Somalinaisten arki suomalaisissa lähiöissä

Marja Tiilikainen lähestyy väitöskirjassaan islamia Suomessa asuvien somalinaisten arkielämän kautta. Uskonnollisten instituutioiden ja pyhien tekstien sijasta teoksessa keskitytään tarkastelemaan islamin ja somalinaisten arjen nivoutumista toisiinsa eri tasoilla. Tiilikainen on kerännyt empiirisen aineistonsa etnografisin menetelmin: haastattelemalla somalinaisia sekä osallistumalla monin tavoin heidän elämäänsä samalla keskustellen ja havainnoiden. Informanttien ydinjoukko muodostuu 22 eri ikäisestä naisesta, jotka tulkitsevat ja tuottavat islamia jatkuvasti omassa arjessaan.

Tiilikainen, Marja: Arjen islam. Somalinaisten elämää Suomessa. Vastapaino, 2003. 322 sivua. ISBN 951-768-140-2.

Marja Tiilikainen lähestyy väitöskirjassaan islamia Suomessa asuvien somalinaisten arkielämän kautta. Uskonnollisten instituutioiden ja pyhien tekstien sijasta teoksessa keskitytään tarkastelemaan islamin ja somalinaisten arjen nivoutumista toisiinsa eri tasoilla. Tiilikainen on kerännyt empiirisen aineistonsa etnografisin menetelmin: haastattelemalla somalinaisia sekä osallistumalla monin tavoin heidän elämäänsä samalla keskustellen ja havainnoiden. Informanttien ydinjoukko muodostuu 22 eri ikäisestä naisesta, jotka tulkitsevat ja tuottavat islamia jatkuvasti omassa arjessaan.

Tiilikainen määrittelee tehtäväkseen vastata kolmeen tutkimuskysymykseen: 1) Millainen on Suomessa asuvien somalinaisten arki ja arjen uskonnollisuus? 2) Millaisena somalinaiset Suomessa arkensa kokevat? 3) Kuinka somalinaiset arjessaan toimivat? Tutkimuskysymyksiin vastatakseen Tiilikainen hyödyntää uskontotieteen lisäksi lääketieteellisen antropologian näkökulmia. Rakenteellisesti teoksen voi sanoa jakaantuvan kolmeen osaan: ensimmäinen kolmannes johdattelee aiheeseen ja taustoittaa varsinaisia tutkimuskysymyksiä, toinen kolmannes käsittelee somalinaisten arkielämää ja viimeinen kolmannes keskittyy terveys- ja sairauskäsityksiin.

Taustoittavan osuuden (luvut 1-4) aloittaa tiivis perustietopaketti Somalian historiasta, yhteiskunnasta ja kulttuurista. Erityisen kiinnostavaa antia on luku 2.3. Islam Somaliassa – somalialainen islam, jossa käsitellään islamin pyhien tekstien, suufilaisuuden ja henkipossessio-kulttien limittymistä somalialaisessa uskonnollisessa elämässä, ja erityisesti juuri naisten elämässä sekä terveyteen ja sairauteen liittyvissä käsityksissä ja käytänteissä. Lukija saa taustatietoa myös maastapaon syistä, somalien Eurooppaan asettumisesta sekä heidän kokemuksistaan maahanmuuttajina. Somalinaisten kokemuksista puhuttaessa keskeiseksi nousee sosiaalisen kärsimyksen käsite. Somalinaisia yhdistävä sosiaalinen kärsimys liittyy toisaalta Somalian sisällissotaan ja pakolaisuuteen, toisaalta Suomessa kohdattuun arjen kurjuuteen ja syrjintään. Myös sosiaalinen muisti yhdistää diasporassa asuvia somaleja – mitä muistetaan, mitä unohdetaan, millä tavoin muistoja ylläpidetään. Sosiaalinen kärsimys ja sosiaalinen muisti kiertyvät osaksi naisten toimintaa ja heidän toimijuuttaan sekä arjen ja perheen ”näkymättömällä” alueella, että yhteiskunnallisen vaikuttamisen ”näkyvällä” alueella.

Varsinaisesti tutkimuksen empiiriseen aineistoon ja sitä kautta tapahtuvaan tutkimuskysymysten käsittelyyn paneudutaan kirjan viidennestä luvusta alkaen. Aineistolähtöisen osuuden aluksi Tiilikainen kertoo Ashaksi nimetyn somalinaisen elämäntarinan, joka toimii erittäin hyvin siirtymänä tutkimuksen taustoista empiriaan, ja yleisestä yksittäiseen. Tiilikaisen määrittelemät tutkimuskysymykset Suomessa asuvien somalinaisten arjesta, arjen uskonnollisuudesta, arjen kokemisesta ja arjen toimijuudesta limittyvät tiiviisti toisiinsa. Ashan tarina nivoo yhteen näitä tutkimuksen keskeisiä teemoja ja siihen palataankin uudelleen myös myöhemmissä luvuissa.

Suomessa asuvien somalinaisten arjen keskeisimpänä näyttämönä toimii kerrostalolähiössä sijaitseva koti, joka jakautuu erilaisiin sosiaalisesti ja sukupuolisesti määrittyviin tiloihin. Useimmille somalinaisille koti on myös keskeisin uskonnollinen tila. Puhelimen, kirjeiden, television ja videoiden välityksellä koti ja arjen tila laajenee: transnationaalisilla sukulaisuus- ja ystäväverkostoilla on merkittävä asema diasporassa elävien somaliperheiden arjessa. Arjessaan naiset tekevät valintoja liittyen mm. pukeutumiseen (hunnuttautuminen vs. hunnuttomuus) sekä ruuan valmistukseen (ruokaan liittyvien islamin säännösten noudattaminen vs. käytännöllisyys ja taloudellisuus). Arjen kokemuksiin liittyy niin Somalian sisällissodan jättämää menetyksen tuskaa kuin suomalaisen lähiöelämän haasteita. Miesten ja naisten väliset roolit ovat muutoksen alla, ja naiset toimivat kasvavassa määrin myös kodin ulkopuolella. Koti, perhe ja suku ovat kuitenkin naisille keskeisiä toiminta-alueita, ja heillä on tärkeät roolinsa vaimoina, äiteinä, kasvattajina, perinteiden välittäjinä, sukulaisuussiteiden ylläpitäjinä. Tiilikaisen tutkimuksessa korostuu naisten keskinäisten sukulaisuus- ja ystävyyssuhteiden merkitys. Yhteinen toiminta, erityisesti hääjuhlien järjestäminen ynnä muut naisten kesken vietetyt hetket vahvistavat naisten välisiä siteitä.

Teoksen viimeisissä luvuissa (luvut 7-9) Tiilikainen tarkastelee somalinaisten käsityksiä ja kokemuksia terveydestä, sairaudesta ja sairauksien hoitamisesta. Kipu ja väsymys kuuluvat monen somalinaisen arkeen. Syitä sairauksiin löydetään mm. suomalaisesta ympäristöstä, ilmastosta ja ruoka-aineista. Somaliassa yleisistä sairauden selityksistä paha silmä tai kirous ovat jossain määrin korvautuneet ajatuksella stressistä sairauksien taustalla. Henkisen tasapainon ongelmia saatetaan stressin ja depression lisäksi selittää potilaaseen asettuneilla hengillä. Myös sydämeen tai vatsaan liittyvä epätasapaino tai toimintahäiriö ovat yleisiä somalien sairauskäsityksiin kuuluvia taudinselityksiä. Vaikka somalinaiset katsovat sairauden ja terveyden olevan Jumalan armon varassa, he eivät jää toimettomiksi, vaan etsivät hoitoa aktiivisesti eri suunnilta. Naisilla onkin keskeinen tehtävä perheensä terveystoimijoina. Osa vaivoista hoidetaan joko perinteiseen tai moderniin lääketieteeseen perustuvin kotikonstein. Vakavammissa tapauksissa parannusta etsitään sekä terveydenhuollon tarjoamista suomalaisista lääketieteellisistä hoidoista että muiden asiantuntijoiden alaan kuuluvista uskonnollisista ja kansanlääkinnällisistä hoitomenetelmistä. Naisten oireet, kuten kipu ja väsymys ovat myös heidän omien stressaavien kokemustensa ruumiillistumia. Oireiden ja oireista puhumisen kautta naiset voivat arkisesti käsitellä sekä sisällissodan ja pakolaisuuden että Suomessa kohdattujen vaikeuksien tai henkilökohtaisten ongelmien aiheuttamia tuntemuksia. Jaettu kärsimys myös vahvistaa naisten välistä yhteisyyden tunnetta.

Tiilikainen on tehnyt tutkimustyötään useiden vuosien ajan, vieraillut somaliperheiden kodeissa, keskustellut somalinaisten kanssa monenlaisissa tilanteissa niin arjessa kuin juhlassakin. Intensiiviseen kenttätyöhön käytetty aika ja väitöskirjan sivuilla esiintyvät sitaatit empiirisestä aineistosta vakuuttavat: tutkija on selvästi päässyt osallistumaan somalinaisten elämään hyvin läheltä, mikä lisää tutkimusaineiston luotettavuutta. Kenttätyön pitkäkestoisuus myös lisää todennäköisyyttä sille, etteivät somalinaiset ole ainakaan joka tilanteessa muistaneet tai tiedostaneet osallistuvansa tutkimukseen. Informanttien anonymiteetin suojaaminen on tutkimuseettisesti tärkeää, etenkin kun tutkimuksen kohteena on pienehkö vähemmistöryhmä. Tästä syystä Tiilikainen ei yhtä poikkeusta lukuunottamatta juurikaan kerro taustatietoja tutkimukseen osallistuneista naisista tai heidän elämäntarinoistaan. Taustoittavissa luvuissa käsitellään kuitenkin yleisellä tasolla maahanmuuttajia ja erityisesti somalialaisia sekä erikseen somalinaisia ja heidän kokemuksiaan. Yleinen tausta auttaa lukijaa tulkitsemaan somalinaisten näkemyksiä, jotka tulevatkin empiriaan pohjautuvissa luvuissa kiitettävästi esille katkelmina haastatteluista, keskusteluista ja tutkijan kenttäpäiväkirjoista. Oman lisänsä aiheen käsittelyyn tuovat myös Yhdeksän syyssadetta -runoantologiassa julkaistut somalinaisten runot.

Arjen Islam on erittäin ajankohtainen teos. Se tuo uusia näkökulmia maahanmuuttajia ja uskonnollisuutta koskevan tutkimuksen kentälle, mutta soveltuu samalla hyvin myös tutkijapiirejä laajemman yleisön lukemistoksi. Tiedotusvälineiden tarjoaman islam-kuvan monipuolistamiseksi kaivataan nimenomaan tietoa islamin moninaisuudesta sekä tavallisten muslimien elämästä ja arjesta. Erityisen lämpimästi Tiilikaisen teosta voi suositella terveydenhuollon ja sosiaalialan työntekijöille, mutta se on ilman muuta mielenkiintoista ja hyödyllistä luettavaa myös muille maahanmuuttajien kanssa työskenteleville sekä jokaiselle somalikulttuurista tai islamista kiinnostuneelle.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *