kaikki yhdessä luovat tunnelmaa ja ajankuvaa.

Hopealevyn ajallinen kaari kattaa tekijänsä ensimmäiset yhdeksäntoista elinvuotta, 1950-luvun alkupuolelta 1970-luvulle. Valittuja vuosia Honka esittelee muutaman kuvan ja niitä tukevan aineiston kautta. Kuvissa poseeraa tekijän itsensä lisäksi paljon muita ihmisiä. Teemoiltaan otokset liittyvät arjen tapahtumiin. Usein arki näyttäytyy nostalgisen vapauden ja joutenolon näkökulmasta. Ihmiset puuhailevat autojen kanssa, hiihtävät, uivat ja kalastavat. Leimalliseksi tekijäksi nouseekin nuoren pojan ja hänen lähipiirinsä suhde ympäristöön, joka avautuu voimallisena erilaisten aktiviteettien kautta.

Lähimenneisyyden ja oman nuoruutensa vastinpariksi Honka on oivaltavasti nostanut 1990-luvun tilanteen. Tällöin sama pohjoinen ympäristö peilautuu tarkastelemalla Hongan 1992 syntyneiden kolmospoikien(!) toimintaa. Muutoksista huolimatta rinnastus paljastaa lapsuuden ja sen kokemistapojen muuttumattomuuden. Myös nuorempi sukupolvi nauttii antaumuksellisesti ympäristönsä mahdollisuuksista ja vuodenaikojen vaihtelusta — välillä innostuen villiin toimintaan, toisinaan syventyen seesteiseen mietiskelyyn ja tarkkailuun.

Mossesta jouluun

Kronologisen jaottelun lisäksi Poika-rompulla on kuusi erillistä teema-aluetta: ’mosse’, ’ranta’, ’vene’, ’pato’, ’lossi’ ja ’joulu’. Ne pitävät niin ikään sisällään kuvia ja kuvasarjoja. Kaikkein laajin teemoista on ’pato, joka sisältää Rovaniemen eteläpuolisen Kemijoen Valajaskoskeen ja siihen rakennettuun voimalaitospatoon liittyvää materiaalia. Kyse ei ole pelkästään patotyömaan kuvauksesta vaan jokiseudun ja kosken alueen elämästä laajemmin. Otoksissa esiintyvät myös myöhemmin veden alle jääneet kylät ja joen penkalta lapset ovat löytäneet jopa IFA-autonromun.

Auto, tällä kerralla Mossen, on pääosissa omassa osiossaan. Keskiössä ei ole kuitenkaan kulkupeli itsessään, pikemminkin autolla matkaava perhe. Ajoneuvoa ei myöskään esitetä kaupunkiympäristöä vaan lähinnä keskellä korpimaita.

Joulu-osiossa rompun selailijalla on taasen tilaisuus kurkistaa kolmeen 1960-luvun ja yhteen 1990-luvun jouluun, joita vietetään perhepiirissä. Tämä teema — kuten useampi muukin — on sisällöllisesti jäänyt varsin suppeaksi. Mielenkiintoista olisi myös tietää, miksi juuri kyseiset teemat on nostettu erillisiksi osa-alueksi.

Digitaalinen kuva-albumi?

Poika-rompun kautta satunnainen käyttäjä voi tavoittaa ainakin joitain häivähdyksiä 1950-60-70 -lukujen pohjoissuomalaisesta arkielämästä. Mitä kauemmin teosta selailee sitä paremmin se avautuu — minullekin, paljasjalkaiselle varsinaissuomalaiselle, jonka omat lapsuus- ja nuoruusajat sijoittuvat 1970- ja 1980-luvuille.

Tunnelmaltaan erinomaisessa ja teknisesti kekseliäässä ja monipuolisessa multimediateoksessa on kuitenkin eräs seikka, joka on jäänyt hieman keskeneräiseksi. Kuva-albumeja selailtaessa ovat ainakin omasta mielestäni kaikkein kiinnostavimpia kuviin liittyvät tarinat, jotka innostuneen kertojan suussa saavat yllättäviä sävyjä ja suuntia: yhdestä kuvasta voidaan siirtyä henkilön elämäntarinaan, esineen tärkeyden perusteluun tai toiminnan selostukseen.

Nyt digitaalisessa Poika-albumissa kuvat ja tunnelmat jäävät osin irrallisiksi. Lisää rikkautta olisivat tuoneet rompulle tallennetut omat ja toisten muistelut. Hauskaa olisi varmasti myös rompun selailu yhdessä tekijän, Tuomas Hongan kanssa. Tällöin pohjoisen taivaalle ja taivaan alle ilmestyisi kerta toisensa jälkeen uusia sävyjä.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *