Emeritusprofessori Matti Klingen kirjoittama kirja
"Suomi Euroopassa" pohjautuu kirjaan "Katsaus
Suomen historiaan". Klinge tarkastelee Suomen
historiaa ja kehitystä Ruotsin valtakunnan osana,
autonomisena suuriruhtinaskuntana, itsenäisenä
Suomen valtiona ja lopulta uuden vuosituhannen
alussa.

Kirja kertoo lyhyesti Suomen tärkeimmistä
historiallisista tapahtumista ja kehityksestä 1800-luvun
alusta vuoteen 2000 saakka, jolloin Tarja Halonen
valittiin presidentiksi. Kirja käsittelee poliittisen
historian sekä talous ja kulttuurihistorian alueita.
Suomalaisten asemaa pohditaan idän ja lännen
välissä. Suomalaisten veriryhmätutkimuksen mukaan
nykyisestä rotuperinnöstä olisi osa läntistä ja eteläistä
alkuperää sekä osa itäistä perua.
Vuosisatojen aikana tapahtui monenlaista
muuttoliikettä, joka jätti jälkensä niin ihmisiin kuin
kulttuuriinkin.

Kirjan alkaa n. 3000 vuotta eKr., jolloin arvelujen
mukaan hylkeenpyytäjät asuttivat Suomen etelä- ja
lounaisrannikkoa.
Kirjassa esitellään lyhyesti kristinuskon tulo
1100-luvulla. Suomenniemi tuli kuulumaan katoliseen
kirkkoon, ja itään päin olevat alueet olivat ortodoksisia.
Taloudelliset, poliittiset ja uskonnolliset yhteydet olivat
tärkeät Sveanmaan, Länsi-Suomen, Suomenlahden,
Laatokan ja Novgorodin välillä. Meri ja vesistöt
kulkureitteinä ovat olleet kautta historian elintärkeitä
liikenneväylinä aina rautatieverkoston laajenemiseen
saakka.

Itämeren ja Suomenlahden rannikoiden sekä Turun ja
Tukholman kehitykseen vaikutti ratkaisevasti
1300-luvulla saksalainen kauppiaskulttuuri. Danzig,
Lyypekki, Tallinna, Viipuri, Turku ja Tukholma olivat
vilkkaassa yhteydessä keskenään. Ruotsin
valtakunnan kaupunkilaki ja maanlaki koottiin
1300-luvulla, mikä vakiinnutti ruotsalaisen oikeuden
Suomeenkin. Virolaisilla ja karjalaisilla oli toisenlainen
oikeuskäytäntö.

1400-luku oli kansainvälistä aikaa, jolloin yhteydet
Eurooppaan olivat vilkkaat.
Turun piispanistuimen vaikutus ja kirkkojen toiminta
ulotettiin koko valtakuntaan.
1500-luvulla vakiintui nelisäätyinen edustuslaitos, ja se
’antoi suomalaisille kiistattoman poliittisen
täysivaltaisuuden Ruotsin valtakunnassa’. Kustaa I
Vaasan hallituskausi 1500-luvulla muodosti tärkeän
käännekohdan myös valtakunnan itäisissä osissa eli
Suomessa.

Ruotsin suurvaltakausi alkoi Kustaa II Adolfin ajasta
1600-luvun alkupuolelta. Poliittinen ja sotilaallinen
toimeliaisuus suuntautui Venäjän suunnalta etelään.
Ruotsin valtakuntaan perustettiin 1600-luvulla viisi
luterilaista valtionyliopistoa (Turkuun 1640). Viipurissa
oli puoliakateeminen kymnaasi, joka siirrettiin
myöhemmin Porvooseen. Hovioikeus aloitti
toimintansa Turussa 1623. Michael Agricola perusti
Suomen kirjakielen. Lakikirjallisuuttakin oli suomeksi.
Raamattu käännettiin ruotsiksi ja suomeksi (v. 1642).
Agricola kuuluu ehdottomasti käännöstöidensä
ansiosta Euroopan eturivin raamatunkääntäjiin.
1700-luvulla suomenkielinen kirjallisuus jäi
ruotsinkielisen varjoon. Vasta 1800-luvulla
suuriruhtinaskunnassa korostui taas kansallisen
kielen käytännöllinen ja symbolinen merkitys.

Yhteiselo Ruotsin kanssa loppui Suomen sotaan
1808-1809, jonka jälkeen Suomesta muodostettiin
Venäjän autonominen tasavalta. Venäjä sai kauan
kaipaamansa yhteyden Suomenlahdelle ja varsinkin
Itämerelle, jota se oli havitellut vuodesta 1617 alkaen.
Saimaan kanava avattiin v. 1856. Suomalaisuutta
alettiin korostaa 1800-luvulla historian ja
kansanrunouden saroilla. 1860-lukua kutsutaan
liberaalisen murroksen ajaksi, silloin tapahtui
suotuisaa kehitystä monella saralla: suomen kieli
virallistettiin, saatiin oma rahayksikkö (markka),
säädettiin uusi valtiopäiväjärjestys ja säädettiin
osakeyhtiö-, kirkko- ja kunnallislaki.

Itsenäistymisen aikoihin Suomi oli vielä vahvasti
maatalousvaltainen maa. Vasta 1940-luvulla
kaupunkiväestön osuus alkoi kasvaa. Lähiaikojen
historia on lukijallekin luonnollisesti tutumpaa.
Suomen tasavallan historiaa käsitellään kirjassa
tärkeimpien merkkipaalujen kautta aina presidentti
Tarja Halosen valintaan saakka.

Kirjan hyvätasoinen kuvitus on runsas ja
mielenkiintoinen. Kuvatekstit kertovat omaa tarinaansa
keskittyen enemmän kulttuurielämän kehittymiseen ja
sen merkkipaaluihin.

Suomen historia on tuttua monista yhteyksistä.
Nykypäivään saakka ulottuva tutkistelu on uutta. Kirja on
hyvä yleisteos, josta on helppo seurata Suomen
kehittymistä suurvaltojen osana ja itsenäisenä valtiona
läpi vuosisatojen. Historian tärkeimmät virstanpylväät
kuvataan tässä kirjassa. Se, joka haluaa perehtyä
lähemmin yksityiskohtiin, voi etsiä lisätietoa lukuisista
Suomen historiaa käsittelevistä teoksista.