Ruotsin Naturvårdsverketin tutkijat, Claes Bernes ja Lars J. Lundgren, ovat tehneet jykevän teoksen maan ympäristökysymyksistä. Kirja kattaa jakson jääkaudesta nykypäivään, mutta pääpaino on 1960-luvun jälkeisessä ajassa. Historiallisen katsauksen ohella kirja valottaa myös tämän hetken ympäristön tilaa ja miettii ratkaisuja ympäristöongelmiin. Teos on ilmestynyt Monitor-sarjassa, joka on tähdätty ympäristökysymyksistä ja ympäristönsuojelusta kiinnostuneille ammattilaisille ja maallikoille. Kirjaa voi käyttää oppikirjana niin yläkoulussa kuin lukiossakin. Siitä on ilmestynyt myös englanninkielinen versio.

Molemmat kirjoittajat ovat hyvin perehtyneitä ympäristöön ja sen ongelmiin. Claes Bernes työskentelee Naturvårdsverketin ympäristöanalyysiosastolla. Hän on ollut tekemisissä ympäristöongelmien kanssa käytännöllisesti katsoen viimeiset kolmekymmentä vuotta. Alun perin Bernesistä piti tulla astronomi, mutta ala alkoi tuntua hänestä liian kapealta ja muusta maailmasta irrallaan olevalta. Luonnontieteelliset aiheet vetivät Bernesiä puoleensa, ja hän onkin kirjoittanut useita kirjoja ja kymmeniä artikkeleja levittäen alan tietoa myös kansantajuisessa muodossa. Lars J. Lundgren puolestaan on historian dosentti Lundin yliopistossa. Hän myös oli pitkään Naturvårdsverketin palveluksessa eri tutkimustehtävissä. Lundgren on osallistunut moniin ympäristöä tutkiviin projekteihin, luennoinut ja kirjoittanut muun muassa ympäristön ongelmista, historiasta ja suojelusta, energiapolitiikasta ja kestävästä kehityksestä.

Bruk och missbruk av naturens resurser on jaettu kolmeen osioon. Ensimmäisessä osassa, joka on nimeltään”I landskapet”, kerrotaan ihmisen tulosta osaksi maisemaa. Eli siitä miten ihminen alkoi hyödyntää luonnon tarjoamia antimia, eläimiä, kasveja ja muita luonnonvaroja. Kirjan historiallinen anti on melko niukka: ajanjakso jääkaudesta 1960-luvulle käsitellään 70 ensimmäisellä sivulla. Kyseinen osakokonaisuus jakautuu neljään lukuun: Metsästys ja poronhoito, Entisajan maanviljelys, Varhainen metsänkäyttö sekä Luonnonsuojelu ja retkeily. Niissä käydään läpi jääkauden jälkeistä luonnon resurssien hyväksikäyttöä ennen varsinaisen teollisen kauden tuloa.

Eläinlajeja uhkasi jo varhain sukupuuttoon kuoleminen liiallisen metsästyksen takia. Turkiseläimet olivat olennainen osa taloutta, joten niiden pyyntiä pyrittiin rajoittamaan erilaisilla säädöksillä. Maanviljelyn vaikutukset ympäristöön ja maisemaan ovat moninkertaistuneet väestönkasvun myötä. Myös metsien käyttö ihmisen eri tarpeisiin kylien ja asutuskeskusten ympärillä on ajoittain aiheuttanut tuhoa. Luonnonsuojelu on Ruotsissa ollut vahvasti esillä jo 1900-luvun alusta lähtien ja ensimmäiset kansallispuistot perustettiin Ruotsiin vuonna 1909. Luonnossa tapahtuvat vapaa-ajan toiminnot ovat olleet sekä hyödyksi, että haitaksi ympäristölle. Suurin osa luonnossa viihtyvistä ruotsalaisista toivoisi luonnon pysyvän koskemattomana ja useat paheksuvat moottorikelkkojen ja vesiskoottereiden määrän lisääntymistä.

Teoksen toinen osa, ”Industrisamhället”, kuvaa miten taajamat, kaivokset, tehtaat, voimalaitokset ja kulkuväylät ovat vähitellen kasvaneet ja miten ne ovat vaikuttaneet ympäristöä saastuttavasti. Ympäristökysymysten esittely painottuu 1960- ja 1970-luvun Ruotsiin, josta kerrotaan yhteensä 150 sivun verran. Osio esittelee ruotsalaisen teollisuusyhteiskunnan kehitystä alkaen vuoriteollisuudesta ja päättyen jätteisiin. Vuoriteollisuus on ollut Ruotsin elinkeinoelämän selkäranka vuosisatojen ajan, ja se on jättänyt paikoitellen maisemaan hyvinkin syvät jäljet. Kaupungistuminen ei Pohjoismaissa ole koskaan ollut niin mittavaa kuin väestöltään suuremmissa maissa, mutta silti kaupunkeihin liittyviä ympäristöongelmia on Ruotsissakin esiintynyt jo 1300-luvulta lähtien. Teollistumisen alkuvaiheesta nykypäiviin saakka teollisuuslaitosten omistajilla on ollut määräävä asema yhteiskunnassa, ja se harvoin on ollut ympäristöystävällinen. Taloudelliset tavoitteet ovat monesti menneet ympäristön hyvinvoinnin edelle. Varsinaisesti Ruotsissa herättiin ympäristönsuojeluun 1960-luvulla, jolloin maassa oli jo koettu muutama ympäristökatastrofi. Fossiiliset ja uusiutuvat polttoaineet ovat osa jokapäiväistä elämää. Eri energiamuodoilla on Ruotsissakin omat kannattajansa ja vastustajansa. Liikenne ja liikenneväylät sekä kotitalousjätteet vaikuttavat omalta osaltaan ympäristöön.

”Industrisamhället i landskapet” osio kertoo nimensä mukaisesti teollisuusyhteiskunnan vaikutuksista ympäristöön. Siinä esitellään miten perinteisen maaseudun elinkeinot, maatalous, metsänhoito ja kalastus, ovat muuttuneet entistä koneellisemmiksi ja teollisemmiksi. Tämä on merkinnyt muutosta myös kasveille, eläimille ja ruotsalaiselle maisemalle. Kirjan lopussa tekijät kiinnittävät huomionsa Ruotsin viime vuosikymmeninä harjoittamaan ympäristöpolitiikkaan. Samalla he pohtivat mahdollisuuksia luoda ympäristöongelmista vapaa yhteiskunta. Tällöin tavoitteena olisi luonnonvarojen ongelmaton ja ennen kaikkea taloudellinen käyttö.

Bernesin ja Lundgrenin kirjan parasta antia ovat runsas kuvitus ja tekstiä täydentävät selkeät kartat ja graafiset esitykset. Myös taitto on ilmava. Teksti kulkee kahdella palstalla, on sujuvasti kirjoitettua ja helppolukuista. Paikoitellen mennään ehkä liiankin yksityiskohtaisiin tietoihin, jotka saattavat puuduttaa lukijaa. Esimerkiksi luvussa ”Kemikalisamhället” käydään hyvin seikkaperäisesti läpi ympäristömyrkkyjen ja hiilidioksidin vaikutuksia, ja luvussa ”Trafik och transporten” selvitetään juurta jaksain kemiallisten aineiden tuhoavaa vaikutusta ympäristöön. Kirja keskittyy kuvaamaan lähes yksinomaan Ruotsissa tapahtuneita ilmiöitä – onhan sen alaotsikkokin En svensk miljöhistoria – mutta hieman enemmän yhteyksiä muuhun maailmaan olisi voinut olla mukana.