Savolaiset Ruotsia asuttamassa

Lähteenmäen väitöskirja tarkastelee 1500-luvulla tapahtunutta Ruotsin laajentumista ennenkaikkea savolaisten näkökulmasta käsin. Mitkä olivat ne taustatekijät, jotka johtivat Ruotsin suomalaismetsien syntyyn ja miten valtakunnan asukkaat vastasivat kruunun laajentumistoiveisiin. Johdannossa Lähteenmäki rajaa pitkän ajanjakson (1523-1611) ja laajan aihepiirin tarkastelun ennenkaikkea Kaarle IX:n herttuakuntaan ja lähemmin vuosiin 1580-1594. Tutkimuksen pääpaino on Södermanlantiin ja Itä-Götanmalle tapahtunut muutto sekä muuton motiivien tarkastelu.

Lähteenmäki, Eija: Ruotsin suomalaismetsien synty ja savolainen liikkuvuus vanhemmalla Vaasa-kaudella. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2002. 212 sivua. ISBN 951-746-372-3.

Lähteenmäen väitöskirja tarkastelee 1500-luvulla tapahtunutta Ruotsin laajentumista ennenkaikkea savolaisten näkökulmasta käsin. Mitkä olivat ne taustatekijät, jotka johtivat Ruotsin suomalaismetsien syntyyn ja miten valtakunnan asukkaat vastasivat kruunun laajentumistoiveisiin. Johdannossa Lähteenmäki rajaa pitkän ajanjakson (1523-1611) ja laajan aihepiirin tarkastelun ennenkaikkea Kaarle IX:n herttuakuntaan ja lähemmin vuosiin 1580-1594. Tutkimuksen pääpaino on Södermanlantiin ja Itä-Götanmalle tapahtunut muutto sekä muuton motiivien tarkastelu.

Lähteenmäki etsii vastausta mm. kysymyksiin, miksi juuri Savosta muutettiin. Mitkä olivat Ruotsiin "vetäviä" tekijöitä ja mitkä tekijät taas "työnsivät" väestöä Savosta emämaan Ruotsin puolelle. Lähteenmäki korostaa perustellusti vetäviä tekijöitä, joita aikaisempi ruotsalainen tutkimustraditio (lukuunottamatta mm. Janken Myrdalia) vähättelee. Ruotsi tarvitsi työvoimaa kaivoksiin, ruukkeihin, kaskien raivaajiksi ja metsästäjiksi. Suomesta ei vain lähdetty veroja pakoon, vaan Ruotsista rekrytoitiin aktiivisesti väkeä emämaan puolelle. Muuttajia houkuteltiin uudisasukkaiksi mm. 5-10 vuoden vero- ja kutsuntavapaudella. Näin toimi ennenkaikkea Kustaa Vaasan nuorin poika Kaarle-herttua, joka ylitti valtuudet ja rekrytoi väkeä Suomesta Södermanlantiin, omaan herttuakuntaansa. Savolaisia saapui mm. metsästäjiksi, maanihdeiksi, käsityöläisiksi, sillä Kaarlen herttuakunnassa kärsittiin työvoimapulasta. Ruotsiin muuttaneet suomalaiset sopivat hyvin Kaarle-hettuan mallitila- ja kaskiohjelmaan: savolaiset osasivat huuhtatekniikan, joka monipuolisti metsän käyttöä. Lähteenmäki korostaa kuitenkin, että varhaisemmassa tutkimuksessa on painotettu liikaa huuhtakaskeamisen merkitystä. Södermanlantiin muuttaneet suomalaiset saivat osan elantoaan muusta kuin kaskeamisesta.

Suomesta muuttoon työntäviä tekijöinä olivat ennen kaikkea Pitkän vihan eli Venäjän sodan (1570-1595) aikana syntyneet rasitukset. Suomen linnoista irtisanottiin ammatti- ja palvelusväkeä. Itärajan läheisyydessä asuneet lähtivät toisaalta venäläisiä ja toisaalta kruunun sotaväenottoja pakoon Pohjois-Hämeeseen, Pohjois-Satakuntaan, Pohjanmaalle sekä lopulta Ruotsiin.

Teoksen kuvituksena käytetyt kartat ovat hyviä ja selventäviä, joskin niitä saisi olla vieläkin enemmän. Ensimmäistä karttaa lukija kaipaa jo johdanto-luvussa. Yleiskartta 1500-luvun Ruotsista, sen maakunnista ja kihlakunnista hahmottaisi tutkimusalueen eli Kaarlen herttuakunnan sijaintia. Kaikki lukijat kun eivät välttämättä osaa paikallistaa esimerkiksi Gästriklandin tai Ångermanlandin sijaintia puhumattakaan Tivedenin metsäalueesta. Myös karttaluettelo joko kirjan alussa tai osana lähdeluetteloa selventäisi ja auttaisi lukijaa löytämään kirjasta oikean kartan. Lähdeluettelosta on tipahtanut muutamien tutkijoiden, esimerkiksi Max Engmanin, Nils Erik Villstrandin ja Erik Bylundin teokset, joista Lähteenmäki mainitsee saaneensa vaikutteita sekä muutama arkistolähteisiin viittaava (KI, KII, KIII) selitys. Muuten toimitustyö on viimeisteltyä, ja kieli varsin hyvää ja miellyttävää lukea.

Tutkimuksen rakennetta vaivaa jonkin verran toisto. Alaotsikkojen "Metsäsuomalaiset liikkeellä" ja "Metsien suomalaiset" sisältämän tekstin olisi kenties voinut tiivistää yhden otsikon alle, sillä molemmissa käsitellään savolaisten muuton taustatekijöitä, motiiveja, muuttoreittejä sekä uusia asuinalueita. Tällöin lukijan olisi ollut kenties helpompi seurata ei- kronologisesti etenevää tutkimusta ja löytää tutkimuksen pääkohdat.

Kirjan lopussa on tavanomaista laajempi, 16-sivuinen ruotsinkielinen tiivistelmä, mikä on teeman kannalta pelkästään positiivinen asia. Lähteenmäki itsekin viittaa johdannossa siihen, että ruotsalaiset tukijat eivät juurikaan ole käyttäneet hyväksi suomalaisten tutkijoiden kuten esimerkiksi Pirisen, Soinisen ja Luukon tutkimuksia. Suuri osa vanhasta Ruotsin vallan aikaa käsittelevästä historiantutkimuksesta on julkaistu maassamme pelkästään Suomen kielellä. On selvää, että ne tutkimukset ovat jääneet ruotsalaisilta kollegoiltamme hyödyntämättä. Onneksi nykyään asiat ovat tässä suhteessa ainakin jo hieman parantuneet.

Muuttoliikkeen tutkiminen ajalta ennen kirkonkirjoja – rippikirjoja ja muuttaneiden luetteloita – on haasteellinen tekijä. Lähteenmäki on onnistunut yhdistämään useita lähteitä, ja löytämään aivan uusia tutkimustuloksia tutkittuaan järjestelmällisesti mm. valtakunnan ja herttuakunnan omaa registratuuraa. Savolaisten ekspansio Ruotsiin ei tapahtunut kaaosmaisesti, hetken mielijohteesta, eikä kyse ollut pelkästä veropakolaisuudesta. Taustalla oli yhteisöllistä päätöksentekoa ja muuttoon liitttyviä organisaatioita sekä Suomessa että Ruotsissa. 1500-luvulla Ruotsiin tapahtuneella muutolla oli Lähteenmäen mukaan yhtäläisyyksiä noin 400 vuotta sen jälkeen käynnistyneen suuren muuttoallon kanssa. 1960-70-lukujen taitteessa Ruotsiin tosin muutti yli 80 000 suomalaista eli yli 6 kertaa enemmän kuin mitä on arvioitu muuton määräksi 1500-luvun lopussa.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *