Ristiretket keltanokille – Crusades for dummies

Kuten kirjan toimittaja ja yksi kirjoittajista, yhdysvaltalaisen Saint Louisin jesuiittayliopiston professori Thomas F. Madden johdannossaan toteaa, on länsimainen käsitys ristiretkistä niiden päätyttyä heilahdellut 1700-luvun valistusajan tuomitsevasta aina 1800-luvun romantiikan ajan ihannoivaan. Kaksi maailmansotaa kokenut 1900-luvun eurooppalainen akateeminen tutkijakunta ei lämmennyt pyhän sodan idealismille vaan haki ristiretkeläisten motiiveja maallisemmista syistä. Viimeksi mainitun koulukunnan edustajaksi Madden mainitsee Steven Runcimanin, jonka 1951-54 julkaistu ”A History of The Crusades” on saavuttanut klassikon aseman.

Madden, Thomas F. (toim.): Ristiretket. Käännös: Ahola, Veikko. Gummerus, 2005. 224 sivua. ISBN 951-20-6800-1.

Kuten kirjan toimittaja ja yksi kirjoittajista, yhdysvaltalaisen Saint Louisin jesuiittayliopiston professori Thomas F. Madden johdannossaan toteaa, on länsimainen käsitys ristiretkistä niiden päätyttyä heilahdellut 1700-luvun valistusajan tuomitsevasta aina 1800-luvun romantiikan ajan ihannoivaan. Kaksi maailmansotaa kokenut 1900-luvun eurooppalainen akateeminen tutkijakunta ei lämmennyt pyhän sodan idealismille vaan haki ristiretkeläisten motiiveja maallisemmista syistä. Viimeksi mainitun koulukunnan edustajaksi Madden mainitsee Steven Runcimanin, jonka 1951-54 julkaistu ”A History of The Crusades” on saavuttanut klassikon aseman.

Vaan heiluri on jälleen heilahtanut ja Madden julistaa että ”keskiajan ihmisiä on ymmärrettävä heidän omista lähtökohdistaan käsin”, käsitys jonka tosin uskon hänen parjaamansa Runcimaninkin allekirjoittaneen. Miten tämä kirja siis kuvaa ristiretkiä joiden Madden kertoo olevan ”yksi väärinymmärretyimmistä ilmiöistä historiassamme”? Ensinnäkin on todettava että kahdeksan anglo-amerikkalaisen dosentti- ja professoritason kirjoittajan narraatio rullaa päätekstitasolla jokseenkin tavanomaista latuaan, kaikkea tapahtunutta länsimaisesta näkökulmasta katsoen ja tulkiten, mitään pääkohtia unohtamatta ja mihinkään syventymättä – kaiken olisi voinut lukea mistä tahansa ristiretkien aiemmin julkaistusta yleisesityksestä. Tämän valmiimmaksi popularisaatiota tuskin voi pureksia, jokainen luku on saatu väljällä taitollakin mahtumaan yhdelle tai korkeintaan kahdelle aukeamalle, runsaan kuvituksen kera. Kuvitukseen pätee sama kuin tekstiinkin, korkeatasoista muttei mitään ennennäkemätöntä.

Varsinainen ”myth debunking” löytyy loppujen lopuksi vain muutamasta tietoiskulaatikoista jotka lyövät siinä määrin päätekstiä korville, että ihmetyttää ovatko ne kirjoittajan vaiko Maddenin itsensä laatimia. Missä kaikessa olemme olleet väärässä? Jerusalemin valtauksen yhteydessä 1099 toimeenpantu verilöyly ei ollut niin hirveä kuin luullaan (vaikka saman sivun silminnäkijälausunnossa kuvataan taas kerran antaumuksella vääräuskoisten veressä kahlaamista). Ristiretkeläiset Bysantin kimppuun johtanut Venetsian doge Enrico Dandolo oli mainettaan parempi ja tuttavien mielestä ihan mukava mies. Niin tai näin, mutta varsinainen skuuppi tulee sivulla 134. Kuvassa inkvisitio mättää kerettiläisten kirjoja roviolle mutta sen alla oleva kainaloteksti toteaa: ”Nykytutkimus on tullut siihen johtopäätökseen että inkvisition huono maine perustuu paljolti protestanttiseen (erityisesti englantilaiseen ja hollantilaiseen) propagandaan. Tosiasiassa inkvisitio, joka yhä on olemassa, oli humaanein ja armollisin keskiajan tuomioistuimista.”

Ensimmäisen eurooppalaisen ajatuspoliisin tultua näin reippaasti rehabilitoiduksi jää enää käsiteltäväksi kirjan viimeinen luku, Carole Hillenbrandin kirjoittama ”Ristiretkien perintö”. Mielenkiintoinen aihe olisi ollut sinällään kirjan arvoinen, joten tämä lyhyt loppukaneetti jää valitettavasti vain yritykseksi sitoa keskiajan historia 9/11:n jälkimaininkeihin ja ns. terrorisodan osapuolten ristiretki- ja jihadretoriikkaan. Houkutuksen paralleelien vetämiseen ymmärtää, mutta lopputuloksen kannalta olisi ollut parempi jos houkutusta olisi ymmärretty vastustaa.

Ei tämä silti aivan ansioton teos ole, kohtalainen kuvitettu johdanto aiheeseensa.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *