Sanojen kirjava karavaani

Kukapa olisi uskonut, että tutut sanat matto, sämpylä, tavaraja turku ovat tuontitavaraa kaukomailta? Kielemme on kansainvälisempää kuin mitä arkiymmärrys kertoo. Helsingin yliopiston Etelä-Aasian tutkimuksen ja indoeuropeistiikan professori Klaus Karttusen laatima Orientin etymologinen sanakirja selittää tuttujen ja tuntemattomien itämaisten lainasanojen taustaa ja reittejä suomen kieleen. 

Karttunen, Klaus: Orientin etymologinen sanakirja. Gaudeamus, 2013. 316 sivua. ISBN 978-952-495-306-1.

Monet lainasanamme löytyvät jo Raamatusta, joka välitti Suomeen tietoa Välimeren pohjukan kielistä ja kulttuureista. Raamatullisen sämpylän juuri on seemiläisissä jauhoissa, Agricolalla niin ikään esiintyvä tavara tulee venäjän kautta turkista (’karja’, ’silkkikangas’), ja maton alta puolestaan löytyy seemiläisten kielten ’vuode (matto)’. Turku kauppapaikan ja kaupungin nimenä juontunee keskiturkin ’pysähdyspaikkaa’ tarkoittavasta sanasta. Arkikielen pinnan alta löytyy itämaisen basaarin eksotiikka.

Orientin etymologinen sanakirjakäsittää yli 800 Aasian, Pohjois-Afrikan ja Turkin kielistä tulevaa lainasanaa. Monet kuuluvat jaettuun kosmopoliittiseen sanastoon, mutta osa on vain matkustanut Euroopan halki juurtuakseen suomeen (ja ruotsiin). Kaarle XII:n epäonniselta sotaretkeltä on peräisin kalabaliikki, laina turkkilaisilta, joiden kärsivällisyyttä pohjolan soturikuningas koetteli aina yhteenottoon ja vangiksi joutumiseen asti (Benderin kalabaliikki 1713). Heitukka vaihtoi matkalla sukupuolta: alkuaan miespuolista ’rosvoa, kätyriä tai henkivartijaa’ tarkoittanut turkin sana kääntyi jostakin syystä Suomessa tarkoittamaan eläväistä nuorta naista. Kielitieteellisen kontaminaation klassikkoesimerkille kaveri  (ruotsin kamrat+ venäläisperäinen toveri) Karttunen tarjoaa uuden, vaihtoehtoisen selityksen: sana saattaakin tulla jiddišin kautta heprean ’ystävää’ tarkoittavasta sanasta ḥāḇer

Tunnistettavampaa lainasanastoa edustavat monet kasvien, eläinten ja paikkojen nimet. Kun omasta kulttuuripiiristämme ei löydy sopivia vastineita, jää sana helposti alkuperäisen mukaiseen muotoon. Neidonhiuspuun japanilainen nimi ginkgo tuli suomalaisten tietoisuuteen viimeistään Marimekon samannimiseen kankaaseen liittyvän plagiaattiepäilyn myötä syyskesällä 2013. Gauri, gaviaali ja siamanki ovat tuttuja eläintieteilijöille ja edistyneille ristisanojen ratkojille. Peekkinaa tarjottiin Pekingin kotokieliseksi muodoksi 1800-luvulla, mutta kaupunki taisi olla liian etäinen, jotta muoto olisi vakiintunut.

Arabialaisen tieteen historia puolestaan näkyy monissa suomeen omaksutuissa kemian ja astronomian ammattitermeissä, ja itämaan rikkauksien vaikutus näkyy ylellisyystavaroiden (jalokivet, kankaat, juomat) sanastossa. Aasialaisen keittiön suosio on tuonut viime vuosikymmeninä arkikäyttöön paljon uutta sanastoa sushista basmatiin. Lainatermit ovat matkalla saattaneet muuttua, kuten curry, joka Intiassa tarkoittaa muhennosta ja Suomessa maustetta.

Sanastollinen aarreaitta

Etymologina Karttunen yhdistää tieteellisen tarkkuuden kulttuurihistorian kuriositeetteihin. Orientin etymologisen sanakirjansana-artikkelien muoto vaihtelee niukan asiallisesta vapaasti assosioivaan. Kirjoittajan persoonallinen ääni ja elämänkokemus pilkahtelevat sopivasti esille. Muumit ovat Karttuselle selvästi läheistä aineistoa (ks. esim. mamelukki, toti, veranta). ”Silkkiapinoita asuu Etelä-Amerikassa ja Muumilaaksossa,” hän huomauttaa. Myös Tintit on luettu: sieltä tulee painokas baššibazukki, kapteeni Haddockin viljelemä herjaus, joka juontuu turkin ryöstelevää ja pahamaineista sotilasosastoa tarkoittavasta sanasta.

Sanojen kiemurtavat polut ja muuttuvat merkitykset tarjoavat ehtymättömän aarreaitan kulttuurihistoriallisille kurkistuksille. Mineraali gadoliniitti on saanut nimensä suomalaisen kemistin Johan Gadolinin mukaan, mutta löytyy silti Orientin etymologisesta sanakirjasta, sillä Gadolinien nimi tulee aikaisemman käännösvirheen seurauksena heprean ’suurta’ tarkoittavasta sanasta. Tankin juuret juontavat englannin kautta intialaisten kielten ’vesisäiliötä ja lampea’ tarkoittaviin sanoihin. Merkityksen ’hyökkäysvaunu’ sana sai siksi, että ensimmäisen maailmansodan aikaan panssarivaunuja valmistavan tehtaan väitettiin muka tekevän vesisäiliöitä. Toisinaan etymologin assosiaatiot johtavat yllättäviin suuntiin: Kohinor-timantti (persian sanoista ’valon vuori’) tuo Karttusen mieleen purjeveneen 1900-luvun alun Tampereella sekä hevosen Heinolassa, mutta ei monien koululaissukupolvien pureksimia lyijykyniä.

Polosta petkeleeseen

Sanapolkuja kielestä toiseen en lähde tarkemmin arvioimaan, koska oma itämaisten kielten taitoni rajautuu kiinalaisen kalligrafian lyhytkurssiin. Yleiskielen käyttäjän ja kulttuurihistorian harrastajan näkökulmasta on sen sijaan esitettävä muutama kriittinenkin huomautus. Orientin etymologisesta sanakirjasta löytyy bodhipuu, mutta ei mielestäni yleisempää bodhisattvaa (jota Karttunen itsekin käyttää, kuitenkaan selitystä antamatta, hakusanassa Dalai lama). Sanaston laatijan mieltymys alkuperäiskieltä paremmin heijastelevaan kirjoitusasuun tuottaa välillä hupaisia assosiaatioita: hevospolo vie ajatukset niin ikään itämailta tulevaan koniin tai luuskaan, vaikka kyse on vauhdikkaasta urheilulajista.

Intian kastijärjestelmää koskevissa hakusanoissa Karttunen painottaa tiukasti kastin ja säädyn eroa, mutta lukijalle jää kuitenkin epäselväksi, miten intialainen sosiaalihierarkia todellisuudessa rakentuu (ks. esim. hakusana paaria). Uudemmista arabivaikutteista jää pois ainakin itähelsinkiläisessä puhekielessä yleistynyt wallahja sen suomennos ”mä lupaan” tai ”mä vannon” omaa asennetta kuvaavana vahvikefraasina. Ehkä on liian aikaista julistaa se vakiintuneeksi suomen kieleen, mutta jatkossa kaupunkikeskusten monikulttuurinen nuorisokieli noussee tärkeäksi orientin kielivaikutteiden kanavaksi.

Sanakirjaa lukiessani jäin myös kaipaamaan kulttuurihistoriallista viittausta kotikutoiseen myto-etymologi Sigurd Wettenhovi-Aspaan, jonka suuren teesin mukaan indoeurooppalaiset kielet ovat suomalais-egyptiläistä perua. Wettenhovi-Aspa kiinnitti esimerkiksi huomiota monista kielistä tuttuun eläimennimeen seepra, joka hänen megalomaanisessa mielikuvituksessaan oli johdettava suomenkielisestä kantasanasta ”seurahepo”. Seepra kuuluu Karttusen sanakirjassa ”vääriin ystäviin” eli sanoihin, joiden luullaan tulevan itämaisista kielistä, vaikka alkuperä on todennäköisesti muualla. Karttusen kartoittamat etymologiat jäljittävät seepran joko Etiopiassa puhuttavaan amharaan tai myöhäislatinaan.

Lopuksi huomaan, että hakemistosta löytyvä petkel on harmittavasti jäänyt sanakirjasta pois. Mikä lienee sen etymologia? Sana kuuluu kielessämme epätavallisiin l-loppuisiin substantiiveihin.

Verkkoon vai paperille?

Painettu sanakirja alkaa tänä päivänä olla harvinaisuus. Verkkoon on perinteisten perussanakirjojen (esim. Kielitoimiston sanakirja, The Oxford English Dictionary) rinnalle syntynyt myös aivan uusia erityisalojen sanastoja, kuten mainio Raholan syötäviä sanoja, joka selittää kulinaarisen termistön alkuperää ja merkityksiä. Verkkosovellus on ylivertainen käyttöliittymä sanakirjan tavallisimmalle käytölle, yksittäisen sanan tarkistamiselle.

Orientin etymologinen sanakirja muistuttaa, että paperillakin on puolensa. Sanakirjaa harvoin luetaan A:sta Ö:hön, mutta tässä nyt kerrankin on hakuteos, joka on aidosti antoisa myös lineaarisesti luettuna. Lineaarisessa lukemisessa kokonaisuus hahmottuu havainnollisesti – osa sanojen reiteistä tulee tuiki tutuiksi, osa taas korostuu kiehtovina poikkeuksina. Liitteenä olevat kartat, esipuheet ääntämisohjeineen ja lopun monisuuntaiset hakemistot tekevät teoksesta hyödyllisen tietopaketin vaativaankin käyttöön.

Eikä läpilukemisessa tarvitse pinnistellä Ö:hön asti, sillä itämaiset vaikutteet päättyvät jalokivi zirkoniin, jonka taustalla on punaoranssien värien kirjo arabiasta, persiasta ja syyriasta. Symbolisesti oivallinen päätös: ilman eksoottisia vieraslainoja kielemme olisi huomattavasti värittömämpää.

 

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *