Säveltäjän työ ja merkitys

Säveltäjän maailmat on 24 artikkelia sisältävä kirjoituskokoelma, joka on koottu juhlistamaan Suomen Säveltäjät ry:n 60-vuotista olemassa oloa. Juhlakirjan artikkelien kirjoittajat edustavat laajasti musiikkielämän palveluksessa tai piirissä toimivia henkilöitä. Säveltäjän ja sävelten maailmaa kartoittavan oman puheenvuoronsa saavat säveltäjien lisäksi myös musiikin harrastaja eli kuuntelija, musiikkitieteilijä, sävellyksen opettaja, musiikkijournalisti, kirjailija libretistin ominaisuudessa, tanssi-koreografi, kapellimestari, orkesterin intendentti sekä eräät muut musiikkielämän toimijat. Tämä avaa maamme musiikkikulttuurin nykytilanteeseen, sen historiallisiin kehityssuuntiin ja mahdollisuuksiin, arvomaailmaan, musiikin tuottamiseen ja kuluttamiseen säveltäjän näkökulmaa laajemman näkymän.

Hako, Pekka (toim.): Säveltäjän maailmat - Näkökulmia aikamme suomalaiseen taidemusiikkiin. Gaudeamus, 2005. 280 sivua. ISBN 951-662-946-6.

Säveltäjän maailmat on 24 artikkelia sisältävä kirjoituskokoelma, joka on koottu juhlistamaan Suomen Säveltäjät ry:n 60-vuotista olemassa oloa. Juhlakirjan artikkelien kirjoittajat edustavat laajasti musiikkielämän palveluksessa tai piirissä toimivia henkilöitä. Säveltäjän ja sävelten maailmaa kartoittavan oman puheenvuoronsa saavat säveltäjien lisäksi myös musiikin harrastaja eli kuuntelija, musiikkitieteilijä, sävellyksen opettaja, musiikkijournalisti, kirjailija libretistin ominaisuudessa, tanssi-koreografi, kapellimestari, orkesterin intendentti sekä eräät muut musiikkielämän toimijat. Tämä avaa maamme musiikkikulttuurin nykytilanteeseen, sen historiallisiin kehityssuuntiin ja mahdollisuuksiin, arvomaailmaan, musiikin tuottamiseen ja kuluttamiseen säveltäjän näkökulmaa laajemman näkymän.

Kokoelman toimittaja Pekka Hako ottaa esipuheessaan esille tärkeän kysymyksen sen ammattikunnan profiloitumisesta, jota nyt 60-vuotista taivaltaan juhliva yhdistys edustaa. Erityisesti ammattikunnan edustaman musiikinalan kuvaamiseksi ei ole vakiintunut yhtä yleistä nimitystä. Käsitteet taidemusiikki, ”vakava musiikki”, klassinen musiikki, konserttimusiikki ja nykymusiikki elävät rinnan ja kirjoittajat ovatkin saaneet valita itse mitä käsitettä kuvattavasta kohteesta he haluavat käyttää. Viihde- ja populaarimusiikin eli ”kevyen musiikin” tekijöitä edustaa heidän oma järjestönsä, joten tämän kentän toimijoita juhlakirja ei edusta.

Erottelu korkean ja matalan taiteen välillä liudentuu kuitenkin monella tavalla musiikkitieteen dosentti Pekka Jalkasen artikkelissa ”Monikulttuurisuudesta”. Hän tarkastelee historiallisen kehityksen valossa musiikillisen toiseuden, sikäläisen ja täkäläisen tematiikkaa taidemusiikin kehityksessä tässä globalisoituvassa maailmassa. Taidemusiikin juuret ovat syvällä kansan parissa, kansanmusiikissa ja folklorismissa, josta se on aina ammentanut virikkeitä. Myös eksoottiset kulttuurit, esimerkiksi orientalismi, ovat tarjonneet sille runsaasti vaikutteita jo useamman vuosisadan ajan. Rajankäyntiä matalan ja korkean välillä on siis aina ollut, mutta globalisaation myötä tuo raja näyttäisi eräässä mielessä olevan katoamassa.

Kirjaan pyydettyjen säveltäjien puheenvuoroissa korostuu enemmänkin säveltäjän sosiaalinen ja taloudellinen asema ja se mistä heidän tulonsa muodostuvat, kuin heidän yksilölliset esteettisen pyrkimyksensä. Aulis Sallisen työpäiväkirjasta saamme lukea otteita ”Kuningas Lear” -oopperan valmistumisesta ja järjestelyistä sen näyttämölle saattamiseksi. Harri Wessman erittelee artikkelissaan säveltäjän tulonlähteitä. Elääkö säveltäjä työllään vai apurahoilla? Hän arvelee, että pelkällä sävellystyöllä on mahdollista tulla toimeen, jos samalla saa apurahaa, on riittävästi sävellystilauksia ja saa riittävästi tekijänoikeuspalkkioita. Yhteiskunnan silmissä nämä eivät kuitenkaan ole varsinaista ansiotuloa, josta kertyisi eläke- ja työttömyysturvaa.

Säveltäjät pohdiskelevat myös säveltäjän ammatin motiiveja ja profiloitumista sosiaalisessa yhteisössä. Itseidentiteetin luomisessa ja hahmottamisessa tulevat esille säveltäjien omat kokemukset työnsä palkitsevuudesta, sosiaalisesta arvostuksesta ja osastaan maailmassa. Lauri Kilpiö kiteyttää teeman artikkelinsa otsikoksi ”Säveltämisen onnea yhteiskunnan marginaalissa”.

Professori Timo Cantell avaa säveltäjien itseidentiteettiä pohdiskelevaan aiheeseen sosiologisen näkökulman ja sijoittaa säveltäjät osaksi yhteiskuntaa. Pierre Bourdieun teoriaan nojautuen hän tarkastelee niitä kamppailuja, joita käydään kulttuuristen valintojen ja makujen maailmassa. Artikkelista selviää se, mitä on symbolinen taistelu vallasta, millainen on sinfoniakonsertti rituaalina ja kuinka säveltäminen on osa yhteiskunnan luomisprosessia.

Musiikkijournalisti Vesa Sirénin artikkeli ”Uusi musiikki musiikkijournalismin kohteena” avaa kiinnostavasti kriitikon näkökulman musiikkikulttuuriin. Kun journalismin ydin on ajankohtainen uutinen, niin kuinka musiikki voi täyttää uutisoinnin kriteerit? Uutisoinnin ja myös musiikkikritiikin mittapuina voidaan käyttää asian yleisyyttä, ensisijaisuutta ja sen vaikuttavuutta eli intensiteettiä. Tarkastelemalla musiikkitapahtumaa eli konserttia suhteessa näihin objektiivisiin uutisoinnin kriteereihin, kirjoittaja pyrkii määrittelemään musiikkikritiikin olemuksen ja sen tehtävät.

Muutamat kokoelman artikkeleista käsittelevät musiikin tarjontaa ja kuluttamista. Mikko Heiniön tilastollinen artikkeli ”Tulemmeko kuul(l)uiksi?” listaa säveltäjien tuotantoa Teoston saamien tekijänoikeustietojen perusteella. Musiikkia syntyy maassamme paljon, osa siitä tilaustyönä. Vuosien 1970-2000 aikana 170 säveltäjää on kirjoittanut yhteensä 24 000 teosta. Artikkelista selviävät myös ne nimet, jotka ovat saaneet eniten tilauksia ja joiden musiikkia on eniten tallennettu äänilevyille. Jokunen artikkeli tarkastelee musiikkia myös kuulijan kannalta. Näissä kirjoittajat erittelevät musiikin merkitystä osana henkilökohtaista elämäänsä.

Kokonaisuutena ”Säveltäjän maailmat” tarkastelee monipuolisesti musiikki-instituution eri puolia ja tarjoaa sekä tieteellistä, tilastollista että kokemusperäistä tietoa sen moninaisista ilmiöistä. Tähän teokseen on saatu ehkä tavanomaista juhlakirjaa laajempi ja kattavampi katsaus musiikkielämän ja uuden musiikin nykytilanteeseen. Pääteemana on silti säveltäjä ja hänen työnsä arvo ja arvostus kiinnostavasti monelta eri kannalta katseltuna ja kuultuna.

Osmo Kekäläinen

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *