"Kävi kuitenkin niin, että tänne minä tulin", kirjoittaa aikalaismuistelija Aimo Ruha Suomalaiset Ruotsissa-teoksessa ja jatkaa, että "sinne tuli eräs mies veljiään hakemaan Ruotsiin töihin". Myöhemmän ajan elintasosiirtolaisuuden olemuksen voi kiteyttää ajatukseen, että vaikka olosuhteet olivat aluksi ankeat ja työ kovaa, ansiot olivat kuitenkin hyvät ainakin kotimaahan verrattuna.

Erikoistutkija Jouni Korkiasaaren ja Kansallisarkiston pääjohtaja Kari Tarkiaisen kirjoittama ja Siirtolaisuusinstituutin julkaisema yli 500-sivuinen historiateos "Suomalaiset Ruotsissa" on ensimmäinen laaja suomen kielellä julkaistu kokonaisesitys Suomen ja Ruotsin välisistä muuttoliikkeistä 1500-luvulta aina 2000-luvulle asti. Vaikka teos on pääasiassa historiaa, niin tulevaisuuden näkymiäkään ei unohdeta. Suomalaiset ovat Ruotsissa historiallinen kansanosa, jonka vaikutus näkyy Ruotsin ajankohtaisessa ja tulevassa yhteiskuntakeskustelussa. Käsillä oleva kirja muodostaa kolmannen osan laajemmasta 6-osaisesta suomalaisuuden siirtolaisuuden historiaa käsittelevästä kirjasarjasta, jonka kirjoittaminen aloitettiin vuonna 1991. Aikaisemmat kaksi osaa ovat kartoittaneet suomalaisten siirtolaisten historiaa Pohjois-Amerikassa. Teos on rakenteeltaan kaksiosainen. Tarkiainen on kirjoittanut historian keskiajalta 1930-luvulle ja Korkiasaari uudemman ajan historian. Teos sisältää 24 yhteiskuntaelämän eri ilmiöihin ja aihealueisiin pureutuvaa lukua.

Tähän kirjaan oli helppo tarttua eikä vähiten omien Ruotsissa vietettyjen siirtolaisuusvuosien valossa. Lähes jokaisella suomalaisella on lähipiirissään ruotsinsuomalainen, sillä ruotsalaisten ja suomalaisten väliset yhteydet ovat olleet vuosisatojen saatossa hyvin vilkkaat. Arvosteltava kirja on myös ajankohtainen muuttovirtojen, EU:n laajenemisen ja vähemmistön oikeuksien kautta.

Siirtolaisuudella, oman synnyinmaan jättämisellä, on kaksi perustekijää yleisten tekijöiden lisäksi, kohdemaan veto ja synnyinmaan työntö. Siirtolaisuus on aina yhteydessä yhteiskuntien taloudellisen, väestöllisen ja poliittisen kehityksen murrosaikoihin. Kauppa, työ, toimeentulo ovat vieneet suomalaisia Ruotsiin, myös ruotsalaisia Suomeen, tosin ei läheskään samassa mitassa. Suomesta on yleisesti lähdetty Ruotsiin myös opiskelemaan, seikkailunhalun ajamana tai kuten erityisesti 1700- ja 1800-luvuilla pakoon omaa tai vierasta mahtia. Ruotsi on ollut lähellä, sen yhteiskunta on ollut samalla lailla rakennettu, sinne on ollut helppo lähteä, suomenruotsalaisille yhteinen kieli on ollut keskeinen muuttoa helpottava tekijä.

Kirjan keskeinen käsite on ruotsinsuomalainen. Kirjan mukaan ruotsinsuomalaisella tarkoitetaan äidinkielestä riippumatta syntyperältään suomalaista ihmistä, joka asuu Ruotsissa. Siirtolaissukupolvia on Ruotsissa jo useita, sillä suomalaisia on muuttanut Ruotsiin vuosisatojen ajan, alue- ja valtiomuutoksista johtuen eri tavoin ja eri määrin. Siirtolaisuuden seurauksena Ruotsiin on muodostunut pysyvä suomalaista sukujuurta oleva väestönosa, jonka koko on noin 6 % väestöstä eli noin puolimiljoonaa ihmistä. Suomensukuisten lukumäärä kuitenkin kasvaa jälkipolvien myötä.

Kirjan tarkoituksena on antaa kokonaisvaltainen tietopaketti suomalaisista ja suomalaisuudesta Ruotsissa ja kuvata kahden yhteiskunnallisesti, historiallisesti ja maantieteellisesti läheisen maan muuttovirtoja vuosisatojen ajan. Kirjassa tarkastellaan siirtolaisuutta eri aikoina, kuten keskiajalla ja 1500-luvulla, kaskiviljelijöitä, 1600- ja 1700-luvun siirtolaisia, Ruotsin vallan jälkeistä aikaa, 1900-luvun alun levottomia aikoja, opiskelijoiden siirtymistä Ruotsiin ja Tornionjokilaakson suomalaisia. Kirjan painopistealue on kuitenkin 1960- ja 1970-lukujen laajamittaisessa siirtolaisuudessa. Ensimmäisen laajemman muuttovirran alkaminen sijoittuu 1400- ja 1500-luvun vaihteeseen, jota voi kutsua muuttoliikkeen ensimmäiseksi huipuksi. Toinen aallonharja osuu varhaiseen suurvalta-aikaan. Suomesta on muutettu kolmelle taholle Ruotsissa: Tukholmaan, Västernorrlannin läänin saharannikolle ja Tornionjokilaaksoon. Tukholman vakiintuminen Ruotsin tärkeimmäksi kaupungiksi keskiajalla on yhteydessä Suomen liittämiseen Ruotsiin. Tukholma on ollut suomalaisten kaupunki Ruotsissa varhaisista ajoista lähtien. Ruotsiin on lähdetty pääasiassa Suomen länsiosista ja tärkeisiin keskuksiin, Savosta lähdettiin laajemmalti kaskiviljelijöiksi Keski-Ruotsin metsiin.

Aihealueittain kirjassa käsitellään työelämää, kulttuuria, yhdistyksiä, kieli-, koulu- ja vähemmistöoloja, tiedotusvälineitä, urheiluelämää, seurakunta- ja uskontoelämää, poliittista toimintaa, elinoloa, sosiaalisia taustoja ja paluumuuttoa. Väestösiirtymiä kuvataan runsaalla tilastomateriaalilla. Kirjan lopussa on kahdenkymmenen sivun loppuyhteenveto sekä laaja lähdeluettelo ja henkilöhakemisto.

Kirja on erinomainen ja mielenkiintoinen kuvaus suomalaisperäisen väestön historiasta Ruotsissa. Se on tyyliltään asiallinen ja helposti luettava, teosta voi lukea hakemistona, osissa ja paloittain. Runsas valokuvien määrä keventää sopivasti kovaa fakta-aineistoa, tärkeimmistä vuosiluvuista laaditut yhteenvetolaatikot antavat tiivistetyssä muodossa tietopaketin vailla vertaa, siirtolaisten omat kertomukset ja tarinat elävöittävät ja tuovat yksilötason taustoja ja elämänkokemuksia mukaan. Kirja on monipuolinen historiateos, joskin muutamia epätäsmällisyyksiä esiintyy vuosilukujen ilmaisemisen ja maantieteellisten nimien kirjoittamisen kohdalla.

Teosta voi erinomaisesti suositella historiasta tai pohjoismaisesta yhteiskunnasta kiinnostuneelle lukijalle. Kirja on suomalaisen siirtolaisuuden perusteos, se on tietoteos, joka dokumentoi tärkeää aluetta suomalaisten ja suomalaisuuden historiassa. Se täyttää kiistattoman aukon historiantutkimuksessa. Jatkotutkimuksen kohteeksi voisi vaikkapa ajatella siirtolaisten ja kantaväestön välisten suhteiden tarkempaa tarkastelua eri aikoina. Sänkylukemiseksi kirja on fyysiseltä kooltaan iso ja raskas. Tietosisällöltään kirja ei ole nukuttava, ja soveltuu siksi huonosti pelkäksi "nukkumattilukemiseksi".