Sankarilliset lelut

Kirjan kirjoittajista Maria Aleksandrovna Marchenko on Pietarin leikkikalumuseon johtaja ja taidehistorioitsija. Tatjana Vitaljevna Stserbina on saman museon teollisesti valmistettujen leikkikalujen kokoelman hoitaja ja samoin taidehistorioitsija. Julia Gennadjevna Ivanova on museon kansanomaisten leikkikalujen kokoelman hoitaja. Pietarin leikkikalumuseo perustettiin vuonna 1997, se on yksityinen taidemuseo.

Heinimaa, Mia (toim.): Sankarilliset lelut. Neuvostoleikkikalun lyhyt historia. Atena Kustannus, 2005. 120 sivua. ISBN 951-796-401-3.

Kirjan kirjoittajista Maria Aleksandrovna Marchenko on Pietarin leikkikalumuseon johtaja ja taidehistorioitsija. Tatjana Vitaljevna Stserbina on saman museon teollisesti valmistettujen leikkikalujen kokoelman hoitaja ja samoin taidehistorioitsija. Julia Gennadjevna Ivanova on museon kansanomaisten leikkikalujen kokoelman hoitaja. Pietarin leikkikalumuseo perustettiin vuonna 1997, se on yksityinen taidemuseo. Kirjan toimittaja ja suomentaja Mia Heinimaa on Tampereen Lenin-museon kokoelma-amanuenssi.

”Sosialistisen pedagogiikan tärkein väline oli leikkikalu.” Lapsia kasvatettiin isänmaan ja kommunistisen puolueen kunnioittamiseen sitä varten suunniteltujen lelujen avulla.
Nykyisin Venäjällä on herännyt nostalginen kiinnostus neuvostolelua kohtaan, sillä kaupoissa on kaupan runsaasti länsimaisia leluja. Kotimainen tuotanto on ajettu alas.

Toista oli ennen. Autonomian aikana Helsingissäkin oli venäläisten lelukauppoja. Lisäksi laukkukauppiaat kiersivät maaseutua kaupustellen tuotteitaan sekä myyden mm. venäläisiä leikkikaluja markkinoilla ja toreilla. Hyvin toimeentulevat venäläiset ostivat lapsilleen saksalaisia ja ranskalaisia hienoja nukkeja hyvin varustetuista kaupoista. Sitten kaikki muuttui, kun Lokakuun vallankumous 1917 lopetti kauppasuhteet länteen.

Neuvostoliiton aikana valtio tuki leikkikalutuotantoa, jotta kaikki saattoivat hankkia leluja lapsilleen. Leikkikalu määriteltiin ”Keskusvalvontakomission ja työläis- ja talonpoikaiskeskusviraston päätöksellä vuonna 1933 seuraavasti: ”Teknisesti ja taiteellisesti hyvin suunnitellun neuvostoleikkikalun pitää tehdä lapsi iloiseksi ja kasvattaa hänessä reippautta, elämäniloa sekä oikeaa suhtautumista esineisiin.” Lisäksi määriteltiin, että leikkikalun piti heijastaa sosialistisen yhteiskunnan rakentamista, tekniikkaa ja isänmaan puolustusta. Leikkikalu ei ollut tarkoitettu vain yksittäisille lapsille vaan lapsikollektiiveille yhteiseen käyttöön, jolloin se kasvatti leikkijöiden kollektiivisia taitoja, toimeliaisuutta ja aloitteellisuutta.

Lapsille järjestettiin lelujen avulla työhön liittyviä harjoituksia. Pienillä liikkuvaraajaisilla nukeilla leikittiin lastentarhoissa mm. kolhoosia, puna-armeijaa ja naparetkeilijöitä. Sillä tavalla lapsille kerrottiin ”uudesta sosialistisesta elämäntavasta, ja lapset tutustuivat neuvostokansan suuriin saavutuksiin”. Lapset saattoivat olla lastentarhassa eli kotiliedessä monta vuorokautta, koska äiti oli vapautettu ”keittiöorjuudesta” ja teki tehtaassa 3-vuorotyötä osallistuen tuotantoennätysten toteuttamiseen.

Opetusalan kansankomissariaatti teetti suunnitelmia uusia ideologioita toteuttaviin leikkikalusarjoihin, ja leikkikaluosuuskunnat alkoivat valmistaa leluja. Lelujen mallit tarkastettiin; lääkärit, pedagogit, sosiologit ja taiteilijat tutkivat ja kehittivät niitä. 1930-luvulla julkaistiin Neuvostoleikkikalu -lehteä, jossa keskusteltiin uudesta tuotannosta ja esiteltiin uusia leluja. Uuden aatteen nuket olivat roolinukkeja, jotka esittivät mm. kolhoosinaisia, puna-armeijalaisia ja miliisejä. Tekniset lelut olivat myös suosittuja. 1930-luvulla alkoi selluloidilelujen valmistus, mikä sopi hyvin massatuotantoon. Vauvanukeista tuli suosittuja, niitä tehtiin miljoonia, niitä puettiin ja kylvetettiin, niillä leikittiin Vladivostokista Arkangeliin.

Venäjällä oli ollut elävä kansanleikkikalujen perinne, joka jatkui vielä 1930-luvulla. Lelut, usein puusta tai savesta tehdyt, liittyivät kansantarinoihin. Savinukeista tuli lopulta koriste-esineitä. Kansanperinnelelu ei soveltunut yrityksistä huolimatta kuitenkaan massatuotantoon, joten sen tuotanto väheni.

Läpi vuosikymmenien pysyi eräs lelu aina mukana, se oli puinen sorvattu maatuska-nukke (jossa on sisällä pienemmät nuket). Se syntyi jo 1800-luvun lopussa taitelija S. Maljutinin luomuksena. 1920-luvulla maatuska sai rinnalleen samalla idealla valmistettuja eri ammatteja esitteleviä nukkeja: pappi, kaupunkilainen, kauppias, kerjäläinen, merenneito jne. Vaikeiden vuosien yli säilymisen eräs syy oli ehkä se, että maatuska oli suosittu matkamuistonukke ja tuliainen, on vieläkin.

II maailmansota romahdutti leluteollisuuden. Nukkien sijasta tehtaat valmistivat ruutia, kangasnallet muuttuivat sotilaiden repuiksi ja leikkitankit vaihtuivat oikeisiin tankkeihin.
Uudenlainen kehitys koitti 1950-luvulla. Leikkikaluteollisuuteen palkattiin suunnittelijoiksi uusi taiteilijasukupolvi. Muoviset nuket esittävät oman aikansa uusia ammatteja. Uudet materiaalit otettiin käyttöön, ja 1960-luvulla leikkikaluja valmistettiin mm. polyetyleenistä.

Kirjan viimeinen luku käsittelee uudenvuoden leluja ja koristeita. Ennen juhlittiin syyskuussa, mutta Pietari Suuri muutti uuden vuoden juhlan tammikuun 1. päiväksi vuonna 1699. Pakkasukko, Lumikeiju, Pyry ja Lumihiutale ovat vanhoja suosikkeja. Kuusi koristeltiin mm. pienillä nukeilla ja hopeanvärisissä tähdissä oli keskellä sirppi ja vasara.

Kirjan kuvitus esittelee monipuolisesti leikkikalujen kehitystä. Joissakin kuvissa tosin toistuvat samat aiheet. Lopussa on selkeä kuvaluettelo. Sivunumeroiden tähti-kuvio on mainio, mutta numero on vaikea hahmottaa.

Kirja sisältää paljon uutta tietoa mielenkiintoisella tavalla kerrottuna. Koska kirjaan ovat kirjoittaneet 4 eri henkilöä, niin joskus samoja asioita käsiteltiin uudelleen, mutta näkökanta oli aina vähän erilainen. Joskus oli tosin vaikea tietää, oliko kyseessä uusi vai vanha perinne.
Kaiken kaikkiaan kirja oli mielenkiintoista luettavaa.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *