Anne Kuorsalo; Iris Saloranta (toim.): Sodan haavoittama lapsuus. Ajatus Kirjat, 2010. 288 sivua. ISBN 978-951-20-8107-3.
Miesten kärsimyskertomukset tai sankaritarinat Suomen talvi- ja jatkosodasta ovat yleisesti tunnettua henkilöhistoriaa. Rintamamiesten haastatteluja, päiväkirjoja, kirjeitä tai muistelmia on käytetty runsaasti eri tutkimuksissakin. Vasta viime vuosina kotirintaman naisten ja lasten rooli on ollut enemmän esillä.
Anne Kuorsalon ja Iris Salorannan toimittama kirjoituskokoelma Sodan haavoittama lapsuus on koskettavaa ja hyödyllistä luettavaa. Vajaan neljänkymmenen tarinan kirjoittajista kaksi kolmannesta on naisia, mikä kertoo jo jotakin näkökulmasta. Muistelijat ovat olleet pääsääntöisesti lapsia 1930-40 -lukujen vaihteessa, mutta mukana on muutama maahanmuuttajatarinakin nykyajasta. Ne antavat kirjan muille teksteille hyvän kontrastin ja alleviivaavat lasten kokemusten yleispätevyyttä.
Sodan haavoittama lapsuus tuo tasapuolisesti esiin kaikki yhteiskunnan eri kerrokset, joita sota tai evakkoretki on koskettanut. Kirjoittajista Jääskessä 1942 syntynyt Riitta Uosukainen edustaa vahvaa ja politiikassakin vaikutusvaltaista naista, jonka elämää sota ja evakkoretki varjostaa yhä.
Uosukainen kirjoittaa sujuvasti ja tekee myös mielenkiintoisen johtopäätöksen:
”Sodanjälkeinen Suomi ei ollut lastenkaan paratiisi. Kuinka paljon miesten sydänviat selittyvät liian varhain alkaneesta työstä vuorotta ja rakkaudettomasta kohtelusta? Entä naisten sairaudet?”
Sodan jälkeen Laihialla 1946 syntynyt vahtimestari Lissu Kaivolehto puolestaan alkoi tutkia sukunsa evakkohistoriaa vasta kypsyneellä iällä, vanhempien jo kuoltua ja osallistuttuaan
”Elämänkaari” -kirjoituskurssille. Koivulehto löysi elämäänsä jonkinmoisen ikuisen muuttajan identiteetin. Hän huokaa lopuksi nostalgisesti, Eeva Kilpeä lainaten, kuinka mukavaa olisi ”tavata ja haastatella vainajiamme”.
Sodan ”haavoittamat” siviilit edustavat sota-ajan ja sitä seuraavien vuosikymmenten monitahoisia kohtaloita. Joukossa on evakkolapsia, Ruotsin sotalapsia, isänsä ja kotinsa sodassa menettäneitä. Moni lapsi on saanut kärsiä ensin sodan kauhuista ja peloista, vaikkapa pommituksista ja sitten isänsä alkoholi- tai mielenterveysongelmista sodan jälkeen. Siksipä on perusteltua puhua sodasta monien ikäluokkien painajaisena. Sitä painajaista on tietoisesti tai tiedostamattaan kantanut myös moni niin sanottuihin suuriin ikäluokkiin (1945-50) syntynyt suomalaislapsi.