Viime aikoina on käyty vilkasta keskustelua markkinatalouden moraalista. Pörssiyhtiöt ovat irtisanoneet tehokkuuden nimessä työntekijöitään satamäärin, ja ihmiset tuntevat olevansa voimattomia globaalin kapitalismin puristuksissa. Ilkka Kauppisen toimittama Moraalitalous onkin varmasti ajankohtaista aihetta käsittelevä kirja. Valitettavasti se on lajissaan harvinainen, sillä suomenkielistä kirjallisuutta kyseisestä aihepiiristä on saatavilla harmillisen vähän.

Kirja koostuu kymmenestä artikkelista, joiden kirjoittajat ovat alansa arvostettuja asiantuntijoita. Jan Otto Andersson, William J. Booth, Kaj Ilmonen, Vuokko Jarva, Raija Julkunen, Ilkka Kauppinen, Eerik Lagerspetz, Thomas W. Pogge, Andrew Sayer ja Tuomo Takala ovat kaikki tunnettuja tieteentekijöitä. On ilahduttavaa havaita, että kirjaan on valittu moraalitaloutta hyvinkin eri näkökulmista tarkastelevia artikkeleita. Missä Eerik Lagerspetz käsittelee mielenkiintoisesti F.A. Hayekin tuotannon teoreettisia näkökulmia mainiossa artikkelissaan, siinä Tuomo Takala peräänkysyy liikeyritysten vastuuta viitaten viimeaikaisiin tapahtumiin, mm. Enron-skandaaliin. Maailmanpankin johtajan saatua kermakakun kasvoilleen Suomen-vierailullaan kaikille tuli selväksi, että kansalaisten turhautuminen saa yhä voimakkaampia ilmenemismuotoja. Perinteinen homo sapiens on vaarassa korvautua uudella käsitteellä homo oeconomicus. Samalla ihmisen vieraantuminen perinteisestä elinyhteisöstään voimistuu ja saa yhä voimakkaampia piirteitä perhe-instituution rinnastuessa mikrotaloudeksi.

Kirjan kenties vaikuttavin tekstikokonaisuus on Thomas W. Poggen kirjoittama köyhyyttä käsittelevä artikkeli. Vaikuttavin siksi, että Pogge yksinkertaisesti lyö järkyttävät faktat pöytään. Tiesitkö, että kuudesta miljardista ihmisestä 790 miljoonaa on aliravittuja? Tai että tuloerokuilu maailman rikkaimmissa maissa elävien viidenneksen ja köyhimmän viidenneksen välillä oli suhdelukuna ilmaistuna 74:1 vuonna 1997? Tai että 250 miljoonaa 5-14 -vuotiasta lasta on palkkatyössä kotiensa ulkopuolella, mahdollisesti lapsisotilaana tai prostituoituna? Luvut tuntuvat mahdottomilta hahmoitettavaksi, ja sitä ne ovatkin. Vertailun vuoksi voidaan sanoa, että mikäli Suomessa kuolisi ihmisiä suoranaisesti köyhyyteen, tämä luku olisi väkilukuun suhteutettuna yli 40 kuollutta päivässä, ja 15 000 vuodessa.

Talouden moraalisia kysymyksiä pohtiva lukija saattaa pettyä siihen, ettei kirja juurikaan esitä suoranaisia ratkaisumalleja moraalin "lisäämiseksi" yhteiskunnassa. Thomas W. Poggella on tosin ehdotus köyhien maiden auttamiseksi (globaali resurssiosinko), mutta valtaosa kirjan artikkeleista käsittelee ongelmaa hyvinkin teoreettiselta pohjalta. Voidaan esimerkiksi kysyä, kuinka merkityksellistä on Aristoteleen käsitteleminen nykyaikaisen kapitalistisen yhteiskunnan ongelmien yhteydessä, kuten William J. Booth tekee. Uusliberalistinen ajattelumalli korostaa yksilön vapautta – monien mielestä liikaakin – ja perinteinen hyveteoria on vaarassa osoittautua hampaattomaksi kyynistä itsekkyyttä ja oman edun tavoittelua suosivassa yhteiskunnassa.

Moraalitalouden vahvuus on kyvyssä osoittaa, että eettiset kysymykset nousevat monilta eri kentiltä, ja että näkökulmasta riippuen moraalisten agenttien toiminta on perusteltavissa hyvinkin erilaisilla ajatteluraameilla. Suomessa ajankohtainen yritysten joukkoirtisanomisbuumi on vain yksi ongelman aspekti, joskin sellaisena tärkeä ja ratkaisua vaativa. Suomi ei kuitenkaan ole ainoa valtio, joka painii moraalitaloutta koskevien kysymysten parissa. Päinvastoin, aihe kattaa koko maailman, ja rikkaana teollisuusmaana Suomella on omalta osaltaan kannettavanaan vastuu köyhempien valtioiden ongelmien ratkaisemisesta. Muun muassa Jan Otto Andersson huomioi tämän artikkelissaan. Markkinatalouden ja vapaan kaupan ongelmat nivoutuvat toisiinsa muodostaen laajoja ongelmavyyhtejä. Kirjan ansiona on, että se valaisee aihetta välttäen kuitenkin tarpeettoman moralisoinnin, joka ei johda mihinkään. Ansioksi voi laskea myös halun ymmärtää globaalin kapitalismin eri osapuolia: rikkaiden (teollisuusmaiden) ja köyhien (kehitysmaiden) edut eivät ole välttämättä keskenään ristiriitaiset. Utilitaristinen ajattelukehys voi olla myös kaikille osapuolille edullinen. -Ja kuten Ilkka Kauppinen toteaa kirjan johdannossa, olisi naiivia radikalismia vaatia kapitalismin kumoamista, mikäli ei olisi tarjolla parempaa talousjärjestelmää.

Moraalitalous käsittelee teemaa yleistajuisesti ja tarjoaa lukijalle pohdittavaa useammaksikin lukukerraksi. Aiheen vakavuuden takia olisi suotavaa, että tällaisia kirjoja ilmestyisi jatkossakin.