Suomalaisen naisen yhdet kasvot

Artikkelikokoelma Suomalainen nainen on syntynyt (EU-puheenjohtajamaan) tarpeesta koota muiden eurooppalaisten luettavaksi jonkinlainen yleisesitys suomalaisen tasa-arvon historiasta ja suomalaisen naisen nykyiseen asemaan johtaneista juurista. Kirja on tarkoitettu laajalle yleisölle, ennen kaikkea eurooppalaiselle yleisölle ja sitä on ohjannut halu kertoa, miten me suomalaiset naiset olemmekaan niin pärjääviä ja hyviä. Tämä retoriikka hallitsee kirjan takakannen tekstiä ja lyhyttä esipuhetta, jonka Päivi Setälä ja Päivi Lipponen ovat kirjaan tuottaneet. Uskoisin, että lähes jokaisen naistutkimusta tuntevan nuo ylistävät lauseet suomalaisen naisen ylipärjäävyydestä jokaisella elämänalueella, vahvuuden eetoksesta ja ennen muuta yhtenäisestä suomalaisesta naissubjektista saavat takajaloilleen.

Apo, Satu; Pylkkänen, Anu; Lähteenmäki, Maria; Kuusipalo, Jaana; Julkunen, Raija; Lehto, Anna-Maija; Nikula, Paavo; Eskola, Katarina; Nenola, Aili: Suomalainen nainen. Otava, 1999. 175 sivua. ISBN 951-1-16015-X.

Artikkelikokoelma Suomalainen nainen on syntynyt (EU-puheenjohtajamaan) tarpeesta koota muiden eurooppalaisten luettavaksi jonkinlainen yleisesitys suomalaisen tasa-arvon historiasta ja suomalaisen naisen nykyiseen asemaan johtaneista juurista. Kirja on tarkoitettu laajalle yleisölle, ennen kaikkea eurooppalaiselle yleisölle ja sitä on ohjannut halu kertoa, miten me suomalaiset naiset olemmekaan niin pärjääviä ja hyviä. Tämä retoriikka hallitsee kirjan takakannen tekstiä ja lyhyttä esipuhetta, jonka Päivi Setälä ja Päivi Lipponen ovat kirjaan tuottaneet. Uskoisin, että lähes jokaisen naistutkimusta tuntevan nuo ylistävät lauseet suomalaisen naisen ylipärjäävyydestä jokaisella elämänalueella, vahvuuden eetoksesta ja ennen muuta yhtenäisestä suomalaisesta naissubjektista saavat takajaloilleen. Saatesanoissa mainitaan suomalainen nainen, joka on sekä ansiotyö- että äitikansalainen, joka on vaimo, äiti, perheenelättäjä, osallistuja ja vaikuttaja. Mutta kuka tämä nainen todellisuudessa on? Miksi yhä halutaan niputtaa suomalaiset naiset tällaisten fraasien alle? Miksei sen sijaan, että luodaan jälleen kerran yhtenäistävää puhetta voida rakentaa moniäänistä teosta, jonka nimenäkin olisi voinut olla vaikkapa Näköaloja suomalaisten naisten elämään? Tässä luodaan sitä vahvan, suomalaisen naisen tarinaa, jota naistutkimuksen sisällä jo kritisoidaan ja puretaan, mikä käy hyvin tiivistetysti ja poleemisesti ilmi muun muassa Naistutkimus-Kvinnoforskning -lehden juhlanumerosta (4/1998). Jotkut, isotkin ryhmät jäävät tämän retoriikan ulkopuolelle, se ei salli eroja ja vaihteluja. Kuuluvatko suomalaisiin naisiin esimerkiksi etnisiä vähemmistöjä edustavat naiset (joihin ei teoksessa viitata sanallakaan), kuuluvatko siihen vaikkapa lapsettomat, työttömät, yksinelävät, homoseksuaalit, "ei-hoivaavat", "ei-pärjäävät"… Naisten väliset erot ja naisten väliset suhteet eivät myöskään kuulu tällaisessa puheessa. Tästä kaikesta jo nykyinen suomalainen naistutkimus kertoo, ja siksi sen olisi pitänyt näkyä huomattavasti selkeämmin myös tämän kirjan sivuilla. Ensimmäisten vaikutelmien suhteen tätä kirjaa kohtaan voi esittää hyvin samantapaista kritiikkiä kuin se, mitä Eeva Peltonen esittää em. Naistutkimus-lehden artikkelissa vuonna 1990 julkaistusta samantapaisesta populaariteoksesta The Lady with the Bow – se on sentään jo lähes kymmenen vuotta vanha.

Kirjoittajat edustavat suomalaisen naistutkimuksen kärkinimiä yhteiskuntatieteen, historian, oikeustieteen ja kulttuurintutkimuksen alueella. Onpa mukana yksi mieskin, oikeuskansleri Paavo Nikula. Ihmeellistä kirjan kokonaisuudessa on se, ettei sille mainita yhtään toimittajaa. Päivi Lipponen ja Päivi Setälä esiintyvät saatesanojen kirjoittajina oudossa asemassa, koska heidän osuutensa kirjan tuottamiseen ei missään muualla näy. Miten kirja on ylipäätään syntynyt? Kenen aloitteesta? Keitä ovat ne "me", joiden saatesanoissa mainitaan halunneen "Suomen EU-puheenjohtajakautta varten uuteen tutkimukseen perustuvan teoksen suomalaisen naisen historiasta ja nykyisyydestä"? Lukija ansaitsisi enemmän tietoa tällaisista perusasioista.

Kirjoittajakunta tietysti nostaa lukijan odotukset toisaalta korkealle. Ja kaikeksi onneksi itse artikkelit avaavat myös ristiriitoja ja säröjä tasa-arvoon sekä moninaisempaa kuvaa suomalaisesta naisesta kuin kirjaa silmäilevä katse antaisi luvan odottaa. Suomalaisen naisen erityispiirteitä ja asemaa yhteisössä ja yhteiskunnassa lähdetään hakemaan Satu Apon avausartikkelin kautta muinaisen Suomen myyttien maailmasta ja agraariyhteisön kansanperinteestä. Tämä kuten sitä seuraava Anu Pylkkäsen artikkeli viehättivät allekirjoittanutta eniten. Hiukan lyhyessä, mutta tiiviin tasapainoisessa tekstissään Apo ei nosta menneisyyden naista vain sankarittareksi, siksi stereotyyppiseksi vahvaksi emännäksi, minä me hänet niin mielellään näemme. Esille nousevat ne ehdot ja se miehinen valta, joiden alaisuudessa agraariyhteisön nainen toimi ja toisaalta myös naisten suru, uupumus ja masennus, joista tutkimus on vasta viime aikoina ollut kiinnostunut. Tässä kuten Pylkkäsenkään artikkelissa ei kuulu yhtenäisen positiivinen, eikä sen puoleen kauhistuttavakaan kuva menneisyyden naisesta, vaan erilaiset äänet pyritään saamaan kuuluville.

Anu Pylkkänen tarkastelee suomalaisen oikeusperinteen historiaa tasa-arvon näkökulmasta. Hänen otteensa kiinnittyy vahvasti nykyaikaan, mutta vastauksia hän lähtee hakemaan menneisyydestä pohtimalla sitä, miten toisaalta suomalaisen naisen "itsestäänselvä" vahva asema ja toisaalta yhä kulttuurissamme sisällä olevat syrjimisen muodot ovat historiallisesti mahdollistuneet. Näkökulma on oikeustieteilijän, mutta kulttuurihistorioitsijaa miellyttää artikkelista löytyvä historian tuntu. Ja itse asiassa Pylkkäsen artikkelin lopussa nousee voimakkaana esiin se, mikä tässäkin teoksessa häiritsee:"-jokin syvälle juurtunut käsitys yhtenäisestä suomalaisesta mentaliteetista tuntuu kuitenkin torjuvan erilaisuutta ja yksilöllisen identiteetin vaihtelun mahdollisuutta. Se näyttää koskevan niin sukupuolieroa kuin muitakin eroja".

Maria Lähteenmäki käy läpi suomalaisen naisliikkeen vaiheita 1800-luvulta eteenpäin. Artikkeli ei asetelmastaan huolimatta jää pelkästään katsaukseksi, vaan siitä avautuu myös kiinnostavia yksityiskohtia, kuten kuvaus punaisen naisaktivistin Hilja Pärssisen epäonnisesta pakomatkasta kansalaissodan tiimellyksestä Pietarin kautta Sveitsiin, mikä loppujen lopuksi päätyi Suomen vankilaan. Naisliikkeen historiaan on siten sisällytetty myös kansalaissodan ja 20-luvun tapahtumia, jotka ovat tuntemattomampia vaiheita. Politiikan tutkija Jaana Kuusipalo esittelee lukijalle suomalaisen naisen tietä kansanedustajina ja politiikan huipulla, ministereinä ja 90-luvulla myös presidenttiehdokkaina. Hän tarkastelee nimenomaan naisliikkeen ja naisjärjestöjen vaikutusta naisten poliittisiin mahdollisuuksiin, jolloin artikkeliin syntyy osin päällekkäisyyksiä Lähteenmäen artikkelin kanssa. Kuusipalon ote jää osin luettelonomaiseksi, kun siinä esitellään kaikki vaiheet. Tämänhetkisen presidenttikisan kannalta tällaisen historiikin lukeminen on toki kiintoisaa ja se asettaa nykyiset keskustelut sukupuolikysymyksen asemasta politiikassa uudenlaiseen perspektiiviin.

Raija Julkusen ja Anna-Maija Lehdon artikkelit valottavat suomalaista naista työelämässä ja hyvinvointivaltion jäsenenä. Julkusen artikkeli on lavea teemoiltaan, jolloin muutamia aiheita tullaan vain sivuttua ja lukijalle jää joistakin perustelemattomista väitteistä (kuten: "työ on naisille miehiä tärkeämpi elämänalue sekä sisältönsä että sosiaalisten suhteiden osalta") vähän ihmettelevä olo. Yhteiskuntatieteelliseen tutkimukseen sisältyvä vahvakin yleistäminen ei voi olla herättämättä vastalauseita lukijassa, joka jää kaipaamaan huomioita siitä, miten asian voi nähdä myös toisin ja miten esimerkiksi jokin näkemys edustaa vain tietyn naisryhmän ääntä. Työ nousee ja nostetaan naisen elämän keskipisteeksi, mikä hämmentää 90-luvun lukijaa, kun niin suuri osa kuitenkin on vailla (palkka)työtä. Julkusen artikkeli ansaitsee kyllä erityisen huomion siitä, että se nostaa esiin kysymyksen hyvinvointivaltiopolitiikan naisvähemmistöistä – joskin viittaus lesbonaisiin tulee vain viitteellisenä, kun puhutaan valtion takaamista reproduktiivisista oikeuksista, jotka eivät lesbonaisiin ulotu. Edes pientä huomiota saavat myös monet naisen ruumiillisuuteen kytkeytyvät ilmiöt (pornografia, seksuaalinen häirintä, raiskaus, parisuhdeväkivalta), jotka aiheuttavat vahvoja säröjä tasa-arvoisen hyvinvointi-Suomen elämänmenossa ja sukupuolten välisissä suhteissa.

Julkusen artikkelia jatkaa Anna-Maija Lehdon naisia ja tasa-arvoa työelämässä käsittelevä laaja artikkeli, joka nostaa esiin myös ristiriitoja naisten suhteessa työelämän käytänteisiin. Ottaen huomioon teoksen muut artikkelit, tähän olisi kaivannut tiivistämistä – nyt tekstin pituus uuvuttaa lukijaa etenkin kun sen sisään on jäänyt toistoja. Artikkeli on vahva tilastollinen tietopaketti, jossa myös naisten omat kokemukset, heidän tavoitteensa työelämässä halutaan saada kuuluville – tosin tässäkin vain tilastojen avulla. Lehdon ansiona on suomalaisen työelämän vertailu muiden Euroopan Unionin maiden tilanteisiin. Esiin nousevat myös suomalaisen tasa-arvon sudenkuopat, jotka työelämässä ovat voimakkaita mm. palkkaeron ja ammattien segregoitumisen vuoksi.

Etenkin Raija Julkusen artikkelin kohdalla heräsi voimakkaana kysymys siitä, mikä on teoksen ja sen kirjoittajien suhde muunmaalaisiin naisiin. Vahvan suomalaisen naisen rinnalle nousee kuin vaivihkaa, implikoituna kuva muista eurooppalaisista naisista, jotka eivät tämän pärjäävän ja vahvan naisen representaation alle mahdu. Lähes joka artikkelissa toistuva toteamus suomalaisen agraariyhteiskunnan tasa-arvon mahdollistaneesta erityisestä perinteestä tuntuu jo yksinkertaistukselta, vaikka osatotuus onkin. Jos väitetään kuten Raija Julkunen, että" [s]e [suomalainen agraariyhteiskunta] teki työteliäisyydestä ja vahvuudesta naisen tärkeimmän ominaisuuden naisellisena koristuksena olemisen sijasta. Suomalaisten naisten keskeinen identiteetti on ollut vahvuus ja selviäminen, heikkous on liitetty miehiin", tullaanko väittäneeksi, että muualla naisen tehtäväksi on muodostunut koristeena, alistettuna oleminen? Entä mikä tai kuka on tämän suomalaisen naisen vahvuuden representaation takana, miten se on syntynyt ja miten sitä käytetään ja edelleen uusinnetaan tutkimuksessakin? Nämä olisivat olleet kiinnostavia kysymyksiä tässäkin kirjassa.

Paavo Nikulan suomalaista virallista tasa-arvopolitiikkaa esittelevän artikkelin kautta käy ilmi, kuinka suomalainen tasa-arvo koskee nimenomaan julkisen elämän alueita, mikä on johtanut muun muassa siihen, että avioliitossa tehty raiskaus kriminalisoitiin vasta 90-luvulla, ja keskellä parisuhdeväkivaltaa elävien naisten ja lasten elämä on pelkoa täynnä, vaikka 90-luvulla (siis vasta) saatiinkin aikaan lähestymiskiellon mahdollisuus. Kuinka usein nämä naiseen ja perheeseen usein henkilökohtaisessa tilassa (siis kotona) tapahtuvat rikokset jäävät kuitenkin edelleen väheksytyiksi virkavallan puolesta, joko poliisin tai oikeuslaitoksen toimissa? Nikulan artikkeli esittelee tasa-arvosäädöksiä nimenomaan työn ja koulutuksen alueella, mitkä nostavatkin Suomen eittämättä yhdeksi huippumaaksi ja edelläkävijäksi.

Ainoa artikkeli, missä kuuluu naisen oma ääni ja missä nousee esiin naisen yksityisempi elämänalue on Katarina Eskolan. Hän tarkastelee kulttuurintuotteita ja kulttuurin luomista osana naisten elämän voimavaroja. Eskola nostaa esiin jopa häkellyttäviä numerotietoja suomalaisten naisten jo tietysti tunnetusta aktiivisuudesta kulttuurin alueella. Tätä artikkelia olisi ollut kiva lukea pidempäänkin, joten sen lyhyys jää hiukan harmittamaan lukijaa. Samoin olisin kaivannut vielä lisää näitä naisten ääniä elämysten äärillä, kun niitä on paljon käytettävissä. Kokoelman päättää Aili Nenolan suomalaisen naistutkimuksen lyhyt historiikki, jossa toisaalta näyttäytyy naistutkijoiden voittokulku vahvana tutkimussuuntauksena suomalaisessa tiedemaailmassa, mutta toisaalta naistutkimuksen yhä marginaalinen ja väheksytty asema tieteen kentällä. Nenola kommentoi myös Nikulan artikkelia nostamalla esiin juuri naisiin kohdistuvan väkivallan esimerkkinä tasa-arvon toteutumattomuudesta, julkisivun takaisesta maailmasta. Virallisen tasa-arvopuheen rinnalle tarvitaan nimenomaan sukupuolten valta-asemia ja sukupuolijärjestelmää analysoivaa ja purkavaa naistutkimusta sekä sen rinnalle pätevää miestutkimusta.

Laajalle, osin Suomen ulkopuoliselle yleisölle Suomalainen nainen tarjoaa monipuolista ja asiantuntevaa tietoa suomalaisten naisten elämänehdoista, mahdollisuuksista ja mahdottomuuksista sekä suomalaisen virallisen tasa-arvopolitiikan historiasta – kuitenkin yleisesityksen vaatimin ehdoin. Kirjalle asetettu tehtävä on synnyttänyt siihen niitä piirteitä, jotka saavat naistutkijalukijan kulmakarvat ajoittain kohoamaan ja peräämään säröisempää ja kriittisempää tulosta, joka ottaisi "suomalaisen naisen" laveammin ja monipuolisemmin haltuun. Kokoelma edustaa suhteellisen sopuisaa, yhtenäistä tarinaa suomalaisen naisen tiestä kohti tasa-arvoa sekä asemasta nyky-yhteiskunnassa julkisella elämänalueella: ensisijaisesti työssä ja politiikassa. Tasa-arvokysymykset ja suomalaisen naisen maailma nousevat esiin julkisen elämänalueen asioina – sivuilla eivät juuri kuulu naisten omat äänet, eivät erilaisten naisryhmien kokemukset tai se, minkälaista on suomalaisen naisen elämä menneisyydessä ja nykyisyydessä ollut kotona, ihmissuhteissa, minkälaisten muiden asioiden varaan elämä on rakentunut kuin työn ja pärjäämisen eetoksen. Teos esittää suomalaisen naisen paitsi miehestä erillisenä, myös muiden maiden naisista, kulttuurisesta
vuorovaikutuksesta irrotettuna – vertailuja tehdään lähinnä pohjoismaisiin tilastoihin (lukuunottamatta Lehdon artikkelia).
Kirjaan löytyy yksi jännittävä ulottuvuus, jos sitä ajattelee 90-luvun tuotteena suomalaisen naisen tarinasta – vuosikymmeniä myöhemmin on mielenkiintoista palata tähän ja katsoa, mitä meistä tuolloin yhdentyvässä Euroopassa haluttiin kertoa ja miten meistä luotiin tietynlaista esikuvaa eurooppalaiselle naiselle.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *