Tapani Brotheruksen tarina on myös diplomaattikunnan tarina

Toimittaja Pirjo Hounin laajaan haastatteluaineistoon perustuva teos Salattua diplomatiaa: Tapani Brotheruksen tarina kertoo diplomaatti Tapani Brotheruksen tarinan lisäksi laajemman kertomuksen suomalaisen ulkoasiainhallinnon vaiheista 1930-luvulta nykypäivään asti. Brotheruksen tunnetuin diplomaattinen ansio on chileläisten pakolaisten omaehtoinen avustaminen Chilen sotilasvallankaappauksessa vuonna 1973. Haastateltavien muistoista piirtyy kuva diplomatian arjesta, jossa salongeissa käytyjen neuvottelujen tueksi tarvitaan neuvokkuutta, rohkeutta ja hippunen onnea.

Houni, Pirjo: Salattua diplomatiaa: Tapani Brotheruksen tarina. Siltala, 2021. 280 sivua. ISBN 9789522348296.

Tapani Brotheruksen tarina on tullut viime vuosina suurelle yleisölle tutuksi erityisesti Heikki Hiilamon (2019) tietokirjaan perustuvan Invisible Heroes -tv-sarjan myötä. Brotherus toimi Augusto Pinochetin sotilasjuntan vallankaappauksen aikana diplomaattina Suomen Santiagon edustustossa Chilessä vuonna 1973. Hän tuli yhdessä kollegojensa kanssa pelastaneeksi jopa 2500 vainotun chileläisen hengen Suomen virallista ulkopoliittista ohjeistusta vastustaneilla menetelmillään. Pirjo Hounin aikalaishaastatteluihin perustuva teos Salattua diplomatiaa: Tapani Brotheruksen tarina (Siltala, 2021) asettaa Brotheruksen vaiheet Chilessä laajempaan kontekstiin, joka henkilöhistoriallisesta lähestymistavastaan huolimatta avaa myös ulkoasiainhallinnossa 1900-luvun alkupuolelta lähtien tapahtuneita diskursiivisia muutoksia. Tapani Brotheruksen tarinan kannalta oleellisin muutoksista on kehitysyhteistyön muodostuminen osaksi Suomen ulkoasiainhallintoa 1960-luvulla. Uusi aluevaltaus houkutteli ulkoministeriöön poliittiseen vasemmistoon kallellaan olevia ja globaalia solidaarisuutta kannattavia nuoria virkamieskokelaita, jotka haastoivat ulkoministeriössä vallalla olleen konservatiivisen dynamiikan.

Kielitaitoisesta maailmankansalaisesta ulkopolitiikan ammattilaiseksi

Chilen presidentti Augusto Pinocet 1970-luvulla. Kuva: Hohum, Wikimedia Commons.

Diplomaattiperheeseen kuuluva nuori Tapani Brotherus kasvoi jo hyvin nuorena kielitaitoiseksi maailmankansalaiseksi, joka pääsi isänsä työtehtävien myötävaikutuksella näkemään maailmaa sekä tutustumaan vieraisiin kulttuureihin tavalla, joka ei ollut useimmille hänen aikalaisilleen mahdollinen. Brotherus ja hänen vaimonsa Lysa jatkoivat myöhemmin kasvuaan 60-luvun maailmanparantajista ulkopolitiikan ammattilaisiksi ja heidän asemapaikkoihinsa lukeutuivat Chilen lisäksi Suomen suurlähetystöt Oslossa, Teheranissa, Pretoriassa ja Ateenassa. Brotheruksesta muodostuu kuva eräänlaisena elämäntapadiplomaattina, jonka mielenkiinto kehitysyhteistyökysymyksiä kohtaan jatkuu kansalaisjärjestötasolla vielä eläkeläisenä, ja jonka oma jälkikasvu perii Brotherusten monisukupolvisen kiinnostuksen kansainvälisiä asioita kohtaan.

Kirjan parasta antia onkin sen huomiointi, että asemapaikalle vieraaseen maahan ei lähtenyt yksin asemamaahan nimitetty diplomaatti, vaan yleensä tämän koko perhe. Erityisesti Lysa Brotheruksen työn merkitys diplomatian arjessa puolisonsa rinnalla on huomioitu kirjassa mielekkäällä tavalla. Kirja tuo ansiokkaasti esiin sen, että vaikka Lysa Brotheruksen toimintakenttä oli rajattu ulkopolitiikan ’kovan ytimen’ ulkopuolelle, hänen roolinsa vainottujen chileläisten pelastamisessa oli suuri ja se edellytti merkittäviä henkilökohtaisia riskejä. Brotherusten tarinan kautta lukijalle piirtyykin kokonaisvaltaisempi kuva ulkoasiainhallinnon puolisoiden aseman hitaasta tunnustamisesta ja paranemisesta. Tarinan kautta pääsee käsiksi myös diplomaattikuntaa vielä 1970-luvulla selvästi jakaneeseen sukupolvikuiluun. Suomettuneessa ulkoministeriössä Brotherusten kaltaiset – kehityskysymyksistä neuvostosuhteiden sijaan kiinnostuneet – nuoret virkamiehet näyttäytyvät kirjassa raikkaana tuulahduksena miesvaltaisen ulkoasiainhallinnon konservatiivisen arvomaailman ja puolueellisten rekrytointimenetelmien keskellä. Sukupuolten tasa-arvokehitys ulkoministeriössä on johtanut siihen, että nykyään noin puolet diplomaattikunnasta on naisia.

Lopuksi

Kirja on kirjoitettu runsaan muistitietoaineiston varassa. Lopputuloksena on viihdyttävä, mutta paikoittain hiukan hajanainen lukukokemus. Kirja olisikin saattanut hyötyä lähdekirjallisuuden hiukan runsaammasta käytöstä muistitiedon rinnalla. Kirjan nimi Salattua diplomatiaa vaikuttaa viittaavan lähinnä Chilen tapahtumiin, jolloin Brotherus toimi ulkoministeriön johdolta salassa, eikä niinkään summaa hänen uransa kehityskaarta, johon kirja kuitenkin pyrkii. Kokonaisuus on kuitenkin kiehtova katsaus ulkoasiainhallinnon historian arkisiin, henkilökohtaisiin ja odottamattomiinkin osa-alueisiin.

Lisätietoa:

Ilta-Sanomat: Tapani ja Lysa Brotherus pelastivat jopa 2500 henkeä Chilen vallankaappauksen aikana – nokkela temppu rajalla säästi ruokakuljetuksen.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *