Rolf Nevanlinnan elämä monipuolisesti ja kevyesti

Suomessa on kirjoitettu harvalukuisesti tiedemiesten, ja vielä vähemmän matemaatikkojen, elämäkertoja, vaikka muistelmia onkin julkaistu. Rolf Nevanlinna (1895-1980) on poikkeus tiedemiesten joukossa, mutta hänestäkään ei ennen ole kirjoitettu elämäkertaa. Hänen matemaatikoksi poikkeuksellisen moniin asioihin poukkoilleesta toimeliaisuudestaan ja persoonastaan, jotka nostivat hänet julkisuuteen Suomessa vähän väliä 1920-luvulta 1990-luvulle, on kirjoitettu aiemminkin, mutta nyt akateemikko Olli Lehto on vetänyt yhteen Rolf Nevanlinnan elämän monet julkiset langat ja yksityistäkin elämänkulkua. Tuloksena on helposti luettava, monipuolinen kokonaisesitys, joka toiminee hyvänä pohjana tuleville Rolf Nevanlinnaa sivuaville tai käsitteleville tutkimuksille.

Lehto, Olli: Korkeat maailmat. Rolf Nevanlinnan elämä. Otava, 2001. 317 sivua. ISBN 951-1-17200-X.

Suomessa on kirjoitettu harvalukuisesti tiedemiesten, ja vielä vähemmän matemaatikkojen, elämäkertoja, vaikka muistelmia onkin julkaistu. Rolf Nevanlinna (1895-1980) on poikkeus tiedemiesten joukossa, mutta hänestäkään ei ennen ole kirjoitettu elämäkertaa. Hänen matemaatikoksi poikkeuksellisen moniin asioihin poukkoilleesta toimeliaisuudestaan ja persoonastaan, jotka nostivat hänet julkisuuteen Suomessa vähän väliä 1920-luvulta 1990-luvulle, on kirjoitettu aiemminkin, mutta nyt akateemikko Olli Lehto on vetänyt yhteen Rolf Nevanlinnan elämän monet julkiset langat ja yksityistäkin elämänkulkua. Tuloksena on helposti luettava, monipuolinen kokonaisesitys, joka toiminee hyvänä pohjana tuleville Rolf Nevanlinnaa sivuaville tai käsitteleville tutkimuksille.

Sukunsa matemaattisen työn lahjakas huipentuma

Rolf Neovius syntyi 1895 säätyläissukuun Joensuussa. Isä Otto toimi tuolla matematiikanopettaja. Isoisät eri polvissa olivat toimineet maanviljelyn jälkeen 1700-luvun alusta lähtien pappisalalla, ja sittemmin niin sotilaina, lääkäreinä kuin matematiikankin parissa. Äiti puolestaan oli saksalaisen, Pietarin lähellä Pulkovan observatoriossa työskennelleen tähtitieteilijän tytär. Vuonna 1906 sukunimien suomalaistamisaallon myötä Otto Neoviuksen perheestä tuli Nevanlinnoja.

Lehdon mukaan Rolf Nevanlinnan läheiset tai kaukaisemmat sukulaiset vastasivat matematiikan korkeimmasta opetuksesta Suomessa jo 1850-luvulta lähtien. Rolf Nevanlinna jatkoi perinnettä, kun hänet nimitettiin professoriksi Helsingin yliopistoon 1920-luvulla. Kouluaikana isä Otto sai opettajana poikansa innostumaan matematiikasta. Siten ei ehkä liene kummallista, että nuori Rolf valitsi matematiikan elämänalakseen (vaihtoehtona hänellä yliopistoon ilmoittautuessa olivat klassiset kielet) ja päätti tavoitella "korkeita maailmoja" (isoisän sanat, joka tarkoitti niillä tieteen maailmaa) sillä saralla. Toisin kuin Rolfin kolmesta pojasta nuorin ja kapinallisin, professori Arne Nevanlinna, joka kirjoissaan 1990-luvulla on hakenut sukulaistensa matemaattiselle lahjakkuudelle selitystä vahvasta sosiaalisesta perinnöstä ja kannustuksesta tällä alueella, Lehto tuntuu ajattelevan – Nevanlinnojen sukutarinaa myötäillen – matematiikan lahjojen virranneen sukuun enemmän geeniperimän tuomana.

Lehto kertoo seikkaperäisesti Nevanlinnojen suvusta kirjansa aluksi. Lukija saattaa välillä eksyä, niin paljon nimiä ja yksityiskohtia kirjoittaja on alkuun upottanut. Samalla Lehto tosin tuo historiallista kontekstia mukaan oivaltavasti ja lukijalle avuliaasti. Kirjoittaja myös perustelee kohdehenkilönsä sukutaustan selvittämistä sillä, että maailmanmaineeseen noussut suomalainen matemaatikko Rolf Nevanlinna oli monessa mielessä pitkällisen matemaattisen sukuharrastuksen jatkumon huipentuma. Niinpä pelkästään geeniperimän ansiona tai yksilösuorituksena ei Lehtokaan Rolf Nevanlinnan menestystä tiedemiehenä pidä.

Matemaatikosta moniottelijaksi

Lehdon mukaan Rolf Nevanlinna eli 1920-luvulla matematiikalle. Väiteltyäään 1919 hän teki pääosan niistä tieteellisistä töistään, joihin perustui hänen myöhempi maailmanmaineensa, seuraavan vuosikymmenen aikana. Kiihkeässä työhön keskittymisessä jäivät syrjään niin kansalliset kuin kansainväliset tapahtumat, sekä kannanotot niihin, kuin oma vastaperustettu perhekin.

1930-luvulla professori Rolf Nevanlinnan mielenkiinto kääntyi yhteiskunnallisempaan suuntaan. Lehto esittää, että tämä saattoi johtua paitsi maailman tapahtumista kuten 1929 pörssiromahduksesta ja Hitlerin valtaannoususta 1933, myös siitä, että matemaatikon työ teoriansa laajentamiseksi ei edennyt toivotusti. Nevanlinna paneutui yhteiskunnallisiin kysymyksiin eri hallintotehtävissä Helsingin yliopistossa, mutta ehti 30-luvulla toimia mm. natsi-Saksassa vierailevana professorina. Miksi natsit pitivät häntä ajatuksiltaan tukemisen arvoisena? Rolf oli kasvanut aikansa Saksan kulttuurisen suurvallan piirissä jo saksalaisen äitinsä myötä ja myöhemmin side vahvistui erityisesti tieteen ja musiikin kautta. Niinpä Nevanlinna katsoi hyvällä ja innostuen Saksan nousua alhosta ja arvioi Hitlerin saksalaiseksi suurmieheksi, samaan luokkaan Bismarckin kanssa, aina vuoteen 1943. 1940-luvun alkupuoli kääntyi kuitenkin Nevanlinnan mahdollisen poliittisen uran katastrofiksi, koska hän ei tullutkaan kuuluneeksi voittajien puolelle kuten epäilemättä pitkään luuli. Lehto pohtii Nevanlinnan ehkä haaveilleen korkeista tehtävistä sodanjälkeisessä natsi-Suomessa. Kaikkea tätä Lehto kuvaa rehellisen tuntuisesti mutta ymmärtävästi.

Helsingin yliopiston rehtori Rolf Nevanlinnan elämän monet perustavat tekijät tuntuivat järkkyvän Saksan murskauduttua sodassa. Muuttuneessa Suomessa hän joutui jättämään rehtorinvirkansa, ja hän jätti myös Suomen kun tuli mahdollisuus päästä Sveitsiin professoriksi. Samalla perhe jäi Suomeen ja rakastajattaret saivat yhä suuremman roolin naistenmiehen elämässä. Toisin kuin monet muut ajan vanhemmat tiedemiehet, Nevanlinna kuitenkin toipui ja taipui sodan lopputuloksen tuomiin muutoksiin. Rakentaessaan uutta tutkimustaan hän opetteli englantia entisen saksan sijalle tieteellisen työnsä kieleksi, rakensi uusia yhteyksiä englanninkieliseen maailmaan ja teki tutkimusta uudella alalla. Tieteen maailma oli kuitenkin sodan jälkeen muuttunut paitsi volyymiltaan myös sisällöllisesti monella tapaa eivätkä Nevanlinnan uudet työt enää nousseet samanlaiseen merkitykseen kuin hänen nuoruuden aikaansaannoksensa.

Vuosina 1948-1963 Rolf Nevanlinnalla oli kaksi mukavasti palkattua työtä. Hän oli professori Zürichin yliopistossa ja akateemikko Suomessa. Varsinkin suomalaiselle matematiikalle tämä kontaktipinta maailmalle oli tärkeä. Tulipa Nevanlinna todennäköisesti seuranneeksi sveitsiläisistä lehdistä kirjoitussarjaa matematiikkakoneista eli tietokoneista 1950-luvun alussa, mikä innosti hänet asiasta. Hän toimi suomalaisen Matematiikkakonekomitean puheenjohtajana, jonka alaisuudessa Suomeen rakennettiin ESKO-tietokonetta, josta piti tulla maan ensimmäinen tietokone. Itse tätä aihetta tutkivana tiedän, ettei Nevanlinnan osa ollut aivan niin ansiokas kuin Lehto antaa ymmärtää lyhyessä kuvauksessaan.

Rolf Nevanlinna toimi lisäksi kansainvälisesti näkyen matemaatikkojen maailmanjärjestössä, ja vaikutti suhteillaan kulissien takana sekä julkisesti kommentoimalla monenlaisiin kysymyksiin Suomessa. 1960-luvulla Nevanlinna ajoi tiedepolitiikkaa eteenpäin keskusteluillaan presidentti Kekkosen kanssa. Lehto kertoo myös Nevanlinnasta kulttuurivaikuttajana mm. musiikin saralla. Rolf Nevanlinna puolusti ilmeisen fanaattisesti sankariaan Sibeliusta. Huomiota saa niin ikään läpi kirjan Nevanlinnan korostama opettaminen, ja sen arvo.

Kuten edeltä käy ilmi, Lehto kuvaa Nevanlinnan tekemisiä monipuolisesti. Tähän liittyy, että toisen maailmansodan jälkeinen aika tuntuu jäävän edeltävää heikommalle käsittelylle. Ehkä tällaista vaikutelmaa luo juuri käsiteltävien aiheiden paljous, joka on johtanut tiettyyn pintapuolisuuteen. Lisäksi lukija joutuu kasailemaan ja vetämään yhteen lankoja, koska Lehto ei sitä tee kuin Nevanlinnan matemaattisen merkityksen osalta. Samoin on Nevanlinnan sivuamien tai tuntemien henkilöiden laita. Heitä esiintyy paljon, mutta heitä ei käytetä paljonkaan hyväksi syventämään kuvaa päähenkilöstä. Nevanlinnan persoonasta ja kenties hänen muutoksestaan ei löydy yhteenvetävää pohdintaa yhdestä paikasta, vaan erilaisia pieniä sattumuksia ja ajatuksia on ripoteltu kirjan sivuille.

Aikanaan ikäviksi miellettyjä asioita Lehto ei onneksi tunnu kaihtavan. Esimerkiksi professorin naisseikkailujen ja -suhteiden liittäminen muuhun kerrontaan tuo kirjalle taattua mielenkiintoa. Rolf Nevanlinnan elitistisyys tulee myös esille. Tämä ’kuninkaallinen’ ei ollut tasa-arvon kannattaja eikä tuntunut kaipaavan lähelleen heikosti menestyviä ihmisiä. Realismi ei myöskään tunnu hallinneen Rolf Nevanlinnan tilannearviointeja. Nuorena hän tunsi vetoa jääkäriksi, mutta isä sai heiveröisen pojan perumaan aikeensa. Rolf muuten itse yritti isänä toisen maailmansodan aikana innostaa poikiaan lähtemään SS-joukkoihin. Suomen puolustaminen kelpasi kuitenkin pojille. Rolf Nevanlinna tunnisti hieman vanhempana itsekin "alttiutensa vaikutteille".

Lehto vertaa jonkinverran Nevanlinnaa tämän aikalaismatemaatikoihin maailmalla. Tällaista kansainvälistä suhteutusta ja käsittelyä lukisi mieluusti enemmän. Ilmeisesti vuosisadan alkupuolen menestyneet matemaatikot ja tiedemiehet eivät enää toisen maailmansodan jälkeen pystyneet samanlaisiin töihin tieteen alueella, mutta monet tiedemiehet saivat tärkeän roolin valtiota lähempänä olevissa tehtävissä esim. tiedepolitiikan alueella. Nevanlinnan tapa käyttää valtaa liittyy edelliseen ja olisi myös kiinnostava aihe. Lisäksi Nevanlinna suhde julkisuuteen saattaisi kertoa jotain myös edellisistä teemoista.

Kirjan kuvitus auttaa mukavasti näkemään Rolf Nevanlinnan aikaa. Nevanlinnan tuntemat tai tapaamat monet kuuluisat suomalaiset pistäytyvät myös Lehdon tekstissä. Heidän löytämistään kirjasta helpottaa lopun henkilöhakemisto. Asiahakemistoa kirjassa ei valitettavasti ole.

Millainen tutkimus?

Kun akateemikko, matemaatikko Lehto kirjoittaa kirjan oppi-isästään akateemikko, matemaatikko Rolf Nevanlinnasta, on tervettä suhtautua hieman epäluuloisesti teoksen alkuasetelmaan. Lehto saa epäilemättä kiittää Nevanlinnaa paljosta alkaen maisteriksi valmistumisen jälkeisestä apurahasta Zürichiin vuonna 1948. Kirjoittajan ja kohteen läheinen suhde on kuitenkin toiminut varsin edullisesti tässä tapauksessa.

Lehto on näet saanut käyttöönsä alkuperäismateriaalia Nevanlinnan sukulaisilta ja ystäviltä ja hän on voinut kysellä tietoja ja neuvoja laajalta joukolta ihmisiä, jotka pääsivät kosketuksiin Nevanlinnan kanssa. Nämä kontaktit Lehto mainitsee lähdeluettelossaan, jossa on myös kiitettävä arkistoluettelo. Lähteitään Lehto punnitsee vastakkain. Epäselväksi tosin jää, paljonko esimerkiksi kirjeaineistoa on säilynyt. Rolf Nevanlinnan omaa arkistoa ei ole jäljellä. Lehto kertoo Nevanlinnan viimeisinä aikoinaan sairaalassa antaneen käskyn tuhota yksityisarkistonsa ja tätä kerrotaan noudatetun.

Lehdon jonkinlainen kiitollisuudenvelka on varmaan myös motivoinut elämäkerran kirjoittamista. Vaikuttaa siltä, että tällaisen pitkän ja monipuolisen esityksen tehdessään Lehto on alkanut suhtautua entistä kriittisemmin Nevanlinnaan. Tai paremmin sanoen alkanut nähdä myös hänen puutteensa. Lehto tarjoaa etupäässä pieniä huomautuksia, joissa hänen selostamansa Nevanlinnan toiminta asettuu kriittiseen valoon. Kuitenkaan mitään kokonaiskriittistä, ongelmakeskeistä kuvaa Nevanlinnasta ei teoksessa ole tarjolla, vaan hyvä pohjatyö sellaisen tekemiselle.

Lähdeviitteitä kirjassa ei ole, kuten tavallista, kun teos on tarkoitettu myös laajasti lukevalle yleisölle. Lähdeluettelo auttaa osittain päättelemään Lehdon väitteiden vahvuutta. Paljastavasti kirjoittaessaan Rolf Nevanlinnan sanelemista muistelmista (Muisteltua, 1976) Lehto huomauttaa, että tuohon kirjaan on syytä suhtautua kriittisesti, koska sanelija ei enää voinut muistaa tarkasti kaikkea kauan sitten tapahtunutta. Tämä tietysti panee miettimään, että eikö Lehdon mielestä kaikkeen kirjoitettuun tule suhtautua kriittisesti ja mihin tarkalleen hän ei sitten ole suhtautunut kriittisesti.

Oppiiko lukija matematiikasta?

Voi sanoa, että tämä kirja ei matematiikalla rasita, mutta asiaa voi katsoa toisinkin. Tarkoitan, että on turha odottaa oppivansa mitään syvällisempää tuosta tieteestä tästä teoksesta. Lehdon selostus Rolf Nevanlinnan matemaattisista ajatuksista ei näet avaudu alan koulutiedoilla (omalla kohdallani lukion pitkä oppimäärä) eikä kirjoittaja näytä edes pyrkineen yleistajuisuuteen. Nevanlinnan ajan matematiikan käytännöistä ja alan kansainvälisten suhteiden kytköksistä politiikkaan mm. kylmän sodan maailmassa Lehto kuitenkin kertoo kiinnostavasti ja raadollisestikin. Näistä aiheista voi lukea lisää Lehdon omista muistelmista (Ei yliopiston voittanutta, 1999).

Mieleen nousee kysymys, että olisiko joku ei-matemaatikko saanut aikaan yleistajuista tekstiä Nevanlinnan matemaattisista ajatuksista. Lehto kertoo kirjan alkusanoissa, että Rolf Nevanlinnan elämästä piti alunperin kirjoittaa useamman henkilön voimin, mutta nämä ajatukset eivät osoittautuneet toteuttamiskelpoisiksi. Olisi toivottavaa, että tulevaisuudessa tällaisia monipuolisia tutkielmia olisi tekemässä myös humanistisia asiantuntijoita. Ehkä humanistiyleisökin silloin saisi enemmän uutta irti matematiikasta.

Rolf Nevanlinnan matemaattinen ja muu merkitys

Lehdon mielestä Rolf Nevanlinna oli merkittävä 1900-luvun alkupuolen matemaatikko. Merkityksen hän mittaa lähinnä sillä, miten paljon jatkotutkimusta Nevanlinnan työt herättivät. Näistä ansioista tunnustukset Nevanlinnalle jatkuivat koko hänen elämänsä ajan ja sen jälkeenkin, mutta Lehdon mukaan toisen maailmansodan jälkeisessä matemaattisten tieteitten kasvussa Rolf Nevanlinnan tutkimukset eivät nousseet samalla tapaa kansainvälisesti merkittäviksi kuin ennen. Minusta tätä arviota voi uskoa, onhan kirjoittaja matemaatikko ja tuntee alansa historiaa sekä omakohtaisesti puolen vuosisadan ajalta että tutkittuaan sitä lähivuosina.

Sen sijaan Nevanlinnan merkittävyys muilla elämänaloilla kuten esimerkiksi Suomen tiedepolitiikassa tai tietojenkäsittelyssä jää vähemmän uskottavan käsittelyn varaan. Lehto pyrkii olemaan yliarvioimatta päähenkilönsä osaa, mutta yleisemmältä ongelmalta näyttää, että koska tässä tutkimuksessa on voitu kartoittaa vain Nevanlinnan osaa kehityskuluissa eikä laajemmin joittenkin (vielä lähemmin tutkimattomien) tapahtumien, prosessien tai henkilöiden historiaa niin Nevanlinna väistämättä nousee keskipisteeseen tavalla, joka jättää aihetta epäillä, että tällä tulkinnalla ei suinkaan ole sanottu viimeistä sanaa näistä aiheista.

Vaikka Lehdon kirja on ansiokas, niin se toivottavasti on kuitenkin vasta hyvä välitilinpäätös ja kokonaiskuvaa antava pohja jatkotutkimuksille, joissa käsitys Rolf Nevanlinnan toiminnasta ja vaikutuksista voi tarkentua eri suunnista.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *