Puoli vuosisataa elokuvasäätiön tuella

Elokuvasäätiön tuella on tehty suomalaisia elokuvia jo viidenkymmenen vuoden ajan. Kalle Kinnusen kirjoittama säätiön historia on katsaus koko suomalaiseen elokuvatuotantoon viimeisen puolen vuosisadan ajalta. Se on tämän ajanjakson suomalaisen elokuvan perusteos, jossa on mukana keskeiset asiat ja ilmiöt.

Kinnunen, Kalle: Elokuvasäätiön tuella. Suomalaista elokuvaa tekemässä 1969-2019. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2019. 156 sivua. ISBN 978-951-858-084-6.

Elokuvien julkisen rahoituksen kehittäminen nousi esiin 1960-luvulla kaikkialla maailmassa, kun televisio valtasi markkinoita ja vei katsojia perinteisiltä elokuvateattereilta. Tähän liittyi myös Suomen elokuvasäätiön perustaminen. Elokuvien julkinen rahoitus on aina ollut erilaisten kiistojen aiheena ja ne tuodaan kirjassa esiin. Poliittisten kiistojen lisäksi on erimielisyyksiä ollut taiteen ja viihteen välillä, kaupallisuuden ja epäkaupallisuuden välillä ja tietenkin vanhojen ja nuorten välillä. Kirjan esipuheessa säätiön nykyinen johtaja toteaa, että kirja antaa lennokkaan ja välillä karmaisevankin kuvan säätiön vuosikymmenistä.

Kalle Kinnusen kirjoittama kirja on hyvin koottu tiivis katsaus säätiön ja suomalaisen elokuvan vaiheisiin. Siinä tapahtumat tuodaan esiin selkeästi, kantaa ottamatta ja analysoimatta. Pääpaino on laajoissa haastatteluissa, joissa mukana olleet ovat saaneet sanoa sanottavansa. Tällainen ratkaisu on hyvin perusteltu, vaikka loppupuolella kirjaa haastatteluja alkaa olla kovin paljon ja kaikilla tuntuu olevan runsaasti sanottavaa.

Elokuvasäätiö perustettiin 1960-luvulla hyvin politisoituvalla aikakaudella, joten oli selvää, että myös elokuvasäätiön perustamiseen liittyi poliittisia kiistoja. Suomalainen elokuvatuotanto leimautui vasemmistolaiseksi joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta. Säätiön hallinnossakin tuli politiikka esiin. Välillä kritiikkiä tuli oikealta ja välillä vasemmalta. Elokuvasäätiössä kohtasivat alan tekijät, tuottajat ja levittäjät, joten ristiriitoja oli varmasti olemassa. Valtio oli kiinnostunut elokuvasta ja elokuvapoliittinen komitea teki useamman osamietinnön.

Vuosien kuluessa säätiön hallintoa ja tukiperiaatteita on useasti muutettu, mutta politiikka ei täysin ole väistynyt kuvioista, vaikka puoluepolitiikan merkitys onkin vähentynyt.

Elokuvasäätiön hallitus 1977. Vasemmalta Pentti Helanne, Kullervo Kukkasjärvi, Risto Hannula, Ilmo Mäkelä, Leo Jarden, Ragnar Meinander, Matti Kassila, Eero Härkönen, Heikki Peltonen, Jukka Mannerkorpi, Kari Uusitalo, Leo Stålhammar, Jouko Jämsä ja Reima Kekäläinen. Kuvaaja Lauri Tykkyläinen, KAVI..

 

Jääviysongelmat

Elokuvasäätiössä niin kuin oikeastaan kaikissa säätiöissä tulee esiin ongelma jääviydestä. Tukipäätöksiä tekevien henkilöiden valinta on vaikeaa, koska on vaikea välttää sitä, että päätöksiä tekevät henkilöt, jotka itse ovat tai ovat olleet tai tulevat olemaan tuen saajia. Se on ongelma, jota pienessä maassa on vaikea ratkaista. Joidenkin haastateltavien mukaan kaikki elokuva-alalla ovat joko kavereita tai vihamiehiä. Alalle on tyypillistä selkään puukottaminen.

Kinnunen käsittelee tapahtumat hyvin tiivistetysti ja suppeasti. Kovin tarkasti ei puututa mihinkään konflikteihin. Esimerkiksi paljon keskustelua aiheuttanut toteutumatta jäänyt Mannerheim-elokuva kuitataan vain maininnalla. Toisaalta nykyisin elokuvatuotanto on Suomessa niin laajaa, että kaikkea ei voi käsitellä.

Kirjassa on hyvät ja selkeät tilastokuviot alan tapahtumista. Joitakin lukijoita olisi varmasti ilahduttanut, jos liitteenä olisi ollut myös absoluuttiset luvut. Se olisi tehnyt kirjasta vielä täydellisemmän.

Elokuva-ala on seurannut monia yleisiä suuntauksia, joita yhteiskunnassa on tapahtunut. Esimerkiksi viime vuosina tapahtunut kansainvälistyminen seuraa samanlaista kehitystä, jota on tapahtunut esimerkiksi yritystoiminnassa, tieteellisessä tutkimuksessa tai monien muiden taiteenalojen kohdalla.

Suomalainen elokuvatuotanto on muuttunut 50 vuoden kuluessa tavattoman paljon. Kun säätiö aloitti, olivat vanhan ajan studiojärjestelmän yhtiön kaatuneet tai vähentäneet tuotantoaan. Elokuvasäätiön aloitettua oli alalla hetken ajan tapana, että ohjaaja toimi itse tuottajanaan ja perusti elokuvaa varten yhtiö, joka sai tukia ja koska ala ei ollut kannattavaa, teki konkurssin. Näitä tapauksia Kinnunen ei kirjassa juurikaan käsittele. Vuosisadan loppupuolelle elokuvien tuottaminen alkoi ammatillistua ja alalle tuli yhtiöitä, jotka nykyisin pystyvät vakiintuneeseen tuotantoon lähes studiojärjestelmän kauden tavoin.

Elokuvan tarkoitus on kertoa tarinoita ja tehdä rahaa

Spede Pasanen koki Elokuvasäätiön suosivan epäreilusti vain vähän myyviä taide-elokuvia. Pertti Pasanen 1964, kuva Olavi Kaskisuo, Lehtikuva, WikimediaCommons
.

Elokuva-ala on nykyhetkellä myös selvässä muutosvaiheessa, mikä kirjassakin tulee esiin. Viime vuoden alussa tuli voimaan uusi elokuvalaki ja se vaikuttaa myös elokuvasäätiöön. Vielä suurempi muutos saattaa tulla teknisen kehityksen kautta. Tekninen kehitys on mahdollistanut aikaisemmasta selvästi eroavan katselutavan. Toisaalta tuottajayhtiöt ovat alkaneet tehdä sarjoja esitettäväksi televisiossa tai suoratoistokanaville. Niitä myös yleisö kuluttaa aikaisempaa enemmän. Sillä voi olla merkittäviä vaikutuksia perinteiseen elokuva-alaan.

Toisaalta perinteistä elokuvaa eli 24 kuvaa sekunnissa sisältävää selluloidinauhaa ei käytetä enää elokuvien tekemiseen eikä esittämiseen. Toisaalta elokuvan perinteinen käyttötarkoitus, jonka Helge Miettunen toi jo 1949 esiin väitöskirjassaan eli ”tehdä rahaa ja kertoa tarinoita”, on edelleen kelvollinen elokuvan määritelmä. Nykyisin ehkä vielä korostuneemmin kuin joinakin elokuvasäätiön aikaisempina vuosikymmeninä. Siitä on selkeänä osoituksena, että alalle on tulossa myös selviä yritystukia, minkä Kinnunenkin mainitsee kirjassaan.

Yksi kommentti artikkeliin “Puoli vuosisataa elokuvasäätiön tuella

  1. Oikein hyvä kirjoitus. Joku kollegoistani oli tehnyt linkin. Katsoin myös videopätkän.

Vastaa käyttäjälle Atro Niiniluoto Peruuta vastaus

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *