”Ihminen syntyy alasti ja kaikki on siitä eteenpäin dragia. -RuPaul” (Aarnipuu 2010: 210).

Uskontotieteilijä ja tietokirjailija Tiia Aarnipuu pureutuu uusimmassa teoksessaan Sinivalkoisissa höyhenissä – suomalainen drag (Like, 2010) suomalaiseen drag-kulttuurin historiaan ja nykypäivään sekä arkipäiväistymiseen yhteiskunnassamme. Takakannen esittelytekstin mukaisesti teos on ”rakkaudenosoitus suomalaiselle dragille”, josta Aarnipuu itsekin toteaa kirjoittavansa puolueellisesti ja drag-kulttuurin ihailijana. Teos ei siis ole puolueeton esitys tai tutkimus dragin kulttuurisista merkitysjärjestelmistä tai sukupuolen esittämisen tavoista. Nämä näkökulmat Aarnipuu on sen sijaan ujuttanut tekstin sekaan ovelasti ja kansantajuisesti suurempaa yleisöä kosiskellen. Tässä Aarnipuu onnistuukin erinomaisesti. Teksti on sujuvaa, värikästä ja kauniisti rytmitettyä runsailla haastatteluotteilla, lainauksilla ja kuvituksilla.

Kirjaa lukiessa tunnistaa useita televisiosta ja teatteri-maailmasta tuttuja näyttelijöitä ja drag-hahmoja, joiden haastattelut saavat kirjaan dokumenttimaista tunnelmaa. Teos on toteutettu myös drag-kulttuuria tuntemattomia ajatellen, sillä sekä termistöä että taustoja selvitetään huolellisesti aina kingeistä queeneihin. Teoksen lopusta löytyy myös oma hakemistonsa, jonka avulla kirjassa esitetyt lukemattomat artistit löytyvät helposti.

”Lumppukuningattaria” historiassa

Aarnipuu aloittaa historiateoksille perinteiseen tapaan eri sukupuoleksi pukeutumisen vaiheista, joka juontaa muun muassa teatterimaailmaan. Naisen ei ollut sopivaa esiintyä teatterin näyttämöllä ennen 1600-lukua Euroopassa, minkä vuoksi naisrooleja toteuttivat nuoret ja kauniit pojat. Myös oopperoissa on sopraanojen rooleissa käytetty eunukkeja, jolloin äänenmurros ei pilannut kaunista korkeaa ääntä.

Pukeutumiskäytäntöjä ovat sanelleet sosiaaliset normistot aina uskonnosta sukupuoleen ja luokkajakoon. Esimerkiksi ennen Ranskan vallankumousta 1700-luvun lopulla alempi työväenluokka ei voinut käyttää kalliita kankaita pukeutumisessaan. Hiljalleen vallankumouksen jälkeen rahvaan ja yläluokan pukeutumistyylit alkoivat kuitenkin sekoittua varallisuuden näin salliessa. Pukeutumiseen vaikuttivat edelleen pitkään sosiaaliset ja kulttuuriset asenteet, joista Aarnipuu esittelee esimerkiksi suomalaisnaisten housuihin pukeutumista, joka lähti hitaasti alkuun 1900-luvun alussa. Housut esiteltiin naistenlehdissä sporttisina ja käytännöllisinä vaihtoehtoina, jotka voitiin kuitenkin halutessaan ja häveliäisyyssyistä piilottaa vielä hameen alle. 1950-luvulla taas farkut saapuivat joka naisen uniformuksi, mutta vielä nykypäivänäkin joissain Afrikan maissa nainen voidaan tuomita raipaniskuihin housuihin pukeutumisesta.

Ristiinpukeutumista on Suomessa nähty kautta 1900-luvun niin sotien aikana rintamaviihdykkeenä ja elokuvissa, kuin kirjallisuusmaailmassa alter egoina. Seksuaalisuus on ollut ilmeinen osa tätä ristiinpukeutumisen kulttuuria, jolloin esimerkiksi Marlene Dietrichin frakkipuvussaan elokuvassa Marokko (1930) viehätti sekä nais- että mieskatsojia seksikkäällä esiintymisellään. Klassikoksi muodostuneessa kohtauksessa Dietrich suutelee naista ja heittää ruusun Gary Cooperille, ilmentäen monenlaisia seksuaalisuuden ja sukupuolen esittämisen tasoja.

Homojen hommaa

Dragin historiaan (ja nykypäivään) linkittyy vahva homo-leima, sillä suomalainen drag ilmiönä ja kulttuurina sai alkunsa hlbt-yhteisöstä Ruotsin esimerkkiä seuraten. Heteroja ei juurikaan lavoilla ole nähty, johon nimimerkki Herttajätkä toteaakin ”minä sen sijaan tunnen häpeää siitä, että heterona menen sinne sähläämään” (2010, 220).

Sensitiivisyys sukupuolen tietynlaiselle esittämiselle saattaakin olla erityistä hlbt-yhteisössä, sillä naismaisia miehiä ja miehekkäitä naisia on perinteisesti pidetty homoina ja lesboina. Sukupuolen esittämisen tapaa ajatellaan usein myös seksuaalisena identiteettinä, jolloin ”miehekkyys” naisella yhdistyy lesbouteen ja ”naisellisuus” miehellä homouteen. Lesbokulttuurissa nähtävät miehekkäiden butchien ja naisellisten femmejen taas on ajateltu usein noudattavan heteronormatiivisia asetelmia. Aarnipuu esittelee kuitenkin drag-kulttuuriin kuuluvia esiintyjiä, jotka ovat rikkoneet esityksissään niin hetero- kuin homonormatiivisia perinteitä ja rajoja myös hlbt-yhteisön sisällä. Esimerkiksi LesBoys-dragryhmä 1990-luvun puolessa välissä koostui brunetesta, blondista ja punapäästä, jotka esityksissään kosiskelivat lesboyleisöä. Vastaavasti king-skenestä nousi samoihin aikoihin ryhmä poikamaisia lesboja nimellä Itis 17, joka poikabändejä parodioivilla esityksillään sai myös lesboja kirkumaan innosta omasta sukupuolisesta suuntautumisestaa huolimatta.

Aarnipuu analysoikin dragin olevan turvallinen tapa kokeilla oman identiteetin ja halun rajoja, sillä stereotypioiden kokeilu voi olla myös avaava kokemus (2010, 223) tai ”venttiili, jonka avulla päästellä paineita” (2010, 218).

Drag usein sekoitetaan transukupuolisuuteen ja drag-artistien on oletettu pukeutuvan naisiksi tai miehiksi myös vapaa-ajallaan. Reijo Paukku toteaakin 1980-luvun puolella esiinnyttyään dragissa jo useita vuosia, että ”sitten vasta tajuttiin, ettei oltukaan tyttöjä eikä transuja, vaan drageja”.

Syvällistä, loukkaavaa, poliittista, satiiria

Aarnipuu ei lähde määrittelemään dragia ulkokohtaisesti tai tutkijana, vaan antaa tilaa sekä drag-yhteisön että siihen kuulumattomien omalle äänelle. Drag – niin miesten kuin naisten esittämänä – kietoutuu hyvin monella tapaa seksuaalisuuteen, sukupuolen esittämisen tapoihin, identiteetteihin, fantasioihin ja fetisistisyyteen. Aarnipuu lainaakin tutkija Paula Kuosmasen sanoja: ”Dragissa kierretään halun koodeja, tapoja, asentoja, suhteita, objekteja, joihin on investoitu halua” (2010, 209).

Onko dragin ylidramaattisuuteen nojaavassa estetiikan ihailussa siis jotain sisäsyntyistä ”ylemmän” palvontaa? Drag pitää sisällään hyvin monia näkökulmia aina poliittisesta ivasta karikatyyreille nauramiseen ja fantasioiden toteuttamiseen. Aarnipuu tarjoaa kuitenkin kirjassaan eväitä dragin ymmärtämiseen ilmiönä ja kulttuurina tekijöiden itsensä kautta, eikä varmasti jätä ketään kylmäksi.