Salpalinja rompulla

Ilmassa on monessakin mielessä - latteasti todettuna - historian siipien havinaa, kun kaivan paketista Suomen Salpa 1940-44 CD-ROM-multimedian. Viime kesänä ilmestynyt romppu kertoo massiivisesta toisen maailmansodan aikaisesta suomalaisesta linnoitusketjusta, Salpalinjasta, jonka oli määrä turvata uusi puolustuksellisesti epäedullinen itäraja mahdollista hyökkääjää vastaan talvisodan jälkeen. Rompun takakansiteksti toteaa, että multimediassa ”luodaan yleiskatsaus Salpa-aseman kolmeen rakennusvaiheeseen: välirauhan aikaan, jatkosodan hyökkäys- ja asemasodan vuosiin sekä vuoteen 1944.” Takakansitekstissä todetaan myös, että rompulla on läsnä yleisen kehyksen lisäksi arjen näkökulma, joka tulee esille muistitietohaastattelujen pohjalta kirjoitettuina tarinoina sekä niihin liittyvinä valokuvina ja videoklippeinä, jotka ”muodostavat autenttisen kuvan linnoitustyömaan arjesta välirauhan aikana.

Oinonen, Armi (tuottaja-käsikirjoittaja): Suomen Salpa 1940-44 (CD-ROM multimedia). NULL, 2004. - sivua. ISBN .

Ilmassa on monessakin mielessä – latteasti todettuna – historian siipien havinaa, kun kaivan paketista Suomen Salpa 1940-44 CD-ROM-multimedian. Viime kesänä ilmestynyt romppu kertoo massiivisesta toisen maailmansodan aikaisesta suomalaisesta linnoitusketjusta, Salpalinjasta, jonka oli määrä turvata uusi puolustuksellisesti epäedullinen itäraja mahdollista hyökkääjää vastaan talvisodan jälkeen. Rompun takakansiteksti toteaa, että multimediassa ”luodaan yleiskatsaus Salpa-aseman kolmeen rakennusvaiheeseen: välirauhan aikaan, jatkosodan hyökkäys- ja asemasodan vuosiin sekä vuoteen 1944.” Takakansitekstissä todetaan myös, että rompulla on läsnä yleisen kehyksen lisäksi arjen näkökulma, joka tulee esille muistitietohaastattelujen pohjalta kirjoitettuina tarinoina sekä niihin liittyvinä valokuvina ja videoklippeinä, jotka ”muodostavat autenttisen kuvan linnoitustyömaan arjesta välirauhan aikana.” Tässä arvostelussa esittelen rompun sisältöä ja pohdin lyhyesti, miten tuo autenttisuuden ja arkisuuden tavoittelu on multimediamuodossa onnistunut.

Salpalinja-multimedia on minulle henkilökohtaisesti ”historiallinen” siinä mielessä, että arvosteltavakseni on tullut uusi CD-ROM-multimedia viiden vuoden tauon jälkeen. Julkisella tuella osa- tai kokonaan rahoitettujen historiaromppujen pienoinen buumi tapahtui 1990-luvun viime vuosina, ja itsekin arvioin vuosituhannen vaihteen tietämissä Agricolan arvostelupalveluun muutaman multimediasovelluksen.

Multimediaromppujen tuotanto on vähentynyt useasta syystä. Julkisen satsaus on vähentynyt, eikä todennäköisesti cd-rom-multimedioille ole ollut tarpeeksi suurta kaupallista kysyntää tuotantokustannusten suuruuteen verrattuna. Toisaalta multimedian jakelu ja käyttö on pitkälti siirtynyt Internetiin. Pikku hiljaa ovat yleistymässä myös kapasiteeteiltaan romppuhin verrattuna moninkertaiset DVD-toteutukset, mutta DVD-multimedia etsii vielä muotoaan. Vaarana nimittäin on, että DVD-multimedian kehittyminen kilpistyy tuttuihin romppuongelmiin, tuotannon kalleuteen, kannattamattomuuteen sekä uutena ongelmana ehkä käytettävyyteen (eli sen puutteeseen). DVD-levyjä kun ei käytetä välttämättä niinkään tietokoneissa hiirten avulla vaan erillisten dvd-toistimien käyttöpaneeleista ja kaukosäätimillä kotisohvilta. Tämä antaa uusia mahdollisuuksia, mutta toisaalta rajaa ja vaikeuttaa monipuolista käyttöä, pakottaa yksinkertaistamaan sisältöä ja käyttäjä-tuote-interaktiota persoonallisuuden kustannuksella. DVD-multimediat saattavat jäädä elokuvien ja musiikkilevyjen ekstroiksi, lisäsälämateriaaliksi, jota ainoastaan lyhyesti selaillaan ja katsellaan passiivisemmin.

Tyypillinen tuotanto?

Suomen Salpa -romppu on monella tavalla klassinen 1990-luvun lopun multimediatuotannon merkityksessä. Tällä tarkoitan, että romppu muistuttaa 1990-lopun edeltäjiään rahoituspohjansa, tuotantonsa, sisältönsä ja esittelyretoriikkansa puolesta. Se on valmistunut Euroopan Unionin rakennerahaston, Etelä-Suomen lääninhallituksen, Kotkan-Haminan seudun Yrityspalvelu Oy:n sekä Miehikkälän ja Virolahden kuntien tuella. Armi Oinonen on tuottanut ja käsikirjoittanut rompun, ja multimediatoteutuksesta on vastannut uusmediafirma Mediakeel Oy.

Multimedia sisältää aikajanoja, tietoja, tarinoita, linkkejä sekä tietenkin kuvaa, ääntä ja videota, joiden määrä luetellaan tuttuun tapaan kannessa. Tällä kerralla tarjolla on 14 kirjoitettua ja 25 kuunneltavaa linnoittajien tarinaa, yli 220 valokuvaa, kaaviota ja dokumenttia, yli 20 minuuttia videopätkiä sekä yli 130 asiaruutua.

Multimedian merkitys osoitetaan siis määrällisin perustein. Multimediaesitys tavoittelee useaa aistia ja vyöryttää informaatiota tiiviissä paketissa. Määrällä markkinointi on yleinen tapa, mutta tuntuu jo ulkokohtaiselta ja vähän koomiselta. Eihän kirjojakaan tai tarkemmin vaikkapa historiateoksia mainosteta sen perusteella, kuinka monta liuskaa tekstiä tai kuinka monta merkkiä tai kuvaa niissä on. Elokuvien markkinointivaltti on harvoin elokuvan pituus.

Multimediaa markkinoidaan määrällisin seikoin siksi, että se on tekninen tuote. Sen pitää tarjota jotain ”lisäarvoa”. Siinä pitää olla suoritusarvoja, tehoa. Toisaalta määrällistä perustaa voi selittää ehkä sillä, että multimedia määrittyy virtuaaliseksi tilaksi: mitä enemmän siinä on huoneita tai seikkailtavaa aluetta sitä enemmän esityksen hankkija saa rahoilleen vastinetta. Hän saa huokeasti hankittua virtuaaliyksiön sijasta valtavan palatsin. Kolmantena mahdollisuutena on verrata sivistävää multimediaesitystä tietosanakirjaan, jonka kattavuus ja monipuolisuus ovat merkittäviä menestystekijöitä.

Salpa-rompun keskeinen tuotannollinen vahvuus on siinä, että multimediaa ei ole tehty ainoastaan ostajien kotitarpeisiin. Sama tuote on paikan päällä, linjan alueella Miehikkälässä ja Virolahdella käytettävissä infokioskeissa. Sitä on niin ikään mahdollista käyttää opastuksen ja näyttelyiden tukena sekä opetusmateriaalina kouluissa. On tosin eri asia, miten monikäyttö käytännössä onnistuu. Esimerkiksi opasta tai opettajaa palvelisi tiedon järjestäminen nykyisen toteutuksen lisäksi aineistolajeittain niin, että hän voisi tilanteen mukaan poimia nopeasti listasta tarvittavia kuvia, ääninäytteitä tai videopätkiä esityksensä tueksi tai kuulijoiden tehtävien tai keskustelun pohjaksi. Rompulla on toki hyvä hakemisto, jonka kautta löytää esimerkiksi yksittäiset tarinat tai aihealueet, mutta hakemistosta ei näe, millaista audiovisuaalista materiaalia milloinkin tekstiin liittyy.

Multimediaesitys on myös rakennettu niin, että nykyisen suomenkielisen version lisäksi tulevaisuudessa siitä on mahdollista helposti tehdä monikielinen toteutus (missä sinänsä ei ole mitään uutta tai ihmeellistä). Samaten infokioskiversion sisältöä on mahdollista editoida ja siihen voi lisätä aineistoa. Mutta mitä kotiin hankittava Salpalinja-romppu käytännössä sisältää?

Kronologista ja systemaattista jaottelua

Kun rompun käynnistää, eteen tulee valinta intron ja päävalikon väliltä. Intro on elokuvitettu esitelmä, joka alkaa pommien ja ammusten jylyllä ja vihollisen pommikoneiden kuvilla. Pian taustalle soljuu dramaattista klassista musiikkia, ja lukija aloittaa esitelmänsä – kuin ämpäri päässä puhuen, ainakin minun tietokonekaiuttimistani kuultuna – Suomen kohtalosta talvisodan melskeissä. Kuvissa näkyy palavia raunioita, evakkomatkalaisia, sotilaita karttojen ääressä sekä graafinen esitys rajan siirtymisestä länteen Moskovan rauhan myötä. Intro päättyy toteamukseen marsalkka Mannerheimin päätöksestä Salpa-aseman rakentamisesta runsaan viikon rauhan solmimisen jälkeen. Tavoitteena oli uusien rajojen turvaaminen, puolustuksellisesti epäedullisesta maastosta huolimatta.

Päävalikon etusivulta löytyvät lyhyt esittelyteksti, hakemistolinkki sekä sisällön jako yhtäältä systemaattisesti, toisaalta kronologisesti kolmeen osaan. Sisällöt ovat pääsääntöisesti erillisiä. Systemaattisesti sisältö jakautuu osiin otsikoilla ”Suomi toisessa maailmansodassa”, ”Suunnittelijoiden Salpa-asema” sekä ”Linnoittajien Salpa-asema”. Jokainen osio pitää sisällään yhden yleisen tiivistelmäsivun sekä kahdestakymmenestä kolmeenkymmeneen infosivua, joilla on kuvia sekä tekstiä staattisessa muodossa.

Suomi toisessa maailmansodassa pitää sisällään yleisen sotaan johtaneen kehityksen taustatiivistyksen 1920-luvulta eteenpäin sekä sodan vaiheiden läpikäynnin. Suunnittelijoiden Salpa-asema sisältää kokonaistarkastelua puolustuslinjan hahmottumisesta, tietoa suunnittelijoista, työvoiman hankkimisesta sekä alueellisista erityispiirteistä. Linnoittajien Salpa-asema -osio syventyy työntekijöiden valintaan, palkkaukseen ja matkustamiseen, huoltoon, koneisiin, puolustusrakennelman tyyppeihin, järjestyksenpitoon sekä vapaa-aikaan. Valokuva-aineiston lisäksi infotekstien yhteyteen on laitettu kuvia kirjeistä, lomakkeista ja muista aihepiirin aikalaisdokumenteista. Valitettavasti tähänkään osioon ei ole linkitetty rakentajien tarinoita.

Rakentajien kertomuksiin päästään sen sijaan, kun tarkastellaan rakennusprojektia kronologisesti kolmena vaiheena. Vuodet 1940-1941 olivat Salpalinjan päärakennusvaihetta. Vuosina 1941-1943 työ oli pitkälti pysähdyksissä jatkosodan käynnistyttyä ja rintamalinjan siirryttyä kauemmas itään. Työ oli tällöin lähinnä kunnossapitoa, mutta linjaa käytettiin myös varastona. Vuonna 1944 puolestaan palattiin Salpalinjan tuntumaan. Tällöin rakennustyöt jatkuivat aina rauhantekoon asti. Salpalinjan kestävyyttä ei koskaan jouduttu testaamaan taistelutilanteessa.

Pääosa rakentajien tarinoista on linkitetty rakennustyön alkuaikoja käsittelevään osioon. Rompulta löytyvät muun muassa toimistolottien, poliisin, papin, sepän apulaisen, siivoojan, linnoitusaliupseerin sekä sekatyömiehen tarinat. Osa tarinoista löytyy sekä puhuttuna että tekstinä, osa ainoastaan tekstinä. Joissain tapauksissa tarinoihin on yhdistetty työn arkea kuvaavia lyhyitä videopätkiä. Niissä ihmiset kertovat työhönsä liittyneistä arkisista tapahtumista tai yksittäisistä sattumuksista. Kovin syvälle työntekijöiden arkeen ei tämänkään osion perusteella kuitenkaan pääse, sillä tarinat ovat lyhyitä eivätkä ääninäytteet ole autenttisia ihmisten omia kertomuksia vaan ne on lukenut rompulle joku muu, yleensä vaihtuva nuori lukija. Parempi ratkaisu olisi mielestäni ollut haastateltavien päästäminen esiin omilla äänillään.

Salpalinja-romppu on monipuolinen, käyttöliittymä on toimiva, ja hillitty ruskea yleisväritys sopii hyvin mustavalkoiseen kuva- ja videoaineistoon. Multimedia on varmasti monikäyttöinen, mutta kuten todettua, linnoitustöiden arki jää varsin ohueksi lupauksista huolimatta.

Jos arkea olisi halunnut painottaa, se olisi onnistunut esimerkiksi nostamalla rohkeammin ihmisten kokemukset, tarinat ja elämäntarinat etualalle. Yleinen kehys ja inforuudut olisi voinut sijoittaa selkeämmin taustalle. Koko linnoitushanketta olisi voinut tarkastella yksilöiden toiminnan kautta, mutta se olisi muuttanut multimediaesityksen rakenteen aivan toisenlaiseksi.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *