Satakunta sahaa ja sahaympäristöä

Timo Kantosen "Satakunta sahaa Suomessa" on kulttuurihistoriallisesti merkittävien saharakennusten ja -ympäristöjen inventoinnin raportti. Inventointi on tehty perinteisiä, hyväksi havaittuja menetelmiä käyttäen ja koottu rakennusinventointikorteille. Itse asiassa teoksessa on kohderaportti 71 sahasta ja sahaympäristöstä, pyöristettynähän se on sata. Suurin osa merkittävistä sahoista on jäänyt teollisuuden uudisrakentamisen alle.

Kantonen, Timo: Satakunta sahaa Suomessa. Kulttuurihistoriallisesti merkittäviä saharakennuksia ja ympäristöjä. Museovirasto, 1996. 187 sivua. ISBN 951-9075-96-8.

Timo Kantosen "Satakunta sahaa Suomessa" on kulttuurihistoriallisesti merkittävien saharakennusten ja -ympäristöjen inventoinnin raportti. Inventointi on tehty perinteisiä, hyväksi havaittuja menetelmiä käyttäen ja koottu rakennusinventointikorteille. Itse asiassa teoksessa on kohderaportti 71 sahasta ja sahaympäristöstä, pyöristettynähän se on sata.

Suurin osa merkittävistä sahoista on jäänyt teollisuuden uudisrakentamisen alle. Esimerkiksi höyrysahoista, joilla on suuri historiallinen merkitys 1800/1900 taitteen molemmin puolin, on enää parikymmentä jäljellä, ja niistäkin suurimmassa osassa vain ulkokuori. Talonpoikaissahoja on säilynyt enemmän, vaikka niiden kansantaloudellinen merkitys on ollut höyrysahoja merkittävästi pienempi.

Yksittäisistä menetetyistä sahoista merkittävin lienee Alvar Aallon suunnittelema ja vuonna 1948 rakennettu Varkauden saha. Kuljetusradoistaan ja aaltoilevista fasadeistaan kuuluisaksi tullut saha purettiin vuonna 1975. Sahainventoinnin johdannossa modernin saha-arkkitehtuurin helmeä muistetaan valokuvalla.

Myös Aallon Pihlavan sahalle suunnittelema varastorakennus (1954) on esitelty teoksessa. Ulkonäöltään Varkauden sahaa "perinteisempi" varasto on rakennusteknisesti erittäin mielenkiintoinen: sen puukaarirakenne on tehty ainoastaan naulaamalla yhdistetyistä laudoista.

71 rakennusinventointikortin lisäksi teoksessa on liitteenä Museoviraston perinnelaivarekisteri. Höyrylaivat ja tervahöyrythän ovat kiinteä osa sahojen kulttuurihistoriaa: laivoja käytettiin (ja käytetään edelleen) pääasiassa tukkien ja valmiin sahatavaran kuljettamiseen. Lisäksi teokseen on liitetty "viime hetken" tiedot: kaksi sahoista on palanut, osa ympäristöjen rakennuksista on purettu sekä varsinaisen inventoinnin jälkeen on löytynyt uusia arvokkaita ja mainitsemisen arvoisia kohteita.

Kuten inventointiraportit yleensäkin, myös "Satakunta sahaa Suomessa" antaa eniten aihetta jossakin suhteessa tutkivalle. Tämähän inventointien tarkoitus lieneekin. Eli kiitos Museovirastolle ja Timo Kantaselle hyvästä työstä!

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *