Pohjoisen renessanssin naiset

Antiikin naisen, keskiajan naisen ja renessanssin naisen jälkeen tuli pohjoisen renessanssin nainen. Päivi Setälästä on tulossa, ellei hän jo sitä ole, kansalaisten epäilemättä parhaiten tuntema naishistorian äänitorvi. Setälän viimeisin teos liittyy suoraan sen edeltäjiin niin ulkoasunsa kuin sisältönsäkin puolesta. Siinä missä ”Renessanssin nainen” tarkasteli Italian renessanssin suuria naisia, nyt on vuorossa pohjoisemman Euroopan naishistoria - viimeisimmässä tosin painottuu yleinen naiseus ja naisen elämä enemmän kuin edellisessä.

Setälä, Päivi: Pohjoisen renessanssin nainen. 1500- ja 1600 -luvun naishistoriaa. Otava, 2002. 288 sivua. ISBN 951-1-18059-2.

Antiikin naisen, keskiajan naisen ja renessanssin naisen jälkeen tuli pohjoisen renessanssin nainen. Päivi Setälästä on tulossa, ellei hän jo sitä ole, kansalaisten epäilemättä parhaiten tuntema naishistorian äänitorvi. Setälän viimeisin teos liittyy suoraan sen edeltäjiin niin ulkoasunsa kuin sisältönsäkin puolesta. Siinä missä ”Renessanssin nainen” tarkasteli Italian renessanssin suuria naisia, nyt on vuorossa pohjoisemman Euroopan naishistoria – viimeisimmässä tosin painottuu yleinen naiseus ja naisen elämä enemmän kuin edellisessä. Samalla ajallinen perspektiivi siirtyy keskimäärin vuosisadan lähemmäs meitä.

Olkoonkin, että ”pohjoinen naiseus” on perusteltavissa näkökulmaksi, suomalaisia kirjanostajia on saattanut hivenen tuo pohjoisuus johtaa harhaan. Itsekin odotin saavani käsiini jotain, mikä käsittelisi viimein suomen kielellä nimenomaan pohjoismaista naiseutta esimodernina aikana. Teoksen pohjoinen nainen on kuitenkin ainakin anglosaksisen tutkimusperinteen mukainen pohjoinen: Englanti, Alankomaat ja Saksa. Kyseessä on, korostettakoon vielä, suomalaisesta näkökulmasta hyvinkin länsieurooppalainen – joskin protestanttinen – näkökulma. Pohjoismailla on tässä teoksessa vain pieni rooli Katariina Jagellonican ja Kustaa Vaasan tytärten muodossa – heidän elämäkertansa nostaminen esiin onkin kulttuuriteko!

Teoksen rakenne on selkeä: lukijaa informoidaan alkuun reformaation jälkeisen ajan peruspiirteistä, minkä jälkeen Setälä kuvaa naisen elämän peruslähtökohtia kuten naiseksi kasvamista, avioliittoa, äitiyttä, leskeyttä, työtä ja koulutusta. Tämän jälkeiset luvut siirtyvät tarkastelemaan saksalaista ”pyhää kotitaloutta”, englantilaista perhetaloutta ja kotia Alankomaissa. Setälä tarjoaa äänen myös kapinallisille naisille: kveekareille, entisille nunnille ja rikollisille naisille. Kirja päättyy elämäkertalukuun, joka esittelee valikoiman kiinnostavia naisia.

Setälän teoksesta lienee turha etsiä ”virheitä”, mutta joitakin tulkintaerimieleisyyksiä uuden ajan alun (tai varhaismodernin) spesialistien kanssa sieltä varmasti löytyy. Itse esimodernin naisten tiloja ja ympäristökäsityksiä päiväkirjojen ja kirjeiden kautta tutkivana kiinnitin huomiota (ennestään tuttuun) Setälän siteeraamaan huomioon siitä, että ”englantilaisissa päiväkirjoissa ei juurikaan kuvata sitä ympäristöä, jossa perhe elää. Vain viimeaikaisista kunnostustöistä voi olla mainintoja. Päiväkirjoissa ei myöskään ole kuvauksia maisemasta, johon talot sijoittuvat.” (s. 32) Tämä pitää osin paikkaansa etenkin 1500-luvun osalta, jolloin päiväkirjoja ei juuri vielä pidetty ja jolloin kirjeenvaihtokaan ei vielä ollut tyyliltään erityisen juoruilevaa. 1600-luvulla tilanne oli jo kuitenkin aivan toinen.

Samalla tavalla intiimiys (tai yksityisyys) on tällä hetkellä tutkimuksen kiistakapuloita. Yksityishakuisuuden olemassaoloa vielä 1600-luvulla voitaneen mielestäni pitää kovin harvinaisena – ja itse asiassa asia on mielestäni näin vielä seuraavallakin vuosisadalla. Setälän puolustukseksi on todettava, että revisoivaa tutkimusta näistä kysymyksistä ollaan vasta enimmäkseen kirjoittamassa ja että sellaiset klassikot kuin vastikään suomeksi julkaistu ”Omassa huoneessa. Yksityiselämän historiaa renessanssista valistukseen” (Toim. Ariès, Duby ja Chartier. Suom. Johanna Ilmakunnas. Nemo: Jyväskylä 2001) ovat auttamattomasti isolta osin vanhentuneita.

Toisaalta Setälä on hahmottanut oivasti uusimmat tutkimustulokset esimerkiksi uuden ajan alun tunnetalouden suhteen, ja toteaa mm., että tuon ajan ”välinpitämättömyys lapsia kohtaan on myytti” (s. 59).

Pyyhkeitä teokselle voisi ehkä antaa siitä, että se on rakennettu toimimaan enempi maantieteellisesti kuin temaattisesti. Tästä seuraa väistämättä toistoa, kun esimerkiksi avioliitto ja sen merkitykset tai naisten työt käydään läpi kunkin maan yhteydessä ja vielä johdatusosiossakin : Alankomaiden osio tosin on lyhyt ja tarkastelee enimmäkseen taidetta. En ole varma, että tarkasteltujen alueiden avioliittokäsitykset poikkesivat toisistaan niin paljon, että tällainen rakenne on tarkoituksenmukainen. Rakenne näyttää pysyttelevän liikaa Setälän käyttämien lähteiden varassa – tässä mielessä analyyttisempi käsittelytapa olisi ollut eduksi teokselle. Tässä mielessä luku ”kapinalliset naiset” irtoaa liikaa muusta kokonaisuudesta.

Setälän teoksen ajantasaisuus ja se feministinen lähtökohta, että naiset olivat uuden ajan alussakin aktiivisia toimijoita ja oman elämänsä herroja, on hatunnoston arvoista, kun ottaa huomioon, että ”Pohjoisen renessanssin nainen” ei suinkaan ole tutkimus, vaan tietoteos ja tarkoitettu nimenomaan suurelle yleisölle. Setälän hyväkseen käyttämän tutkimuksen tuoreus korostuu, kun katsoo teoksen lopusta löytyvää kirjallisuusluetteloa: vain kourallinen tutkimuksista on yli kaksikymmentävuotiasta. En tarkoita, että vanhempi tutkimus olisi huonoa tai käyttökelvotonta; naishistoriassa vain paradigma ja empiirinen tutkimus ovat eläneet viime vuosina niin huikeasti, että suurin osa olennaisesta tutkimuksesta todella on hyvin tuoretta.

Lopuksi vielä muutama sananen ulkoisesta. Setälän tyyli on paikoin töksähtelevää, sillä hän on viehtynyt pelkkiä päälauseita sisältäviin virkkeisiin. Välillä lukijaa kaipaa asioille enemmän selitystä – etenkin jos kappaleen sisällä olevat virkkeet eivät näytä lukijan näkökulmasta liittyvän toisiinsa. Pidän erityisen paljon teoksen värikuvituksesta. Se on sanalla sanoen kaunis. Isot, usein isommista kokonaisuuksista poimitut yksityiskohdat nostavat menneisyyden naiset eläviksi ja hengittäviksi ihmisiksi.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *