Tapahtumien keskipisteessä – keisarivierailuista Putiniin, Trumpiin ja ilmastolakkoon

Helsingin Senaatintori on paraatipaikka monessakin mielessä: sinne viedään valtiovieraat ja tavalliset turistit, siellä kansa juhlii ja osoittaa mieltään. Toria ja sen tapahtumia esittelevä kuvateos kertoo Helsingin ja koko Suomenkin historiasta viimeisen parinsadan vuoden ajalta.

Maasalo, Katri : Senaatintori. Suomen historia kuvin. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura , 2019. 167 sivua. ISBN 978-951-858-046-4.

Kun valtioneuvos J. A. Ehrenström vuonna 1812 laati suuriruhtinaskunnan pääkaupungiksi korotetulle Helsingille asemakaavan, kaupunkipahasessa oli noin neljätuhatta asukasta ja nykyisen Senaatintorin paikalla Suurtori. Nimi oli aukion kokoon ja kuntoon nähden jokseenkin liioiteltu, mutta sen laidalla seisoi sentään kuusi kivitaloa.

Sederholmin, Bockin, Burtzin, Helleniuksen, Sunnin ja Kiseleffin talot (Aleksanterinkatu 18, 20, 22, 24, 26 ja 28) ovat edelleen pystyssä, mutta muutoin torin ympäristö alkoi muuttua juuri Ehrenströmin ja hänen arkkitehtinsa C. L. Engelin kaudella 1800-luvun alkukymmeninä. Näkymä on nykyisin suunnilleen sama kuin silloin, kun ensimmäinen toria ja Suurkirkon portaita esittävä valokuva otettiin vuonna 1863.

Siinä esiintyvä näkymä on monissa myöhemmissäkin kuvissa: kirkon portaille pakkautunut valtava väkijoukko. Ihmisten kiinnostuksen kohde, Suomen kaartin univormussa ratsastava keisari Aleksanteri II, ei ikävä kyllä Eugen Hoffersin kuvassa näy, ei liioin torin sotilasparaati.

Senaatintorilla järjestettiin markkinoita ennen kuin Aleksanteri II:n muistomerkki pystytettiin 1894. Kirjan kuvitusta.

Valtiovieraita, hautajaissaattoja, mielenosoituksia

Senaatintoria käsitteleviä kirjoja on julkaistu aiemminkin. Tuorein, Katri Maasalon tekemä Senaatintori – Suomen historia kuvin, tarjoaa kuviin perustuvan matkan pääkaupungin ja koko maan historiaan. Varsin kiehtova on tekijän ajatus, että joku kirkon portailla seisoneista, keisaria katselleista huivipäisistä naisista saattaisi olla jonkun viime keväänä mielenosoituskylttien ympärille kerääntyneiden, ilmaston puolesta koululakkoon menneen lapsen tai nuoren esiäiti.

Kahdeksan sukupolven aikana Senaatintorilla on tehty ja nähty yhtä ja toista. Varhaisimpien vuosikymmenten tapahtumat olivat enimmäkseen valtiollisia tai muuten huomattavan juhlavia. Venäjän keisari ja Suomen suuriruhtinas Nikolai II vieraili Helsingissä 1915. Kolme vuotta myöhemmin huhtikuussa Aleksanterinkatua ajoi saksalainen kenraali Rüdiger von der Goltz, ja toukokuussa torille ratsasti C.G.E. Mannerheim, jonka viimeinen ratsu puolestaan seisoi samalla paikalla kunniavartiossa isäntänsä hautajaisissa 1951.

Saksalaisten joukkojen paraati Senaatintorilla 14.4.1918. Helsingin kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja, senaattori Otto Stenroth, puhuu kreivi Rüdiger von der Goltzille. Kuva: G. Lönnqvist, Helsingin kaupunginmuseo.

Hautajaissaattueita torilla on nähty suhteellisen usein, onhan monet suomalaiset merkkimiehet siunattu viimeiseen lepoonsa tuomiokirkossa, jonka nimi oli aiemmin Suurkirkko ja valmistumisensa aikoihin silloisen hallitsijan (Nikolai I) mukaan Nikolainkirkko.

Tori on ollut valtiovierailuihin liittyvien juhlallisuuksien ja monien sotilasparaatien paikka. Siellä on kansakin kokoontunut aina kun on ollut aihetta: viimeisimpien vuosikymmenten pirskeistä muistetaan Suomen ensimmäisen jääkiekon maailmanmestaruuden juhlinta 1995. Sen paikkana piti oikeastaan olla Kauppatori, mutta jotenkin joukko vain levisi. Kun sitten sattui toinen yhtä mahdottomana pidetty tapahtuma eli euroviisuvoitto ja Suomi joutui järjestämään seuraavan vuoden laulukilpailun, tori muuttui suureksi kisakatsomoksi.

Senaatintorilla on osoitettu mieltä monien asioiden puolesta: vuonna 1917 työläiset vaativat kahdeksantuntista päivää, 1970 nuoriso vastusti Vietnamin sotaa, 2019 koululaiset edellyttivät päättäjiltä tarmokkaampia toimia ilmastomuutoksen estämiseksi. Ja kun presidentit Putin ja Trump neuvottelivat kesällä 2018 parin korttelin päässä Presidentinlinnassa, torilla oli mielenosoitus.

Kaikista näistä – ja lukuisista muista – tapahtumista on kirjassa kuva, muutamista parikin. 1800-luvulla Senaatintori toimi markkinapaikkana, ja tämän vuosituhannen puolella ympyrä sulkeutui, kun Helsingin joulumarkkinat siirrettiin sinne, pois Espan puistosta.

Naapurikorttelitkin näkyvissä

Senaatintoria on useamman kerran ehdotettu Unescon maailmanperintökohteiden listaan. Toistaiseksi se ei ole sinne yltänyt, vaikka ympäristön empirerakennusten ketjun katkaisee vain Aleksanterinkadun kulmaan 1930-luvulla noussut punatiilinen pankkirakennus, jonka tieltä purettiin yksi C. L. Engelin suunnittelema talo.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kirjokansi-julkaisusarjaan kuuluva teos on alaotsikkonsa mukaisesti kuvateos. Valokuvien lisäksi siinä on muutama akvarelli ja piirros 1800-luvun alusta, ajalta ennen valokuvauksen keksimistä. Aukeamilla on lyhyet, yleistajuiset tekstit; asiantuntijatarkastajana on ollut emeritusprofessori Seppo Hentilä.

Mielenosoitus yleislakon aikaan 16.3.1956, yli 30 000 lakkolaista oli kokoontunut Senaatintorille. Kuva: Juha Jernvall, Helsingin kaupunginmuseo.

Kirjan käsittelemänä aikana suuriruhtinaanmaasta tulee itsenäinen tasavalta, jossa kärsitään ensimmäisen maailmansodan aikana elintarvikepulaa – torilla mellakoitiin kesällä 1917 ja Katariinankadulla jonotettiin kaupunginkansliaan ostokortteja hakemaan.

Toria ympäröivät rakennukset ovat kuvissa mukana. Senaatintalossa eli nykyisessä Valtioneuvoston linnassa istuivat sekä keisarillinen senaatti, puheenjohtajanaan Suomen viimeinen kenraalikuvernööri F. A. Seyn, että itsenäisyysjulistuksen antanut P. E. Svinhufvudin senaatti. Joistakin rakennuksista on myös sisäkuvia; esimerkiksi yliopiston juhlasali esiintyy 1920-luvun asussaan.

Kiehtovinta kirjassa ovat eri aikakausia edustavat valokuvat, joille Mika Tuomisen taitto tekee oikeutta. Useimmille kuville on annettu tilaa kokosivu, ylikin, joten kuvien yksityiskohtia ei tarvitse tiirailla suurennuslasin kanssa. Muutamissa kuvissa on huumoria: kadunlakaisijoiden ja lumenluojien luudat ja lapiot huiskivat, pari tyylikästä herrasmiestä yrittää eleganttien daamien seuraan. Ilo ja ylpeys, ahdistus ja pelko sekä muut inhimilliset tunteet välittyvät torilla kulkevien ihmisten ilmeistä.

Senaatintori on kaunis katselukirja. Harmillista, että tekstit ovat vain suomeksi. Tämä kelpaisi lahjaksi ulkomaisille ystäville, ja luultavasti sen torilla vieraillut turistikin ostaisi.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *