Toisen maailmansodan 60-vuotissyklin päättyessä voidaan todeta ettei kiinnostus maailmanhistorian suurinta sotaa kohtaan osoita mitään laantumisen merkkejä, ainakaan mitä aiheesta julkaistuun kirjallisuuteen tulee. Kotimaisten sotaromaanien jokavuotinen tulva on ehkä hellittänyt, mutta enemmän tai vähemmän faktapohjaisissa teoksissa riittää valinnanvaraa. Elämäkerrastojen sarjassa Karisto on tuonut markkinoille ruotsalaisen Rikard Drakenlordhin teoksen ”Andra världskrigets aktörer” joka suomennettuna on saanut nimen ”Toisen maailmansodan avainhenkilöt”. Tavanomaisten sotilaiden ja poliitikkojen lisäksi Drakenlordh on kiitettävästi ottanut mukaan monenlaisia toimijoita, kuten vainon ja holokaustin uhreja (Martin Niemöller, Anne Frank), vakoilijoita (Mathilde Carré alias ”Kissa”, Elyeza Bazna alias ”Cicero”) tai tiedemiehiä (Enrico Fermi, Niels Bohr), kaikkiaan tuloksena on ollut hieman yli 400 henkilön galleria toisen maailmansodan aikaan eläneistä ja vaikuttaneista henkilöistä.

Entä sitten lopputulos? Henkilökuvaukset ovat lähinnä lyhyitä luonnehdintoja henkilöiden sodanaikaisen elämän pääkohdista, eivätkä juurikaan yksityiskohtaisilla faktoilla raskautettuja. Luonnehdinnat tapahtumista ovat milloin enemmän, milloin vähemmän osuvia, esimerkiksi Annamin viimeisestä keisarista mainitaan että ”vuonna 1945 Bao Dai oli hyvää pataa Ho Chi Minhin kanssa ja luopui siksi kruunustaan” (!). Niin tai näin, päivämäärien ym. detaljien karsinta on tehnyt kirjasta varsin luettavan mitä tietenkin harvasta hakuteoksesta voi sanoa. Itse luin kirjan A:sta Ö:hön parissa-kolmessa rupeamassa eikä missään vaiheessa voi sanoa pahemmin tökkineen. Toisen maailmansodan historian perin juurin tuntevalle ei kirjassa mitään uutta ole. Takakannen tekstin luvatessa nimiä ”myös sellaisilta sotanäyttämöiltä, joista suomalaislukijat ovat harvoin edes kuulleet” voin siten vain arvailla mitä tällä tarkoitetaan, ehkäpä japanilaismiehittäjien kanssa yhteistyötä tehneitä burmalaispoliitikkoja.

Kelvollinen lukuelämys siis, mutta nyt tulee varoituksen sana. Teksti on usein niin ylimalkaista ja faktoissa sen verran pikkuvirheitä ettei kirjaa voi suositella lähteeksi edes proseminaarityöhön. Satunnaiselle toisen maailmansodan historian kanssa tekemisiin joutuvalle kirja riittänee nopeaksi johdatukseksi sodan julkkiksiin, mutta suuresti ihmettelen eikö pätevämpää teosta ole käännettäväksi löytynyt, puhumattakaan siitä että tällaisen hakuteoksen olisi luullut syntyvän suomalaisvoiminkin.