Porvariston hillittyä charmia

Hélène ja Augusta on vaikeasti määriteltävä kulttuurihistoriallinen kirja: esipuheesta käy ilmi, että kirjoittaja Marjo Brunow-Ruola on tehnyt elämäntyönsä kukkakauppiaana ja galleristina ja aloittanut vasta ikääntyneenä kulttuurihistorian opinnot ja ryhtynyt sitten tutkimaan kahden 1800-luvun turkulaisperheen elämää. Vanhana turkulaisena perheiden talot olivat kyllä hänelle tuttuja jo lapsuudesta ja niin lienevät olleet myös monet kyseisiä tunnettuja perheitä koskeneet tarinat ja legendat. Opinnäytetyön - mikä opinnäyte oli kyseessä, ei käy ilmi edes lähdeluettelosta - edetessä Brunow-Ruolaa kannustettiin kirjoittamaan aiheesta kirja myös suurelle yleisölle ja näyttävä ja esteettinen lahjakirja aiheesta onkin syntynyt. Pikkutarkasta käsittelytavasta huomaa, että takana on paljon tutkimustyötä, mutta lähdeviitteiden puuttuessa kyseinen teos on todellakin tehty laajalle yleisölle, eikä kaikin paikoin aivan tutkimuksellisella otteella.

Brunow-Ruola, Marjo: Hélène ja Augusta. Porvariston elämää Turussa 1870-1920. Otava, 2001. 243 sivua. ISBN 951-1-17637-4.

Hélène ja Augusta on vaikeasti määriteltävä kulttuurihistoriallinen kirja: esipuheesta käy ilmi, että kirjoittaja Marjo Brunow-Ruola on tehnyt elämäntyönsä kukkakauppiaana ja galleristina ja aloittanut vasta ikääntyneenä kulttuurihistorian opinnot ja ryhtynyt sitten tutkimaan kahden 1800-luvun turkulaisperheen elämää. Vanhana turkulaisena perheiden talot olivat kyllä hänelle tuttuja jo lapsuudesta ja niin lienevät olleet myös monet kyseisiä tunnettuja perheitä koskeneet tarinat ja legendat. Opinnäytetyön – mikä opinnäyte oli kyseessä, ei käy ilmi edes lähdeluettelosta – edetessä Brunow-Ruolaa kannustettiin kirjoittamaan aiheesta kirja myös suurelle yleisölle ja näyttävä ja esteettinen lahjakirja aiheesta onkin syntynyt.
Pikkutarkasta käsittelytavasta huomaa, että takana on paljon tutkimustyötä, mutta lähdeviitteiden puuttuessa kyseinen teos on todellakin tehty laajalle yleisölle, eikä kaikin paikoin aivan tutkimuksellisella otteella.
Brunow-Ruola kuvailee kirjassaan kahden vauraan turkulaisperheen, Jacobssonien ja Wilénien, elämää noin 50 vuoden ajanjaksolla. Eräänlaisina päähenkilöinä kirjassa esiintyvät otsikon naiset, perheiden rouvat, joiden elämän, pukeutumisen, tapojen ja tuttavuuksien kautta tarkastellaan laajemminkin ajan moraalikäsityksiä ja henkeä. Naisten kautta välittyy viktoriaanisen ajan maailma kaksinaismoraaleineen ja säädyllisyysvaatimuksineen, mutta toisaalta myös ajan muuttuminen ja puku- ja tapakoodiston tietynlainen vapautuminen niin aatteissa kuin vaatteissa tulee hyvin esiin, samoin maailman muuttuminen Suomen itsenäisyyteen ja 1920-luvulle tultaessa. Hélènen ja Augustan maailma alkoi vähitellen haipua mailleen, palvelija- ja sääty-yhteiskunta oli peruuttamattomasti muuttumassa.
Brunow-Ruola kuvaa kansatieteellisellä tarkkuudella vauraan porvarisperheen elämän ulkoisia muotoja 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Pukeutumisen, sisustuksen, puutarhan ja seurustelutapojen yksityiskohdat seuraavat runsaina toisiaan, jopa sellaisella yksityiskohtaisuudella, että lukijan täytyy säännöstellä lukemistaan ollakseen uupumatta adam-, heplewhite- ja sheratonmallisten tuolien ja balusterimallisten selkälautojen, pompadour-korkojen, teeviittojen ja kombineesien alle.
Itse henkilöt eivät tule lukijalle kovinkaan tutuksi, heidän luonteistaan on vain niukalti mainintoja; Hélènen ja Augustan persoonallisuudet, sisäinen elämä ja tunteet eivät saa tilaa, sen sijaan lukija saa tietää alusvaatteista ja pienimmistä sisustuselementeistä alkaen kaiken ulkoisista elementeistä. Kyseessä ei siis ole mikään tiettyjen naisten tai perheiden kokonaiselämäkerta, vaan kulttuurihistoriallinen ja mieleni tekisi sanoa kansatieteellinen kuvaus varakkaiden porvarisnaisten elämästä tuon ajan Turussa. Lukija ei kirjan luettuaan ole tutustunut arvon rouviin yhtään sen paremmin kuin kirjan alussakaan, mutta sen sijaan heidän pukeutumisensa ja tapojensa salat ovat auenneet.
Tarkasteltavan ajanjakson kulttuurihistoriallisista hienosyisistä yksityiskohdista syvästi kiinnostuneelle ja Turun paikallishistoriasta innostuneelle teos antaa paljon, mutta laajaa yleisöä ajatellen jonkinlainen yleistäminen ja tarkastelun siirtäminen hiukan avarammalle tasolle olisi antanut teokselle lisäarvoa.
Kiinnostavimmillaan kirja onkin silloin, kun Brunow-Ruola analysoi laajemmin sitä, mitä mikin yksityiskohta kertoo ajan muutoksesta, esimerkiksi millainen muutos naisen asemassa oli tyrnyyrin tai korsetin poisjättäminen. Nämä pohdiskelut ovat mielestäni kirjan parasta antia, ne herättävät ajatuksia naisen aseman ja porvariskulttuurin muuttumisesta ja siitä, miten pienissäkin asioissa voivat taustalla näkyä suuret teemat. Pelkät lantiopussit ja strutsinsulat eivät uuvuttavan pikkutarkasti luetteloituina kuitenkaan anna kovin paljon lukijalle – museoihmiselle varmasti kylläkin.
Kirja on kuitenkin hyvä lahjakirja yksityiskohtaisesta porvariston kulttuurihistoriasta kiinnostuneelle ja kieliasultaan poikkeuksellisen moitteeton ja selkeä. Kustantaja on kantanut kortensa kekoon antamalla kirjalle sohvapöytäkirjan tapaan poikkeuksellisen kauniin ulkoasun, joka henkii menneen maailman charmia. Valokuvat ja vanhat muotipiirrokset kuvittavat tekstiä ansiokkaasti ja kannen tapettimalli viehättää silmää.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *