Annika Oksasen kirjoittama Siirtonaisena Singaporessa ilmestyi samannimisenä, yhteiskuntatieteen alaan kuuluvana väitöstutkimuksena vuoden 2006 lopulla (Oksanen 2006). Käsillä oleva teos on teknisesti hieman kevennetty ja loppupäätelmien osalta syvennetty versio väitöskirjasta. Tällaisena kirja palvelee paremmin myös tiedeyhteisön ulkopuolista lukijakuntaa, jota taatusti myös löytyy. Tutkimus vastaa osaltaan siihen kipeään tarpeeseen, jota useat ulkomaantyökomennuksille miestensä mukana lähteneet suomalaisnaiset ovat varmasti tunteneet niin kauan kuin Suomesta on muutettu ulkomaille. Tästä tarpeesta on ollut tietoinen myös tutkimuksentekijä, jolla on itsellään usean vuoden kokemustausta miehensä ulkomaantyökomennuksella mukana olemisesta. Tutkimusaiheen omakohtaisuudesta on tässä tutkimuksessa ollut etua: tutkija on kyennyt erottamaan olennaisen epäolennaisesta ja jakamaan kokemuksiaan tutkittavien kanssa, mikä on varmasti edesauttanut tutkittavia naisia kertomaan avoimesti omia näkemyksiään.

Tutkimus kohdistuu tulkintoihin kotirouvan ja -äidin malleista, joita miestensä ulkomaantyökomennukselle mukaan lähteville suomalaisnaisillekin tarjotaan lähinnä liiketaloustieteellisissä ekspatriaattitutkimuksissa ja tieteellisen tutkimuksen ulkopuolella ilmiötä käsittelevässä kirjallisuudessa. Näiden mallien rinnalle tutkija nostaa ulkomailla kotirouvina elävien suomalaisnaisten äänet, heidän kokemuksensa ja näkemyksensä ulkomaille lähtemisestä ja siellä elämisestä. Puolisoidensa mukana matkaavien naisten (miehiä on huomattavasti vähemmän) tutkiminen on jäänyt tähänastisissa tarkasteluissa varsin vaatimattomaksi ja heidän merkityksensä ulkomaantyökomennuksissa on jäänyt myös osin väärin ja vaillinaisesti ymmärretyksi. Käsillä olevan tutkimuksen näkökulmat ovat lähtökohdiltaan konstruktiiviset ja se perustuu Singaporessa asuvien suomalaisnaisten kokemuksista tehdyille tulkinnoille. Tutkimus valaisee näiden naisten roolia ulkomaantyökomennuksissa ja se nostaa esille vallitsevia kulttuurien välisiä eroja ja niistä syntyviä ristiriitaisuuksia, jotka vaikuttavat merkittävästi sekä naisten itsensä että heidän perheidensä elämään ja ulkomaantyökomennusten onnistumiseen. Naisten kokemuksiin keskittyessään sukupuoli on keskeisessä merkityksessä ja tutkimuksen viitekehys nojaa yhteiskuntatieteellisten näkemysten ohella myös naistutkimukseen. Tutkimuksen kohteena olevien naisten kokemuksia tarkastellaan suhteessa niihin sosiaalisiin, taloudellisiin ja poliittisiin rakenteisiin, joiden sisällä ulkomaantyökomennuksella mukana olevat naiset elävät.

Tutkimukseen on teemahaastateltu 17 suomalaisnaista, sekä äitejä että lapsettomia naisia, jotka ovat asuneet Singaporessa vuoden tai alle. Osa haastateltavista on ensimmäistä kertaa ekspatriaattina, osalla taas on aiempaakin kokemusta ulkomaankomennuksista muissa maissa. Haastatteluaineiston vertailukohteena toimii Singaporeen muuttaville ulkomaalaisille suunnattu amerikkalaisen ekspatriaattijärjestön laatima opaskirja (Campbell & Meagher 1995). Haastattelut painottuvat naisten kokemuksiin elämästä ulkomailla omasta ansiotyöstä vapaina kotirouvina ja -äiteinä. Samalla piirtyy esiin kuva suomalaisesta naiseudesta ja naisen arjesta Suomessa, joiden kulttuurisiksi määrittäjiksi kohoavat ansiotyö ja itsensä elättäminen. Tutkimuksessa käy ilmi, että itsensä elättäminen symboloi suomalaisessa kulttuurissa tasa-arvoista ja itsenäistä naiskuvaa niin syvällisesti, että suomalaisnaisten on varsinkin alussa hankala sijoittaa itseään muihin, vieraaksi koettuihin malleihin. Suomalaisnaisten on esimerkiksi keskieurooppalaisten ja amerikkalaisten naisten tapaan hankala nähdä kotirouvan ja -äidin roolia arvokkaana ja tärkeänä, koska sitä ei nähdä sellaisena Suomessa. Naiset myös kokevat, ettei Suomessa aina ymmärretä heidän rooliaan kotirouvana ulkomailla. Ulkomaantyökomennuksille lähettävissä yrityksissä sekä niiden taustalla vaikuttavissa liiketaloustieteellisissä näkökulmissa miesten mukana muuttavien naisten rooli poikkeaa merkittävästi suomalaisen naisen kotimaassaan omaksumasta roolista. Yrityksille on tärkeintä, että työntekijän, yleensä miehen, ulkomailla suoritettavaksi tarkoitettu työ onnistuu suunnitelmien mukaan. Naisen tehtäväksi nähdään lähinnä miesten tukeminen ja sopeutuminen uusiin olosuhteisiin, jotta vältettäisiin kalliiden työkomennusten keskeytymiset. Annika Oksasen mukaan puoliso, yleensä nainen, jätetään tässä roolissa hiljaiseksi ja näkymättömäksi sivutuotteeksi, eräänlaiseksi piilossa istuvaksi kuiskaajaksi. Suomalaiset ekspatriaattikotirouvat kärsivät eräänlaisesta narratiivisesta hiljaisuudesta, sillä heillä ei ole omaa, kokemuksiaan vastaavaa julkista kertomusta, vaan heidän täytyy jatkuvasti selitellä ja puolustella omaa vapaaehtoista elämäntapaansa kotirouvina.

Kirja rakentuu kahdeksasta luvusta, joista laajassa johdantoluvussa perehdytään tutkimuksen taustoihin: tutkittavaan ilmiöön, tutkimukselliseen viitekehykseen, tutkimusmetodeihin ja empiirisen tutkimusaineiston esittelyyn. Johdantoluvun jälkeen seuraavassa luvussa tarkastellaan ekspatriaattielämänmuotoa, minkä olisi mahdollisesti voinut sisällyttää jo johdantolukuun. Tässä kohtaa tutkittavaan ilmiöön liittyvän elämänmuodon käsittely sisältää paljon aineiston analysointia ja sitä voikin lukea jo osana analyysiosiota. Luvusta kolme lähtien tarkastelu keskittyy varsinaisesti empiirisen tutkimusaineiston analysointiin, joissa keskeisiä käsiteltäviä aiheita ovat ekspatriaattikotirouvan (siirtonaisen) asema ja arki Singaporessa ja Suomessa, muutto ulkomaille, parisuhteen ja oman aseman pohdinta, siirtonaisten sosiaaliset suhteet ja suhde ansiotyöhön.

Lukujen otsikot on usein varsin hauskasti nimetty tunnettujen elokuvien, tv-ohjelmien ja musiikkikappaleiden mukaan (esimerkiksi Ihanat naiset rannalla, Tänään kotona, Reppu ja reissumies). Ainakin tutkijan silmin kirjaa lukiessa otsikoiden olisi kuitenkin paikoin toivonut viittaavan selkeämmin sen alla olevaan sisältöön, jolloin ainakin johdantoluvusta käsitteet ja metodit olisivat olleet kätevämmin löydettävissä. Merkityksiä pohdiskelemaan tottunut lukija ryhtyy niin ikään välillä miettimään, onko esimerkiksi elokuvan nimen käytöllä otsakkeessa jokin selkeä, symbolinen tarkoitus. Osin niin saattoi ollakin, tai ehkä kirjan tekijä on sittenkin valinnut otsakkeet tahattomammin muun osuvuuden takia. Tutkimuksessa jäi ihmetyttämään, että tutkija on päätynyt lähes läpi tutkimuksen käyttämään tutkimistaan naisista alkuun nimitystä puolisopestiläinen ja luvusta kolme lähtien eksplikoimaansa nimitystä ekspatriaattikotirouva, kun mielestäni oivallinen käsite siirtonainen olisi ollut mitä ilmeisimmin käytettävissä jo varsin varhaisessa vaiheessa tutkimusta. Siirtonainen esiintyy jo kirjan nimessä mutta tutkimuksessa se otetaan varsinaisesti esille vasta kirjan toiseksi viimeisen luvun aivan lopussa. Tässä kohtaa esiin nostettuna nimitys siirtonainen ja sen määrittely näyttäytyy – ja varmaan se sitä osaltaan onkin – ikään kuin yhtenä tutkimustuloksena.

Tutkimus ravistelee suomalaisessa nykykulttuurissa hallitsevia jähmeähköjä naisen malleja. Tutkimuksen mukaan naisen suostuminen mukaan miehensä ulkomaantyökomennukselle mahdollistaa miesten komennuksen ja on näin ollen naisen antama lahja sekä puolisolle että hänen työnantajalleen. Omasta ansiotyöstä irrottautuvien puolisoiden osalta suomalainen sosiaaliturvajärjestelmä vaatisi jo viimein päivityksen, jotta lahjan hinta ei koituisi liian suureksi sen antajalle, kuten asianlaita nykyisin vielä on.

Tarkastelujen keskiön ollessa kokemuksissa, niille annetuissa merkityksissä ja merkitysten tulkinnassa, kirja on antoisaa luettavaa paitsi itse ilmiöstä, myös erityisesti kokemusten tarkastelusta ja kulttuurisista merkityksistä kiinnostuneille ihmistieteilijöille. Tutkimuksen kokemuksellinen ja käytännönläheinen perspektiivi valaisee tuoreella tavalla globalisoituvassa maailmassa jatkuvasti yleistyvää ulkomailla elämistä ja naisen asemaa. Kirja tarjoaa hyödyllistä ja oletettavasti kaivattua tietoa myös työntekijöitään ulkomaille lähettäville yrityksille, joille työntekijän perheen viihtyminen kaukana kotimaasta, vieraassa kulttuurissa ja tuttujen sosiaalisten verkostojen ulottumattomista on haastava tehtävä ja toisaalta onnistuessaan kannattava sijoitus, myös liiketaloudellisesti ymmärrettynä.

Suomalaisperheitä asuu myös pitkälle länsimaistunutta Singaporea vaikeammin lähestyttävissä, syrjäisemmissä ja vieraammissa kulttuuripiireissä, kuten kirjassakin todettiin. Tulevaisuudessa olisi kiinnostavaa saada tutkimuksellista vertailupohjaa sellaisissa olosuhteissa elävien suomalaisperheiden kokemuksista, joiden elinpiiriin ulkomailla ei kuulu muita suomalaisia tai ylipäänsä länsimaalaisia. Kuinka elämä järjestyy maailmankolkissa, joissa ei ole tarjolla kansainvälisiä kouluja lapsille, ei korkeatasoisia terveydenhuoltopalveluja, eikä yhtään yhteistä kieltä? Mitä ilmeisintä on, että naisten, ja yhä useammin myös miesten, suostumus jättää oma ansiotyö ja lasten turvallinen elinpiiri kotimaassa ja lähteä mukaan tällaisiinkin paikkoihin puolison työkomennuksille, on mitä suurin lahja niin puolisolle kuin lähettävälle yritykselle. Annika Oksasen tutkimus herättelee tärkeiden ja toistaiseksi vaiettujen asioiden näköpiiriin nostamista ja on erinomainen ja ajankohtainen avaus siirtonaisten, -miesten ja -lasten tutkimukselle.

Kirjallisuus:
Campbell, Lori & Meagher, Janice 1995 (toim.): Living in Singapore. An Expatriate’s guide. The American Association of Singapore. Singapore, Viva Lithographers Pte Ltd.

Oksanen, Annika 2006: Siirtonaisena Singaporessa. Ulkomaantyökomennuksille mukaan muuttaneet suomalaisnaiset kertovat kokemuksistaan. Department of Social Policy, research reports 2/2006, Helsingin yliopisto, Helsinki.