Dosentti Jukka-Pekka Pietiäisen Ulkoministerin kujanjuoksu on hyvin kirjoitettu ja lähdeviitteistetty elämäkertatutkimus Rudolf Holstista (1881-1945) , ja erityisesti hänen toiminnastaan ulkopolitiikassa. Holsti oli kahteen otteeseen Suomen ulkoministeri.

Hän toimi pitkään Kansainliiton palveluksessa ja kohosi siellä Pietiäisen mukaan suuresti arvostettuun asemaan. Pietiäisen kirja antaakin hyvän ja mielenkiintoisen kuvan myös työskentelystä Kansainliitossa, sekä kuvauksia Holstin työnteosta. Selvää oli, että diplomaattipiireissä illallisilla oli ilmeisen suuri merkitys.

Kirja etenee elämäkerralle tyypillisesti kronologisessa järjestyksessä. Kaksi ensimmäistä päälukua kattavat vuodet 1881–1936, mutta näiden jälkeen luvut käsittelevät 1–2 vuoden ajanjakson Holstin urasta diplomatiassa ja ulkopolitiikassa. Esitystapaa voi pitää perusteltuna, joskin varsinaisesti De Valeran päivällisille päästään (sallinette sanavalinnan) vasta sivulla 242.

Kirjan otsikko antaa hieman ymmärtää, että koko kirja olisi yhtä ulkoministerin kujanjuoksua, mutta se ei pidä paikkaansa. Herää epäilys, että otsikko on valittu Holstin kannalta tunnetuimman tapauksen vuoksi. Pietiäinen toki kirjoittaa ja analysoi tätä vuoden 1938 kujanjuoksua, mutta kirjassa on paljon muutakin.

Ulkoministerin kujanjuoksu  tarjoaa myös hyvän esityksen Suomen itsenäistymisen ensimmäisten vuosikymmenten poliittisesta historiasta. Holstin ensimmäinen ulkoministerikausi päättyi ns. reunavaltiopolitiikkaan, jota teoksessa myös käsitellään. Ulkoministerinuran toisen kauden aikana vallitsi vahva pohjoismainen suuntaus Suomen ulkopolitiikassa.

Holsti itse oli Kansainliiton mies, joten hän painotti myös Kansainliiton roolia. Holstin toisen kauden aikana maailma alkoi kulkemaan kohti toista maailmansotaa. Pietiäisen kirjassa käsitellään myös tunnettuja talvisotaa edeltäneitä Jartsev-keskusteluja. Pietiäinen kuvaa myös, millaisia sisäisiä jännitteitä alkoi jo tuossa vaiheessa ilmenemään hallituksessa Holstin ja pääministerin välillä.

Holsti ja Hitlerin puhe

De Valeran päivällisten tapahtumista kerrotaan useita tarinoita siitä, kuinka Holsti oli haukkunut Hitleriä. Tämä ei Pietiäisen mukaan läheskään joka tarinassa pidä paikkaansa. Holsti tosin epäilemättä oli referoinut taikka liioitellen esittänyt päivällisille saadun Hitlerin puheen englanninkielisien käännöksen avulla itse puhetta, mutta tilanne Suomen ja Saksan välillä kriisiytyi vasta noin kuukausi tapahtumien jälkeen.

Pietiäinen tulkitsee, että Saksassa tahdottiin saada Suomen ulkoministeri vaihtoon, ja tässä saatiin enemmän tai vähemmän tekaistut perusteet tilanteen ratkaisemiseksi. Holsti palasi eronsa jälkeen Kansainliittoon ja piti siellä talvisodan syttymisen jälkeen puheen, jonka jälkeen Neuvostoliitto erotettiin Kansainliitosta.

Kaikkiaan Pietiäisen Holsti-kirja on sangen mielenkiintoinen ja hyvin luettava elämäkerta yhdestä itsenäisyyden ajan ensimmäisten vuosikymmenten poliitikosta ja diplomaatista.