Räävitöntä rockelämää

Sharon Osbournen omaelämäkerta Täysillä hätkähdyttää, hykerryttää, ällistyttää ja ällöttää. Lukijan tunteet heittelevät laidasta laitaan: empatiat ovat hetkittäin täysin Sharonin puolella, mutta jo seuraavalla sivulla lukija on valmis toivottamaan koko eukon manan majoille. Sharon Osbourne on todellakin äärimmäisyyksien ihminen - niin hyvässä kuin pahassakin. Juuri kun Sharon on kertonut koskettavasti rakkaudestaan lapsiaan kohtaan, hän jatkaakin tarinalla siitä, kuinka hän kerran ulosti julkisella paikalla patsaan päälle.

Osbourne, Sharon: Täysillä. Omaelämäkerta. Käännös: Lyytinen, Maria. Ajatus Kirjat, 2006. 384 sivua. ISBN 951-20-7193-2.

Sharon Osbournen omaelämäkerta Täysillä hätkähdyttää, hykerryttää, ällistyttää ja ällöttää. Lukijan tunteet heittelevät laidasta laitaan: empatiat ovat hetkittäin täysin Sharonin puolella, mutta jo seuraavalla sivulla lukija on valmis toivottamaan koko eukon manan majoille. Sharon Osbourne on todellakin äärimmäisyyksien ihminen – niin hyvässä kuin pahassakin. Juuri kun Sharon on kertonut koskettavasti rakkaudestaan lapsiaan kohtaan, hän jatkaakin tarinalla siitä, kuinka hän kerran ulosti julkisella paikalla patsaan päälle.

Rockkansalle Sharon Osbourne on yhtä kuin rocklegenda Ozzy Osbournen vaimo ja manageri. Suurelle yleisölle Sharon Osbourne tuli kuitenkin tutuksi tosi-tv-sarjasta The Osbournes, jota on esitetty myös Suomessa Nelosella. Sarjassa Sharon esittäytyy määrätietoisena, suorasukaisena ja sanojaan säästelemättömänä voimakastahtoisena naisena, joka ei häpeile tai kainostele mitään eikä ketään. Samanlainen kursailemattomuus ja räävittömyys nousee pintaan myös hänen omaelämäkerrassaan. Sharon haistattelee mennen tullen ihmisille, joiden kanssa hän ei syystä tai toisesta tule toimeen tai joista hän ei vain yksinkertaisesti satu pitämään. Ennen kaikkea musiikkibisneksen ihmiset saavat kuulla kunniansa: ”Koko musiikkibisneksessä on enää vain kourallinen ihmisiä, joiden kanssa haluan olla missään tekemisissä En pahemmin surisi, vaikken näkisi heitä keitään muita enää koskaan.” Sharon Osbourne tuo kirjassaan esiin musiikkiteollisuuden raadollisuuden, mutta samalla osoittaa, että hän on sen verran tiukka täti, että pärjää kyllä: ”Lahjukset ja mafiayhteydet olivat yleisiä ja naiset joutuivat usein maksamaan suihinotolla, mutta alan miehet saivat pian oppia, että Sharon Arden potkaisi heitä ennemminkin munille kuin imi kyrpää.”

Sharon Osbourne syntyi Englannissa vuonna 1952. Hänen isänsä on rockbisneksessä promoottorina, managerina sekä Jet Records -nimisen levy-yhtiön perustajana toiminut Don Arden, jota on kutsuttu musiikkiteollisuuden Al Caponeksi. Sharon käy kirjassaan läpi omaa elämäänsä ja uraansa isänsä sihteeristä rockmusiikin vaikutusvaltaisimmaksi henkilöksi (Englannin johtava rocklehti Kerrang! antoi hänelle tämän tittelin). Hän kuvaa kaunistelematta isänsä julmia tekoja ja sitä, kuinka tämä itsekkäästi oman etunsa nimissä ajoi tyttärensä niin henkisiin, fyysisiin kuin taloudellisiinkin vaikeuksiin. Sharonin lapsuus oli kaikkea muuta kuin ruusuinen, ja hän oppi jo pienestä pitäen pitämään puolensa – sillä kukaan muu ei niitä pitänyt.

Suorapuheisuus leimaa koko teosta. Isänsä raakuuden lisäksi Sharon kertoo elämäkerrassaan myös esimerkiksi teiniraskaudestaan ja abortistaan, vakavista paino-ongelmistaan, paksusuolensyöpään sairastumisestaan sekä tekemistään kauneusleikkauksista. Avioliittoa Ozzyn kanssa ei myöskään säästellä, vaan lukijan eteen tuodaan avoimesti niin parisuhdeväkivalta, Ozzyn alkoholiriippuvuus kuin toistuva uskottomuuskin. Välillä lukija todellakin miettii, miten ihmeessä tämä pari voi edelleen olla yhdessä!

Täysillä on muodoltaan ja rakenteeltaan hyvin tyypillinen elämäkerta. Se lähtee liikkeelle Sharon Osbournen (o.s. Arden) lapsuudesta ja etenee kronologisessa järjestyksessä näihin päiviin saakka. Lukujen väliin on tosin ahdettu eräänlaisia päiväkirjamerkintöjä nykypäivästä. Ne on tarkoitettu ilmeisesti rikkomaan ajallista jatkumoa ja tekemään siten kirjasta elävämmän, mutta lopputulos on todellisuudessa hyvin kömpelö ja teennäinen: merkinnät tuntuvat päälleliimatuilta ja irrallisilta, ja valtaosaltaan niiden sisältökin on turhanpäiväistä hölötystä.

Täysillä ei ole mikään valtaisa lukukokemus, ja sen kirjalliset ansiot jäävätkin melko vähäisiksi. Kieli on paikoin kohtalaisen tönkköä ja samoja asioita saatetaan toistella moneen kertaan. Todennäköisesti opuksella ei olekaan haettu minkäänlaista taiteellista arvoa, vaan olennaista on ollut ainoastaan Sharon Osbournen elämäntarinan kertominen.

Paikoin kirjassa silti intoudutaan maalailemaan kauniita kuvia luonnon maisemista, trooppisista metsistä, auringonlaskuista, luontoretkistä, linnunlaulusta ja perhosten tanssista – nämä hetkelliset kuvailevat, kaunokirjallista tyyliä hakevat tekstinpätkät tuntuvat kuitenkin vain korneilta lineaarisen kerronnan lomassa. Sharon viljelee kirjassaan runsaasti pissa-, kakka- ja oksennushuumoria, ja hänen käytössään on lisäksi melkoinen kirosanojen kavalkadi. Tällaisten räävittömien kerrontatapojen lomaan ympätyt maailmaa syleilevät luontokuvat ennemminkin latistavat tunnelmaa kuin kohottavat sitä.

Sharon Osbournen omaelämäkerta on aivan kelpo opus silloin, kun lukija yksinkertaisesti haluaa tutustua tähän räväkkään persoonaan, kuulla hauskoja tarinoita vauhdikkaasta rockelämästä sekä lukea Ozzyn ja Sharonin mitä mielikuvituksellisimmista tempauksista. Kirja ei varmasti jätä lukijaa tällöin kylmäksi. Mutta siinäpä teoksen ansiot ovatkin: se on mukava lukea kerran läpi, mutta ei siihen välttämättä jaksa enää toistamiseen palata. Korkeintaan kirjan välissä olevia monilukuisia valokuvia voi vilkaista toiseenkin kertaan. Osbournen perheen koirat ovat erityisen suloisia.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *