Ajatus-kirjat on julkaissut Georg H. Steinin vuonna 1965 kirjoittaman Waffen-SS organisaation historian. Teos on sujuvasti esitetty tutkimus yhdestä maailmanhistorian merkillisimmistä organisaatioista. SS-organisaation historiasta kiinnostuneelle Steinin tutkimus onkin hyvä perusteos. Toki sen on jo hieman vanha, mutta ei suinkaan vanhentunut. Mitään ratkaisevaa uutta ja merkityksellistä tietoa, ei aiheesta käsittääkseni ole teoksen julkaisemisen jälkeen tullut esille. On toki selvää, ettei kaikkea aiheeseen liittyvää ole voinut mahduttaa vuonna 1965 ilmestyneeseen, noin 300-sivuiseen tutkimukseen. Toisaalta kaikkea tietoa jostain tietystä asiasta ei voi ylipäätään koskaan saada mahtumaan yksien kansien väliin. Tärkeintä onkin, että teos on koherentti ja lähteet selkeästi esillä. Nämä ovatkin kunnossa Steinin tutkimuksessa.

Teosta rasittaa ja sen kokonaisuutta heikentää kuitenkin oleellisesti suomennettuun versioon lisätty erillinen esitys suomalaisen SS-pataljoonan menneisyydestä. Ensinnäkin lisäys on mielestäni täysin turha, sillä aiheesta on saatavilla useitakin hyviä itsenäisiä teoksia. Toisekseen se rikkoo kirjan tasapainoisen kokonaisuuden. Mielenkiintoista on, ettei Jouni Suistolan kirjoittamaa ”suomalaislukua” mainita teoksen sisällysluettelossa. Mielestäni ylipäätään tällaiset suomenkielisiin käännöksiin tehdyt lisäykset, korjaukset ja ”parannukset” ovat arveluttavia, sillä ne antavat väärän kuvan siitä, miten Suomen asioita ulkomailla esitetään.

Steinin tutkimuksen ehkä mielenkiintoisin kehityskulku on SS-organisaation koko perusideologian, germaanisen rodullisen ylemmyyden ja siihen perustuvan väkivaltaisen valtahierarkian oikeutuksen hidas rapautuminen ja hajoamien sodan realiteettien edessä. Ääriesimerkkinä Stein antaa Waffen-SS:ään Kaukasuksen juutalaisväestöstä värvätyt osastot. Barbarossa-suunnitelman epäonnistumisen ymmärtämisen kannalta on valaisevaa lyhyt, mutta tärkeä kuvaus Suomessa toimineen SS-divisioonan katastrofaalisesta toiminnasta hyökkäyksen alussa; kun Saksa ja SS sai vastaansa sotaan valmistautuneita Puna-armeijan osastoja, tuloksena oli paniikinomainen pako. Sodan jatko osoitti, ettei kyseessä ollut yksittäistapaus, vaan että Saksan menestys vuonna 1941 näyttää perustuneen lähes yksinomaan yllätykseen ja neuvostojoukkojen ryhmityksen hyökkäyksellisyyteen, joka teki puolustuksen järjestämisen alkuvaiheessa lähes mahdottomaksi.

Teos on helppolukuinen ja toimiva yleisesitys ja sen lähdeluettelo on kirjan julkaisuajankohtaan nähden kattava. Huolimatta siitä, että SS:n ja samalla Waffen-SS:n rikollista luonnetta ja toimintaa on käsitelty, tutkimusote välttää myöhemmille esityksille tyypillisen saarnaavan luonteen. Kuitenkin se, että Waffen-SS todella osallistui aktiivisesti sotarikoksiin itärintamalla tulee selkeästi esiin Steinin tutkimuksesta. Steinin teos on hyvä myös käsikirjaluonteisena ja sen avulla on helppo löytää tarkennettavia aiheita ja niihin sopivia peruslähteitä ja tutkimuksia. Teoksen käyttökelpoisuutta lisää sivun 353 kaavio koko SS-organisaatiosta, mikä helpottaa hahmottamaan järjestön eri osien merkitystä ja toimintaa Kolmannessa valtakunnassa. Kirjaa voikin lämpimästi suositella toisen maailmansodan historiasta kiinnostuneelle, niin harrastelijalle kuin ammattilaisellekin. Nykyisen kustannuspolitiikan aikana on kuitenkin syytä ostaa teos pikimmin, sillä myyntiajat tuntuvat tutkimustenkin kohdalla lyhenevän jatkuvasti, samoin painokset pienenevän.