Suorasanaiset Hollywoodin hypnootikot

Ben Myersin kirjoittama bändihistoriikki System Of A Downista (SOAD) pakottaa lukijan tarttumaan teokseen vaikuttavan nimen perusteella: Hollywoodin hypnootikot. Epäilys kattavasta historiikista kuitenkin arveluttaa, sillä kyseisellä rockbändillä on takanaan vain reilun kymmenen vuoden ura. Suhteellisen lyhyt elinikä historiikin tekemiseen. Kirjoittajana Myers on täysin bändin lumoissa, joka aiheuttaa sen, että hän ei jaksa ottaa lukijaa kunnolla huomioon.

Myers, Ben: System Of A Down Hollywoodin hypnootikot. Käännös: Salmenpohja, Ilkka. LIKE, 2007. 252 sivua. ISBN 978-952-471-947-6.

Ben Myersin kirjoittama bändihistoriikki System Of A Downista (SOAD) pakottaa lukijan tarttumaan teokseen vaikuttavan nimen perusteella: Hollywoodin hypnootikot. Epäilys kattavasta historiikista kuitenkin arveluttaa, sillä kyseisellä rockbändillä on takanaan vain reilun kymmenen vuoden ura. Suhteellisen lyhyt elinikä historiikin tekemiseen.

Kirjoittajana Myers on täysin bändin lumoissa, joka aiheuttaa sen, että hän ei jaksa ottaa lukijaa kunnolla huomioon. Kirjasta saa todennäköisesti parhaimman lukukokemuksen SOAD:n vannoutunut fani, joka jo tietää yhtyeen taustat ennestään. Myers, kun toteaa liian usein lukijalle, että lisätietoa aiheesta löytyy bändin kotisivuilta.

Kirjan alussa annetaan se kuva, että System Of A Down ei ainakaan uransa alkutaipaleella halunnut, että julkisuudessa bändistä tekisi erikoisen ainoastaan se seikka, että jäsenillä oli armenialaistausta, vaikka tämän taustan luomat kulttuurivaikutteet musiikissa ovatkin kuultavissa. Kuitenkin yhtyeen jäsenet ovat hyödyntäneet poliittisesti taustaansa ja pitäneet esillä armenialaisten kansanmurhaa. He taistelevat sen puolesta, että tapahtumat tunnustettaisiin maailmanlaajuisesti.

Kirja on pinnallista luettavaa, mutta mielenkiintoisen ristiriidan tuokin se, että samalla kaikkia rockin perusarvoja (sex, drugs and rock`n roll) täysillä elävä bändi haluaa samalla olla poliittinen vaikuttaja. Myersin kuva bändistä on hyvin hatara. Ilmeisesti kymmeneen vuoteen ei vielä mahdu suuria mullistuksia tai varsinkaan vastoinkäymisiä, koska kirjasta paistava imago rakentuu lähinnä bändin jäsenten lyhyihin, seksistisiin sitaatteihin tai mainintoihin huumeiden käytöstä. Loppu on kirjailijan ylistystä bändin menestykselle.

Myers yrittää myös analysoida bändin biisejä, joka on ollut hyvä idea. Toteutus vaan jää uupumaan. Tässä kohtaa olisikin toivonut mukaan bändin jäsenten näkemyksiä. Onneksi näitä on tarjolla, kun bändi on saanut puhua poliittisista asioista. Myers on saanut sitaatteihin sen voiman ja sanoman, jonka bändi on halunnutkin välittää. System OF A Down tykittää muutenkin kuin musiikillaan. Suorasanaiset kommentit USA:n terrorisminvastaisesta politiikasta eivät jätä ketään kylmäksi. Tämä yhtye ei pelkää ottaa vastuuta tekemisistään tai sanomisistaan. Teos ei sisällöltään ole suurta draamaa, mutta vakuuttaa lukijan siitä, että System Of A Down on kiistatta yksi menestyksekkäimmistä yhtyeistä tällä hetkellä.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *