Puetaan sanoiksi

Fraasisanakirjan tekijöiden tavoite on ollut sekä tunnistaa kielemme uudehkot tulokkaat että saada talteen käyttökelpoisia vanhoja fraaseja. Kirja sai ilmestyessään kiitettävästi huomiota, jonka toivoisi olevan merkki siitä, että meillä on jatkuva kiinnostus kielemme kehitykseen. Kautta suomen kielen historian myös kaksikieliset sanakirjat ovat olleet oman kielemme arkistoja Lönnrotin Suomalais-ruotsalaisesta sanakirjasta lähtien. Kielen lähtökohtien konkretia tulee uudessa fraasisanakirjassa hyvin esille. Kirja on hyvä apu myös ns. uussuomalaisten opiskellessa kielemme sävyjä.

Muikku-Werner, Pirkko; Jantunen, Jarmo Harri; Kokko, Ossi: Suurella sydämellä ihan sikana. Suomen kielen kuvaileva fraasisanakirja. Gummerus, 2008. 467 sivua. ISBN 978-951-20-7156-2.

Uuden Suurella sydämellä ihan sikana -fraasisanakirjan on koonnut Joensuun yliopiston professori Pirkko Muikku-Werner yhdessä oululaisen kollegansa Jarmo H. Jantusen ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Edith-hankkeessa työskentelevän Ossi Kokon kanssa. Sanakirjan tekijöillä on ollut tavoitteenaan tunnistaa kielemme uudehkot tulokkaat ja uudismuodosteet. Toisaalta aitoa kielenkäyttöä tutkien saatiin talteen myös käyttökelpoisia vanhoja fraaseja. Näin oli mahdollista osoittaa myös tyylisävyn muutokset. Teoksen pohjana on käytetty aikaisempia 1970- ja 1990-luvulla tehtyjä sanakirjoja sekä suomen kielen tekstipankkia. Eläviä fraaseja tekijät ovat löytäneet sanomalehdistä ja internetistä, kuten Googlesta ja chat-palstoilta.

Muikku-Wernerin työryhmä rajaa viisaasti kirjansa kuvailevaksi fraasisanakirjaksi. Sanontojen alkuperän ja syntyhistorian selittäminen olisikin ollut systemaattisesti läpivietynä lisätutkimustyönä valtava – ja epäkiitollinen. Fraasisanakirjoista kaivellaan nimittäin mielellään virheitä, puutteita ja varomattomia väitteitä ensimmäisen kerran esiintymisestä, kunhan joku on ensin tehnyt keruu-, valikointi- ja selitystyön. Virkkusen teos sai 1970-luvun poliittisesti avoimien rintamalinjojen aikoina Ilta-Sanomien kolumnisti Arto Kytöhongan perusteellisen halveksinnan. Toisessa lehdessä taas samasta kokoelmasta fraasiherätyksen saanut toimittaja käsitti esimerkiksi Kekkosen keksimäksi kansainvälisen sanonnan ’olla vasaran ja alasimen välissä’. Esimerkin ajan, paikan ja puhujan ymmärtäminen sanonnan lähteeksi houkuttaa väärinkäsityksiin. Tältä vaaralta uusi sanakirja välttyy, kun siinä painotetaan, että esimerkkilauseet vailla lähdetietoja edustavat sanontojen tasaveroisia esiintymisympäristöjä. Juhlapuheiden rinnalle on tuotu arkinen kielenkäyttö.

Fraasipoliisitoiminnan sijaan soisi lukijoiden nauttivan sanontakokoelmista myös niiden ilmestymisajankohdan kuvina. Virkkusen kirjan ’hangata kretonkia’ eli tanssia tunteella jättää jäljen tanssilavojen valta-ajoilta. Vastaavasti Kytöhongan kritiikissään kaipaamat sanakuvat ja iskusanat ’luokkakantainen’, ’suurpääoman kätyri’ tai ’vapaa markkinatalous’ kertovat Virkkusen kirjan harkituista rajauksista. Tosin neutraalein selitys olisi, että 70-luvun kriittisiltä käsitteiltä puuttui riittävä yleiskäyttöisyys, jotta ne olisivat päässeet puheenparsiksi uuteen fraasikirjaan. Eipä ajalle tyypillistä ryppyotsaisuuttakaan tallennettu fraasiksi, ei silloin eikä Muikku-Wernerin työryhmän toimesta. Ehkä ryppyotsaisuudesta olikin tullut liian täsmällinen synonyymi tietylle poliittiselle ajattelulle. Matti Sadenniemen ja Jouko Vesikansan Nykysuomen sanakirjan vuoden 1970 painoksessa ilmaus selitetäänkin sananmukaisesti kuvailevana. Siinä lainataan F.E. Sillanpäätä: ”— painuimme r:sissa keskusteluissa [= vakavista, tärkeistä asioista keskustellen] saunaan.” On vaikea tehtävä määritellä, milloin sanojen yhdistelmä on osiensa sananmukaisista merkityksestä poikkeava, uusia merkityksiä saava fraasi ja milloin se taas on kielen sanastoon kuuluva määritysyhdyssana. Rajat on hyväksyttävä käytännön päätöksiksi, sanakirjan tekijän ratkaisuiksi.

Kun työskentelin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkistossa pienperinnekortistoja järjestämässä ja sananlaskutietokantaa rakentamassa, minulle ohjattiin asiakaspalvelusta usein ”mistä-tulee-se-ja-se sanonta?”-puhelut. Kysyjiä kiinnosti selityksen lisäksi, kuinka vanhasta ilmaisusta oli kysymys. Kortistoja selatessa oli tyydyttävä kertomaan vain vanhimman muistiinpanon keräysvuosi ja sananparren todennäköiset käyttöyhteydet, joita oli harvoin liitetty muistiinpanon yhteyteen. Herkullisimpia keskusteluja sanontojen alkuperistä kävin niiden soittajien kanssa, joiden kysymys oli vain keskustelun avaus, sillä heillä olikin takataskussaan ns. parempaa tietoa. Ellun kanojen Ellu oli aivan varmasti ollut lähinaapuri, ei suinkaan nainen vaan mies. Jokinen oli taas eräs Jumalauta-Jokela Nokian paperitehtaalta, joka toisteli puheessaan usein ’jumalautaa’. Tästä Jokelalasta kerrottiin, että mies oli haettu kesken lounastunnin puhutteluun ja kiireen jälkeen hän oli tokaissut: ”Jumalauta, evväätki jäi levveelleen.”

Ratkaiseva apu oli silloin Sakari Virkkusen (1974) hakuteoksesta Suomalainen fraasisanakirja Kivestä Kekkoseen ja kirjan 1980-luvun täydennetyistä painoksista. Nykyisinä google-aikoina irtoilmaisujen lähteiden ja yhteyksien etsiminen on käynyt entistä monipuolisemmaksi, mutta edelleen kirjastojen tietopalvelut saavat haastavia arvoitustehtäviä selvittäessään mistä laulusta, lukukirjasta tai runosta jokin irrallisena muistettu säe on peräisin. Sanontojen merkitysten selvittämisessä taas Kotimaisten kielten tutkimuskeskus jatkaa arvokasta työtään. Myös kaksikielisiä sanakirjoja täydennetään jatkuvasti vakiintuneiden sanontojen selitysoppaina. Elokuussa 2008 ilmestyi Helsingin yliopiston saksan kielen laitoksen emeritusprofessori Jarmo Korhosen päätoimittama yli 1800 sivuinen Saksa-suomi suursanakirja, jota voi mainiosti käyttää myös fraasisanakirjana. Korhonen on systemaattisella otteellaan pitänyt Suomessa yllä fraseologian tutkimusta saksan kielen näkökulmasta. Itse asiassa kautta suomen kielen historian kaksikieliset sanakirjat ovat olleet oman kielemme arkistoja Lönnrotin Suomalais-ruotsalaisesta sanakirjasta (1874-1880) lähtien.

Uudessa fraasisanakirjassa lähtökohtana on osoittaa, millaista vaihtelua tämän hetken suomalaisessa tekstissä on. Paino on elinvoimaisissa ja uusissa puheenparsissa sekä fraasinkaltaisissa sanoissa. On mielenkiintoista seurata, puhutaanko vielä kymmenen vuoden kuluttua curling-vanhemmista ja kuinka selviämme infoähkystä. Fraaseja täydentävät myös slangista yleiskieleen vakiintuneet sanat kuten vasikoida tai maailman sananlaskustosta suomeksi kääntyneet täysosumat kuten ’nyhjäistä tyhjästä’. Se, joka kaipaa äimä-sanan selitystä fraasissa ’olla /äimän käkenä / äimänä’, saa tarkistaa merkityksen etymologisesta sanakirjasta tai kansatieteen oppikirjasta.

Ilmeisesti kustantajan toivomus on ollut sisällyttää sanakirjaan myös tutuimpia sananlaskuja. Sananlasku on useimmiten kansainvälisesti tunnettu, vanha, kiteytynyt ja muusta tekstiyhteydestä itsenäinen ilmaisu. Niitä on laskelmieni mukaan mukana pitkälti toista sataa. Erilaisiin nykytekstien konteksteihin eli yhteyksiin tuotujen ikivanhojen sananlaskutyyppien voi osoittaa elävän sitkeästi urbaanissa nykykielessäkin. Pirkko Muikku-Werner valitsee radiohaastattelussa tekstiesimerkin fraasien käytöstä, jossa vanha (sananlasku) ja uusi (nuorisokieli) kohtaavat tuoreella tavalla: ’Vanhassa vara parempi – kunhan on cool’. Luovaa ja rikasta kielenkäyttöä on paitsi uusien sanontojen keksiminen, myös vanhojen sanontojen käyttö uusissa yhteyksissä.

Kielen lähtökohtien konkretia tulee fraasisanakirjassa hienosti esille, jota myös merkintätavat palvelevat. Esimerkiksi aiemmin vain urheiluselostuksissa tunnetut sanonnat elävät jo yleiskielessä: repiä pelihousunsa, viheltää poikki, loppupeleissä, rimaa hipoen, joutua laulukuoroon. Toisaalta myös kansainvälinen talouselämän kieli kankeine (ja huvittavine) käännöksineen näyttäytyy valitettavasti varmasti myös – pitkässä juoksussa.

Sanonnat tuodaan hyvin esiin myös niiden yhteydessä useimmiten viihtyvien sanojen avulla. Näin suomen opiskelijat saavat käsityksen milloin heillä on hyvä sauma ja milloin taas jokin osuu tai sattuu huonoon saumaan. Suomalaiset idiomit (Ison suomen kieliopin mukaan: kiteytynyt sanaliitto, jonka merkitys ei muodostu suoraan sen osien merkityksestä) eivät useinkaan ole täysin käsittämättömiä. Mielikuva rasvatun salaman liikkeestä on mitä ilmeisin. Yhä vieläkin liikutaan vaarallisilla vesillä, umpimähkään tai joudutaan pois tolaltaan. Kaikkiin näihin löytyy kokemustausta aina keräilijä-metsästäjä -kulttuurista saakka, mutta joka tapauksessa käyttöhistoriaansa kantavat fraasit ovat vieraan kielen vaikeinta aluetta. Sekä vanha- että uussuomalaiset voivat hiljaisina hetkinään tarkistaa sanakirjasta, viljelevätkö arkista vai alatyylistä, vanhahtavaa vai ylätyylistä fraseologiaa. Silti kirjan henki ei ole preskriptiivinen eli ohjaileva, vaan merkinnät kertovat, mitä mielleyhtymiä fraasi todennäköisimmin herättää ja mitä asenteita siihen liittyy. Hyvän hakemiston sisältävä kirja kannattaa ostaa käsikirjakseen, oikeastaan muistiinpanoalustaksi uusille fraasilöydöille ja kootuille selityksille.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *