Sotijat vierailla mailla

Jussi Jalosen uusin teos tarjoaa näkymiä parin viime vuosisadan sotahistoriaan näkökulmista, jotka poikkeavat tavallisesta historiankirjoituksesta. Hän yhdistää tuoreella tavalla kronologisen historiankirjoituksen henkilöhistoriaan ja ryydittää tekstiään tarjoamalla jokaisesta viidestä kohteestaan myös kulttuurihistoriallisen ja sosiaalipsykologisen näkökulman.

Jalonen, Jussi: Vapaaehtoiset. Viisi tarinaa vieraisiin sotiin osallistuneista suomalaisista.. Amanita, 2015. 230 sivua. ISBN 978-952-5330-74-8.

Jos Jussi Jalonen on aikaisemmin ollut tavalliselle historianlukijalle tuntematon hahmo, niin hänen vuonna 2015 ilmestynyt teoksensa Vapaaehtoiset tuo hänet historiantutkimuksen uusiin avaajien joukkoon. Hänen aiemmat teoksensa Haavoitettu ritari: jääkärieversti, Mannerheim-ristin ritari Berndt Eino Edvard Polónin elämä(2008) ja On Behalf of the Emperor, On Behalf of the Fatherland. Finnish Officers and Soldiers of the Russian Imperial Life-Guard on the Battlefields of Poland, 1831 (2014) osoittivat tutkimusten suunnan. Jalonen etsii sotahistoriasta teemoja, jotka eivät ole aivan tavallisia ja joita historiankirjoitus ei ole vielä loppuun kuluttanut.

Nyt käsillä oleva teos Vapaaehtoiset pitää sisällään tiiviit esseemuotoiset kertomukset viidestä eri sodasta ja niihin osallistuneista suomalaisista. Sodat on valittu paitsi päähenkilöittensä mukaan myös sellaisista maailmantapahtumista, joista ei ainakaan laajemmin ole kirjoitettu – ehkä ensimmäistä Turkin sotaan liittyvää kertomusta lukuun ottamatta.

Jalonen luo saatesanoissaan katsauksen suomalaiseen vapaaehtoistoimintaan maailman eri sotakentillä. Katsaus ei ala vielä Ruotsin valtion suurvaltakauden sotureista ja upseereista, jotka saattoivat vaihtaa sen aikaisten käytänteiden mukaisesti puolta hyvinkin herkästi. Jalonen keskittyy sen sijaan 1800-luvulta nykypäivän muukalaislegioonalaisiin ja rauhanturvaajiin. Jalonen luo teoksessa mielenkiintoisen katsauksen miehistä, jotka ovat olleet valmiit eri syistä liittymään vieraisiin armeijoihin tai joukkoihin, ja asettamaan henkensä alttiiksi joskus vieraaltakin tuntuvista syistä.

Jalonen nostaa esiin joitakin yksilönimiä Lauri Törnistä muukalaislegioonalaiseen Kyösti Pietiläiseen. Törnin olisin jättänyt tästä pois – häntä on liikaakin mystifioitu, ja hänen ympärilleen luotu kaukopartiomies-sotasankarikultti ei kestä kriittistä tarkastelua. Jalonen mainitsee jääkärit, mutta hän kertoo vain sivulauseella suomalaisten vapaaehtoisten osallistumisesta ensimmäiseen todella ”kansainväliseen euroarmeijaan” Waffen-SS:n, jonka miesvahvuus nousi toiselle tuhannelle.

Kiehtovia ja tuoreita näkökulmia

Jalosen rakentama esitystapa on peräti kiehtova ja luettava. Hän nostaa esiin joitain aluksi sattumanvaraisilta tuntuvia ihmiskohtaloita 1800-luvun ja 1900-luvun sotakentiltä, mutta tarkemmin luettuna kaikessa on oma perustelunsa ja juonikehityksensä. Jalonen rakentaa esseensä – niiksi kaiketi näitä kertomuksia voi nimittää – neljälle kertomustasolle. Ensin hän kuvaa kunkin tarinan alussa suomalaista yhteiskuntaa, johon tapahtumat liittyvät: Suomi vuonna 1829 -katsaus edeltää Turkin sotaa ja Suomi vuonna 1864 puolestaan taustoittaa Tanskan-Saksan sotaa Slesvig-Holsteinista vuonna 1864, 1900-luvun vaihde vie lukijan Afrikkaan buurisotaan ja kuvaa sinne suuntautuneen siirtolaisuuden lähtömaata tuolta ajalta. Suomen itsenäistymisen alkuvuodet vievät lukijan Venäjän sisällissotien kautta Puolan ja Neuvosto-Venäjän väliseen sotaan 1919-1921 ja viides kokonaisuus ennakoi suurta maailmanpaloa, sekä italialaisten brutaalia sodankäyntiä Etiopiassa, eli sen aikaisessa Abessiniassa. Kaikkia näitä kertomuksia edeltää tiivis katsaus suomalaiseen elämänmuotoon.

image

Kuva: Jørgen Valentin Sonne, Kampene ved Dybbøl, 1864. Detalji, 1871.

Toinen kerronnan taso Jalosella on kunkin sodan tai konfliktin kuvaaminen. Tässä historiantutkijan osaaminen, laajat lähdeaineistot ja sujuva kynä asettavat sotatapahtumat laajempiin yhteyksiinsä. Hän kuvaa maailman muuttumista ja samalla sodankäynnin arjen ja teknologian kehittymistä henkilökohtaisista uroteoista ja kohtaloista nykysodankäynnin esiasteisiin ja joukkomittaisiin kohtaloihin. Jos Turkin sota vielä on lukijalle jossain määrin tuttu, ei Tanskan-Saksan konflikti ja sen etnisyyteen perustuvat sotatapahtumat ole niinkään olleet historiankirjoituksessa esillä.

Kaivostyöläisiä buurisodassa

Jokapäiväistä historiankirjoitusta eivät myöskään ole suomalaisten kaivostyöläisten kohtalot vuosisadan vaihteen buurisodassa, vaikka ne aikoinaan täyttivätkin sanomalehtien etusivut. Kun nykylukijalle vieraat Puolan ja Neuvosto-Venäjän väliset sotatapahtumat tuntuivat olevan kaukana, eikö sinnekin täysin vieraaseen joukkoon hakeutunut suomalainen onnensoturi. Abessinian valloitukseen tähdännyt Italian suurimittainen hyökkäys on sekin aika kaukana Eurooppa keskeisestä maailmansodan esivaiheesta –  kauempana kuin Espanjan sisällissota ja melkein yhtä kaukana kuin Japanin valloitukset 1930-luvulla Kaukoidässä.

Kolmas taso Jalosen kerronnassa on yksilöiden historia, henkilökuvat ja osallistuminen itse sotatapahtumiin. Ensimmäisessä esseessä tavataan Carl Mauritz Martinau – Venäjän sotalaitoksessa kasvatettu ranskalais-suomalainen soturi, lopulta aateloitu kenraaliluutnantti, jonka kautta myös syvennytään koko Suomen suuriruhtinaskunnan kasvattamaan aatelis- ja porvarissotilaiden kohtaloihin. Martinau osallistui Turkin sotaan, piti päiväkirjaa ja kertoi paitsi sotatapahtumista myös elämästä Venäjällä, Ukrainassa ja Balkanilla. Supisuomalainen Herman Liikanen puolestaan oli vapaustaistelijaidealisti, joka lähti pelastamaan Tanskaa ja pohjoismaista demokratiaa. Hän joutui sotaan, jossa vanha lineaaritaktiikka vielä oli voimassa, jossa sotilasmassat etenivät suljetussa järjestyksessä soittokuntien musiikin tahdittamina, mutta jossa sodassa Kruppin tykit jo ampuivat massatulta ja konekiväärit pauhasivat kuolemaa.

image

Kuva: Herman Liikanen (1835-1926) osallistui 1860-luvulla Giuseppe Garibaldin joukoissa Italian vapaustaisteluun sekä tanskalaisten puolella Tanskan-Saksan sotaan. Liikasen rintakuva Villa Lanten edustalla Roomassa. Wikipedia, CC BY-SA 3.0.

Sattuman oikusta suomalaiset Etelä-Afrikkaan hakeutuneet siirtolaiset – usein kaivoksilla työskennelleet – joutuivat keskelle buurisotaa, eteläafrikkalaisten ja englantilaisten välistä taistelua eteläisen Afrikan ja sen luonnonvarojen herruudesta. Suomalaiset rekrytoituivat pohjoismaiseen vapaaehtoisjoukkoon, kärsivät tappiota, mutta voittivat mm. legendaarisen Ylämaan rykmentin, brittien valiojoukon, joka kärsi tuhansien miesten menetykset. Lopulta brittiläinen imperiumi tuon sodan voitti ja suomalaisetkin muiden kanssa saivat kärsiä sotavankeudessa St. Helenan saarella.

Eräänlainen sotakenttien kiertäjä oli myös Kaarlo Kurko, vapaussoturi, Viron vapauttaja, Neuvosto-Venäjän sisällissodan kävijä ja lopulta Puolan armeijan eriskummalliseen Atamaani Bulkon sotajoukkoon ajautunut seikkailija. Hänen aikanaan Puola valloitti Ukrainaa, kunnes sotaonni kääntyi ja Kurkokin löysi itsensä internoituna Romanian ja Neuvosto-Venäjän rajalta. Tämäkään ei Kurkon kaipuuta sotakentille heikentänyt, hän osallistui vielä mm. muukalaislegioonan riveissä Marokon sotaan. Kurko oli nuorukaisvuosinaan viettänyt kaikkiaan kolmetoista vuotta eri univormuissa.

image

Kuva: Lääkintätarvikkeita rintamaa varten, Addis Abeba, Etiopia n. 1935 (Farm Security Administration – Office of War Information Photograph Collection, Library of Congress.)

Viides kertomus vapaaehtoisista sotakentillä vie lukijansa Abessiniaan, Etiopiaan, josta Italian diktaattori Mussolini oli päättänyt aloittaa uuden Rooman imperiumin rakentamisen. Tämä brutaali uuden sotateknologian hyökkäys käytännössä aseettomaan keisarikuntaan johti verilöylyihin, mutta herätti samalla kansainvälisen solidaarisuusaallon. Suomestakin varustettiin Haile Selassien puolelle ambulanssiretkikunta, joka pääosin osallistui siviiliuhrien auttamiseen. Retkikunnan johtajana oli suomalainen kirurgi Richard Faltin, apunaan tohtorit Severin Tigerstedt ja Arvo A. Seppälä sekä mekaanikko-autonkuljettajana seikkailija-lehtimies Arvid Mörne.

Maailmankatsomukset sotaseikkailujen taustalla

Neljäntenä tasona Jalonen tarkastelee kutakin sotaseikkailua ja seikkailijaa aikakautensa henkistä, poliittista ja aatteellista taustaa vastaan. Venäjän imperiumi oli upseerinuralle aikoville oiva tie yhteiskunnalliseen nousuun ja turvattuun elämään. Tanskan sota tarjosi Liikaselle mahdollisuuden taistella kansallisen itsenäisyyden puolesta ja osallistua samalla aatteelliseen skandinaavisen yhteisön rakentamiseen. Kurko hakeutui sotakentille seikkailijana, juurettomana nuorukaisena, taustanaan kuitenkin oikeistolainen bolševisminvastainen maailmankatsomus ja samalla myös eurosentrinen maailmankuva.

Ambulanssin lähettäminen Afrikkaan heijasteli länsimaisen maailman huolta imperialismin leviämisestä. Siirtomaakysymys ei ollut vapaaehtoisille suurikaan ongelma, sen sijaan fokuksessa oli solidaarisuus pienen taistelusta suurta vastaan. Nämä aatteellis-poliittiset maailmankatsomukset ja aikakauden ajatustrendit Jalonen sitoo paitsi historiankerrontaan myös kuvaamiensa henkilöiden ajattelumaailmaan. Ilman tätä merkittävää kerronnan tasoa kirjasta olisi ehkä tullut vain jännittävien sotakohtaloiden tarinasikermä.

Tekstissä on jonkin verran turhaa toistoa, jonka kustannustoimittaja olisi voinut korjata. Muuten Jalosen kynä on sujuva, viitteet harkittuja, mutta eivät liiallisia ja lähdeluettelot ovat todella vakuuttavat. Olisin kyllä kaivannut sotatapahtumiin liittyviä karttoja, nyt lukija joutui googlailemaan ja hakemaan Atlaksistaan paikat, joista tekstissä kerrotaan. Mutta oivallinen teos, joka kertoo enemmän kuin otsikko lupaa.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *