Kokoomateos Johdatus sosiologian perusteisiin pyrkii esittelemään lukijoilleen nykyisen sosiologian olennaisimpia teemoja. Kokoomateoksessa avattuja teemoja ovat esimerkiksi työelämä, poliittinen päätöksenteko, talous ja eriarvoisuus. Näiden lisäksi nostetaan esille kulutusta, terveyttä, perhettä, etnisyyttä, rikollisuutta, hyvinvointivaltiota ja globalisaatiota koskevia kysymyksiä. Kirja perehdyttää alan termistöön. Teoksessa viitataan paljon alan perinteisiin klassikkoihin, joita ovat Auguste Comte, Émile Durkheim, Max Weber ja Karl Marx.

Johdatus sosiologian perusteisiin on toimittajien mukaan oppikirja. Se näyttäisi olevan totta, sillä se oppikirjan tavoin perehdyttää alkeisiin ja antaa hyödyllisiä kirjallisuusluetteloja jokaisen aiheen päätteeksi, jos lukijan tekisi mieli perehtyä johonkin osa-alueeseen tarkemmin. Se ei varsinaisesti syvenny esille nostettaviin teemoihin.

Kirja on useiden suomalaisten asiantuntijoiden yhteinen teos. Se esittelee sosiologiaa yhteiskuntaa tutkivana ja sen ilmiöitä tarkastelevana empiirisenä tieteenalana. Kirjassa sosiologian peruskysymyksiä lähestytään erityisesti suomalaisen tutkimuksen kautta. Suomalaiset sosiologit ovat keskittyneet viime aikana erityisesti sosiaalisen eriarvoisuuden sekä yksilön ja laajempien ryhmien keskinäisen vuorovaikutuksen pohdintaan.

Sosiologian asema tieteenalana on muutoksessa

Sosiologian rooli tieteiden kentällä on muuttumassa. Tämän alan kehitys oli varsin mullistavaa 1900-luvulla. Vielä viime vuosisadan alkupuolella sosiologian uskottiin olevan suunnannäyttäjä muille humanistisille ja yhteiskuntatieteille, mutta vuosisadan lopussa alettiin puhua sosiologian kriisistä, joka johtui tieteenalan pirstaloitumisesta. Vuorovaikutus muiden tieteenalojen kanssa oli mielestäni kuitenkin tutkijoita rikastuttavaa, koska eri tieteenalat pääsivät ikään kuin ”oppimaan” uutta metodologiaa ja ”lainaamaan” tutkimusaiheita toinen toisiltaan. Sosiologian vahvuutena on ollut kyky vuoropuheluun samoja erityiskysymyksiä tutkivien oppiaineiden kanssa. Erilaisissa monitieteisissä hankeissa on myös tarvittu sosiologista näkökulmaa laajoihin ilmiöihin. Sosiologisesta lähestymistavasta on hyötyä esimerkiksi sosiaalihistorian tutkimuksessa, kun etsitään selitystä menneitten aikojen yhteiskunnallisille ilmiöille.

Kuva: Cécile Duteille/Wikimedia Commons

Nykyinen sosiologia kamppailee kahden ongelman kanssa. Ensimmäinen ongelma johtuu siitä, että teoreettisen ja empiirisen sosiologian välillä on iso kuilu. Teoria ja käytäntö ovat kaukana toisistaan, koska teoreettiset tutkimukset eivät välttämättä saa vahvistusta tosielämän puolelta. Yhtä lailla empiiriselle tutkimukselle on vaikea saada vankkaa teoreettista pohjaa. Toinen ongelma taas johtuu siitä, että empiirinen tutkimus jakaantuu selvästi kvantitatiiviseen ja kvalitatiiviseen haaraan, jotka nähdään toisilleen vastakkaisina. Kotimaisen tutkimuksen haasteena on myös kaksijakoisuus, kun puhutaan kotimaisesta ja kansainvälisestä sosiologiasta. On huomattu, että yhä useammin korkeatasoisempia tutkimuksia kirjoitetaan englannin kielellä kansainväliselle tiedeyhteisölle, jolloin kotimaisten päättäjien käyttöön jää heikompitasoisia selvityksiä, joiden tieteellisyys ja anti ovat huonompia.

Näistä ja muista sosiologian haasteista kerrotaan kyseisessä kirjassa. Voin suositella tätä yleisluontoista kirjaa ylioppilaille, sosiologian opiskelijoille tai muille aiheesta kiinnostuneille kansalaisille.