Keväällä 2022 maailmanlaajuinen koronaviruspandemia sai Jari Hanskin kiinnostumaan Suomea aikaisemmin vaivanneista pandemioista. Historioitsijat maailmalla ovat tutkineet niitä jonkin verran, mutta monet ovat keskittyneet lähinnä taudeista tuhoisimpaan, espanjantautiin. Koska kokonaisesitys Suomen pandemioista puuttui, Hanski ryhtyi selvittämään asiaa, ja tuloksena syntyi Pandemioiden aika: Tappavat epidemiat Suomessa, ensimmäinen tietokirja, jossa tarkastellaan kaikkia tähän asti tuntemiamme pandemioita.

Kirjassaan Hanski kertoo, millaisia oireita räähkä, espanjantauti, aasialainen influenssa, hongkongilainen influenssa, sikainfluenssa ja korona ovat aiheuttaneet. Hän selvittää mistä ja milloin taudit ovat lähteneet liikkeelle sekä mitä reittejä, miksi ja miten ne ovat levinneet. Hän osoittaa, kehen taudit ovat tarttuneet, keitä tappaneet ja miten paljon. Hän kertoo myös pandemioiden uutisoinnista, ihmisten tautikokemuksista sekä suojautumis-  ja parannuskeinoista. Kirjoittaja tarkastelee myös influenssojen ehkäisyyn kehitetyistä rokotteista ja ihmisten suhtautumisesta niihin.

Hanskin käyttämä kieli on selkeää, luontevaa asiaproosaa. Mika Tuominen on suunnitellut teoksen tyylikkään yksinkertaisen kannen, jonka hienoudet huomaa vasta kirjaa käsissään käännellessään. Konstailemattomasta ja selkeästä taitosta vastaa Sisko Honkala. Kuvia kirjassa ei ole, mutta siinä on yksi tietolaatikko ”Espanjantauti”-luvussa ja kaksi ”Aasialainen influenssa” -luvussa. Lisäksi ”Surullisenkuuluisa sikainfluenssa” -luvussa on pandemian määrittelyasteikko. Harmi, ettei sairastuneiden ja kuolleiden määristä ole kehityskäyriä, vaikka niitä olisi ollut saatavissa Terveydenhoitolaitoksen (THL) tilastoista.

Kirjassa on loppuviitteet, joissa on asiasta innostuneelle paljon mielenkiintoisia lisätietoja. Lähdeluettelossa on arkistolähteitä, yli 70 sanomalehteä, 88 kirjaa tai artikkelia, 42 internet-sivua vuosilta 2021–2023 ja yksi uutispalvelu. Kirjalliset lähteet ovat etupäässä englanninkielisiä, mutta joukossa on toistakymmentä suomenkielistä kirjaa, artikkelia ja käännösteosta. Ilokseni löysin luettelosta myös muutaman norjan- ja ruotsinkielisenkin julkaisun. Suurin osa lähteistä on 2000-luvulta, mutta muutama espanjantautia koskeva tutkimus on jo 1930-luvulta. Hakemistoa kirjassa ei ole.

Pandemian käsite on kirjassa keskeinen alusta lähtien, mutta Hanski määrittelee sen vasta kirjan loppupuolella sikainfluenssan yhteydessä. Sana otettiin käyttöön vuonna 2007, ja sillä tarkoitetaan maailmanlaajuista terveysuhkaa. Pandemia on siis terveysvaikutuksiltaan vakava, sen puhkeaminen on epätavallinen tai odottamaton, siihen liittyen on olemassa merkittävä kansainvälisen leviämisen riski sekä uhka siitä, että epidemia aiheuttaa rajoituksia kansainväliseen matkustamiseen ja kaupankäyntiin.

TAUSTAA PANDEMIOILLE

Hanski kertoo ensin tartuntatautien historiasta ja ”suurista tappajista”, jotka eivät ole yltyneet aivan pandemiaksi asti. Jo metsästäjä-keräilijöillä oli erilaisia zoonooseja eli eläinperäisiä tauteja, mutta varsinainen tartuntatautien aika alkoi ihmisten ryhtyessä viljelemään maata ja hoitamaan karjaa noin 12 000 vuotta sitten. Moni tartuntatauti tappoi paljon ihmisiä mutta ei levinnyt ympäri maailmaa. Ensimmäinen Euroopassa levinnyt suurtappaja oli musta surma eli paiserutto, joka saapui mantereelle 1300-luvun puolivälissä. Pandemiaa siitä ei tullut, koska se ei levinnyt ympäri maailmaa. Nykyisen Suomen alueelle tauti levisi tutkimusten mukaan vasta 1490-luvulla.

Myös lukuisat muut taudit ovat ehtineet Pohjolan perille aiheuttaen ”ylikuolleisuutta”. Näitä ovat olleet ainakin kurkkumätä, tuhkarokko, vesirokko, tulirokko, lavantauti, punatauti, isorokko, tuberkuloosi, lepra eli spitaali, hinkuyskä, kolera, pilkkukuume, malaria, kuppa, tippuri, HIV ja AIDS. Hinkuyskän on ihminen saanut sioista ja koirista, vesirokon vuohista ja tuberkuloosin naudoista. Myös lavantauti, kurkkumätä ja vihurirokko ovat kotieläimistä lähtöisin, mutta niiden alkuperäistä isäntää ei tiedetä.

Influenssan on ihminen saanut alkujaan ankoista ja sioista. Se on siis zoonoosi, joka tarttuu ihmiseen usean eläimen muodostaman tartuntaketjun kautta. Se on myös virustaudeista toistuvin. Se esiintyy läntisessä Euroopassa yleensä vuosittain marraskuun ja maaliskuun välisenä aikana. Virus oli asustanut ankan elimistössä miljoonia vuosia, mutta ihmisen oli kesytettävä ankka ja sikakin saadakseen tartunnan. Varhaisin varma tieto influenssasta Euroopassa on vuodelta 1173. Siitä lähtien tauti on kehittynyt epidemiaksi keskimäärin joka viides vuosi. Nykyisin sata miljoonaa ihmistä saa vuosittain kausi-influenssan ja siihen kuolee yhtä paljon tai enemmän kuin pandemioihin. Suomeen influenssa tuli ensi kerran 1740 Baltiasta ja ensimmäinen epidemia, ”venäläinen tauti”, 1782.

Fysiologi Jared Diamond ja tartuntatautien asiantuntija Claire Panosian toteavat 2006 ilmestyneessä artikkelissaan, että äkillisillä, laajalle levinneillä taudeilla eli akuuteilla pandemioilla on seitsemän yhteistä piirrettä: 1) tauti etenee nopeasti ihmisestä toiseen ja tartunnan saanut kuolee tai paranee nopeasti; 2) taudin sairastanut saa immuniteetin sitä vastaan: 3) tauti tarttuu tehokkaasti ihmisestä toiseen; 4) tauti tarttuu vain ihmiseen; 5) tauti tarvitsee ihmisen selvitäkseen; 6) tauti leviää nopeasti koko yhteisössä, jossa se on alkanut; 7) tauti vaikuttaa suurissa ja väkirikkaissa yhteisöissä. Piirteet kuvaavat hyvin kaikkia Hanskin tarkastelemia influenssoja.

Hanski kirjoittaa myös tauteja vastaan kehitetyistä rokotteista, joiden varsinainen historia alkoi 1700-luvulta, kun ryhdyttiin kokeilemaan rokonistutusta, joka antaisi immuniteetin isorokkoa vastaan sairastuttamatta potilasta itse tautiin. Suomessa ensimmäinen rokonistutus tehtiin jo vuonna 1754. Rokottamista on vastustettu kaikkialla, vaikkei sillä olisi ikäviä vaikutuksia. Lääketieteen edustajien mielestä ei-toivotut seuraukset voidaan hyväksyä, jos ne ovat vähäisempiä kuin taudin aiheuttamat.

Folkloristi Andrea Kitta on tutkinut rokotusten vaarallisuutta ja löytänyt viidenlaisia uskomuksia: 1) rokotukset aiheuttavat taudin, jota vastaan niitä käytetään, 2) rokotukset aiheuttavat jonkin muun sairauden, 3) rokotteissa on kemikaaleja ja muita luonnottomia ainesosia, 4) rokotteissa on luonnollisia aineita, jotka eivät kuulu niihin ja 5) rokotteita säilytetään väärin. Epäilyt ovat johtaneet myös salaliittoteorioihin, joiden mukaan rokottajat antavan tahallaan rokotteiden pilaantua tai antavat eri ”roduille ” eri rokotteita.

RÄÄHKÄN KOURISSA

Tampereen Sanomat julkaisi 22.1.1890 pitkän runon ”Influenza”. Sen Hanski on liittänyt tietolaatikossa lukuun, joka käsittelee ensimmäistä pandemiaa eli vuosien 1889–1892 maailmanlaajuista influenssaa. Kaksi ensimmäistä säkeistöä kertovat taudista paljon:

Tää aikakausi höyryn, hermoisuuden
ja telefonin, tornin Eiffelin,
On saanut niskoillensa taudin uuden;
Se iskee talonpoikiin, herroihin,
Ja kaikki ovat saaneet huulillensa,
Sen vieraan nimen, se on inluenza.

Se kulkenut on Wenäjät ja Kiinat,
Berliinit, Lontoot, Roomat, Pariisit,
Ja eksyi Suomeenkin; ei palowiinat,
Ei Helsinginkään herrat wiiginlit
Pois sitä peloittaneet omillensa
Wain tuli meille tänne – influenza. (s. 43)

Influenssa lähti liikkeelle toukokuussa 1889 Buharasta, Siperiasta. Lokakuussa se saapui Pietariin, ja marraskuussa tautia todettiin Suomessakin. Virus levisi etenkin varuskunnissa ja suurimmissa kaupungeissa. Uusi influenssa eteni Euroopassa nopeammin kuin mikään aikaisempi tauti. Se ehti 25 päivässä Pietarista Ranskaan; 1700-luvun lopussa matkaan meni neljä kuukautta. Yhdysvaltoihin virus pääsi 12 viikossa eli tammikuuhun mennessä.

Wiborgsbladet kirjoitti 20.11.1889 ”influentzasta”. Kaiku-lehti Oulussa kertoi joulukuun puolivälissä ”influentsa-taudista”,  ”ryssänyskästä” sekä eurooppalaisittain ”influensasta” ja savolaisittain ”lensusta”. Tauti sai monia nimiä: ”flunsa”, ”influenza”, ”venäläinen nuha” ja ”muotitauti”. Ruotsinkielisissä lehdissä se oli ”flunsan”, ”ryska katarren”, ”ryska snuvan ” ja ”ryska sjukan”. Kirjaansa Hanski sai ”räähkän” Päivän Uutisista; lehden toimittaja totesi influenssan tarkoittavan jotakin semmoista kuin ”räähkää”.

Jo 1889–1890 tauti levisi ympäri maapallon, sillä rautatiet, höyryveturit ja höyrylaivat nopeuttivat liikkumista. Suomessa seurattiin Pietarin ja maailman tilannetta sekä uusia aaltoja, joista toinen, ankarampi tuli tänne jo tammikuussa 1890. Hufvudstadsbladetin mukaan erityisesti lapset ja vanhukset olivat vaarassa. Sotilaita ja koululaisiakin sairastui paljon. Vuoden 1890 lopun aalto oli lievä, ja talven 1891–1892 influenssa taas ankarampi. Neljä aaltoa tappoi 1889–1892 yli miljoona ihmistä, näistä puolet Euroopassa.

Räähkä kesti 7–14 päivää, ja sen oireita olivat kuume, kuiva yskä, nuha, oksentelu, vatsakipu, päänsärky, uupumus, selkä- ja raajasärky, unettomuus ja ruokahaluttomuus. Sitä lääkittiin kuume- ja kipulääkkeillä; ne eivät parantaneet, mutta helpottivat oireita. Tautiin eivät purreet myöskään kamferitipat, kiniini eikä hunaja. Jälkitautina potilas saattoi saada keuhkokuumeen ja menehtyä siihen. Jo ensimmäisen joulukuun aikana Suomessa sairastui 9 560 henkilöä, eniten Helsingissä, Turussa ja Tampereella. Sairastuneiden ja kuolleitten kokonaismäärää koko pandemia-aikana Hanski ei mainitse. Tuskin sitä tiedettiinkään.

TAPPAVIN TAUTI

Ensimmäisen maailmansodan aikana 1918 Suomeen saapui taas uusi influenssapandemia, ”espanjantauti”. Se levisi vuosina 1918–1920 neljänä aaltona ja on ollut tähän mennessä tappavin ja tutkituin pandemia. Suomessa sitä on tutkinut Eila Linnanmäki väitöskirjassaan Espanjantauti Suomessa: Influessaepidemia 1918–1920 (2020). Hanski hyödyntää hänen tuloksiaan omassa kirjassaan. Amerikkalaiset tutkijat selvittivät 1997, että espanjantauti oli influenssa A-viruksen tyyppiä H1N1, jota esiintyy yhä ihmisillä ja  sioilla.

Uusi influenssa alkoi Ranskasta ja Saksasta, mihin se oli tullut amerikkalaisten sotilaiden mukana. Kun tauti levisi saman tien Espanjaan ja sieltä ympäri maailman, sitä alettiin kutsua espanjantaudiksi. Kun sotavankeja vapautettiin sodan päätyttyä, he veivät taudin kotimaihinsa. Toinen aalto saavutti myös Etelä-Amerikan. Edellisen pandemian tavoin espanjantautikin levisi parempien liikenneyhteyksien takia nopeasti.

Suomen etelärannikolle espanjantauti, ”sotainfluenssa”, tuli touko-kesäkuussa 1918 ilmeisesti saksalaisten ja suomalaisten sotilaiden mukana. Pohjanmaalle ja Tornioon se tuli ehkä Ruotsista. Helsingistä tauti levisi maaseudulle varuskunta- ja muiden kaupunkien kautta. Espanjantaudin oireita olivat hengitysvaikeudet, ihonvärin tummeneminen, keuhkojen turpoaminen, omituinen haju, hourailu ja sekavuus. Niihin eivät auttaneet patenttilääkkeet, alkoholi tai amuletit. Kaasunaamarikaan ei estänyt taudin tarttumista.

Epidemia alkoi kesäkuussa ja paheni heinäkuussa. Toinen aalto levisi Viipurista, Kuopiosta ja Mikkelistä länteen. Syksyllä oli paljon sairastuneita, ja on arveltu, että syysmarkkinat ja Oulussa pidetty lestadiolaisten kokous lokakuussa levittivät tautia. Vielä talvella 1919 ja 1920 moni sairastui. Kaupungeissa sairastuneita kuoli enemmän kuin maaseudulla. 1918 kaupungeissa kuoli 120 ja maaseudulla 18 henkilöä tuhatta sairastunutta kohti. 1919 oli tappavin vuosi Ahvenanmaalla ja Uudellamaalla. Koko maassa tauti vaivasi pahiten Lappia, Laatokan-Karjalaa ja Savoa.

Maailmalla espanjantautiin sairastui kaikkiaan noin 500 miljoonaa ihmistä, ja siihen on arvioitu kuolleen noin 50 miljoonaa. Suurin menehtyneiden ryhmä olivat nuoret aikuiset, 20–40-vuotiaat, joilla ei ollut aikaisemmista influenssoista saatua immuniteettia. Myös sotamiehiä kuoli paljon; heistä monet olivat kotoisiin maaseudulta, missä ihmiset eivät olleet tottuneet kaupunkien laajempaan viruskantaan. Vanhusväestö sitä vastoin lienee saanut immuniteetin edellisestä pandemiasta. Espanjassa suhteellinen kuolleisuus oli 12,3 tuhatta asukasta kohti, Ranskassa 7,3, Ruotsissa 5,9–6,5 ja Suomessa 5,8.

Epidemioita ilmeni pitkin 1920-lukua, mutta kausi-influenssat aiheutuivat vuoteen 1957 asti muuntuneesta espanjantautiviruksesta. 1920-luvulta lähtien monet tutkijat pyrkivät selvittämään taudin aiheuttajan alkuperää. Biologien, mikrobiologien, virologien ja patologien ponnistelut taudin salaisuuden selvittämiseksi ovat kuin jännitysnäytelmä. Viruksen koko genomi selvitettiin lopulta vuonna 2005.

AASIALAINEN

Seuraava influenssapandemia alkoi 40 vuoden kuluttua Aasiasta, missä sitä esiintyi ainakin Japanissa ja Filippiineillä jo kesäkuussa 1957. Saman tien mm. Ruotsissa, Englannissa, Italiassa ja Australiassa alettiin kehittää tautia vastaan rokotetta sekä selvittää viruksen alkuperää ja mahdollista yhteyttä hevosiin ja sikoihin. Elokuussa influenssa saapui Eurooppaan ja sai nimen ”aasialainen”. Silloin sitä vastaan oli jo kehitetty 60–70-prosenttisesti suojaava rokote, mutta läheskään kaikki eivät halunneet ottaa sitä.

Euroopassa aasialainen levisi Italiaan, Kreikkaan ja Länsi-Saksaan amerikkalaisten sotilaiden mukana. Lokakuuhun mennessä se levisi myös Ranskaan, Isoon-Britanniaan ja pohjoismaihin. Ruotsiin ja Suomeen tautia tuli kesällä nuorten mukana, jotka olivat olleet partio- tai muilla nuorisoleireillä Yhdysvalloissa, Isossa-Britanniassa tai Moskovassa.

Jo syyskuussa lääkintöhallitus varoitteli epidemiasta ja antoi kuusi ohjetta, joiden avulla tartunta ainakin vaikeutuisi. 1) älä vieraile influenssapotilaan luona tarpeettomasti, 2) vältä tungosta, 3) pese kätesi huolella, 4) muista, että liikarasitus ja huono yleiskunto vaikeuttaa ja pidentää sairauden kulkua, 5) liiku paljon raittiissa ilmassa, mutta pidä jalat kuivina ja lämpiminä, 6) älä matkusta turhan takia. Mutta jos sairastut, pysy vuoteessa; ota lääkkeitä vain lääkärin määräyksestä; aivastaessa ja yskiessä käytä nenäliinaa; vieraita ei saa tavata eikä ainakaan kätellä. – Tutulta kuulostaa.

Sanomalehdet ja televisio välittivät syksyllä ahkerasti tietoja eri paikkakuntien tilanteesta. Varsinkin Tampereella ja Helsingissä monet sairastuivat. Lokakuussa määrättiin erilaisia rajoituksia; koululuokkia suljettiin joksikin aikaa; teatteriesityksiä, konsertteja ja urheilutapahtumia peruutettiin; sairaala- ja vanhainkotivierailuja rajoitettiin; lehtiä ei ehditty jakaa ajallaan, kun jakajat sairastuivat. – Tutulta kuulostaa tämäkin.

Lokakuun aikana aasialainen levisi koko Suomeen, mutta marraskuun alussa se alkoi jo hiipua. Espanjantautiin verrattuna se oli lievä, mutta tappavampi kuin kausi-influenssa, sillä se oli H2N2-tyyppiä, siis uusi muunnos aikaisemmin vallinneesta H1N1:stä. Se riehui Euroopassa pahimmillaan lokakuussa, ja maailmanlaajuisesti sen sairasti 25–30 prosenttia ihmisistä. Jälkitauteineen se tappoi noin 2 miljoonaa ihmistä. Tautiin kuolleista vajaa 40 prosenttia oli alle 65-vuotiaita. Suomessa aasialainen liikkui vain kesästä 1957 talveen 1958. Sen sairasti noin 650 000, ja siihen sekä sen jälkitauteihin kuoli vajaa 500 henkeä eli vähemmän kuin tavalliseen kausi-influenssaan.

HONGKONGILAINEN 1968–1970

Seuraavakin influenssapandemia sai alkunsa Aasiasta. Sen virus eristettiin heinäkuussa 1968 Hong Kongissa, ja tautia alettiin kutsua ”hongkongilaiseksi”, pian myös ”Mao-influenssaksi”. Sen tyyppi, H3N2, selvitettiin nopeasti, ja Maailman terveysjärjestö (WHO) antoi yleisen varoituksen elokuussa, kun tautia esiintyi Singaporessa, Taiwanissa, Filippiineillä, Vietnamissa ja Malesiassa. Syyskuussa se levisi Thaimaahan, Intiaan, Iraniin ja Australian pohjoisterritorioon.

Hongkongilaisen ensimmäinen aalto levisi 1968–1969 ja toinen 1969–1970. Syyskuussa 1968 tauti tuli Yhdysvaltojen länsirannikolle sotilaiden mukana Vietnamista, ja levisi kolmessa kuukaudessa itärannikolle asti tarttuen myös siviileihin. Jälkitauteina tuli keuhkokuumetta sekä ilmatiehyt- ja keuhkoputkentulehduksia. Tammikuussa 1969 influenssa ehti Euroopassa Hollantiin, Isoon-Britanniaan, Länsi-Saksaan ja Romaniaan.

Joulukuussa 1968 muutamia hongkongilaistapauksia esiintyi Helsingissä ja Turussakin. Tammikuun puolivälissä 1969 tauti iski useille paikkakunnille, ja kuun aikana sairastui yli 7 000 henkeä. Se vaivasi erityisesti aikuisia. Turun vankiloissa pari sataa vankia sairastui, ja tautia esiintyi myös jäänmurtajilla ja varusmiesten joukossa. ”Kansanlenssun” takia oli lääkärin vastaanotolla käynyt vuoden loppuun mennessä 31 731 potilasta. Samaan aikaan liikkui myös tavallista nuhakuumetta, tuhkarokkoa, vesirokkoa, sikotautia ja ripulia.

Rokotteita hongkongilaista vastaan saatiin jakeluun joulukuussa. Suomeen ensimmäiset rokotteet tulivat jouluaattona. Ne tulivat kaikkialle liian myöhään ja niitä saatiin liian vähän. Vaikka tauti oli lievä, siihen kuoli maailmalla vähintään miljoona ihmistä. Suomessa mm. presidentti Kekkonen sairasti hongkongilaisen – ja selvisi.

SIKAINFLUENSSA, JOKA EI OLLUTKAAN PANDEMIA

Ensimmäiset uutiset sikainfluenssaksi sanotusta taudista tulivat Suomeen maaliskuussa 2009. Vaikka todettiin, ettei se tarttuisi ihmisiin, jo huhtikuussa Meksikossa todettiin uusi H1N1-tyyppinen influenssa. Kun WHO ilmoitti pandemian vaarasta, tautia alettiin seurata. Yhdysvalloissa julistettiin huhtikuun lopulla terveydenhuollon hätätila, ja kun viruksen rakenne oli selvitetty, tieto siitä lähetettiin muihin maihin. Maailmalla arvioitiin huolestuneena taudin seurauksia.

Kun tautikuolemista tuli tietoja sekä Meksikosta että Yhdysvalloista jo huhtikuussa, varuillaan olo jatkui. Espanjassa ja Ranskassakin ilmaantui joitakin tapauksia, ja toukokuussa niitä tuli lisää. Paikoin uutisiin ylireagoitiin; esimerkiksi Egyptissä ja Bagdadissa tapettiin siat ja aiheutettiin entistä enemmän ennakkoluuloja sikoja kohtaan. Joissakin maissa tapettiin jopa eläintarhojen villisiat.

Maailmalla oltiin hermostuneita. Lentokentillä tehtiin tarkastuksia, ihmisiä asetettiin karanteeniin ja eristettiin pakolla. WHO varoitti toisesta aallosta, ennen kuin ensimmäinenkään aalto oli kunnolla rantautunut Eurooppaan. Suureen epidemiaan valmistauduttiin Suomessakin. Huhtikuun lopulla 2009 televisiossa pohdittiin taudin esiintymistä ja annettiin siitä tietoiskuja. SPR kokeili vähän aikaa palvelevaa puhelinta, ja STM avasi oman neuvontapuhelimensa, joka toimi helmikuun lopulle 2010.

Sikainfluenssaan oli toukokuussa 2009 sairastunut maailmalla 10 000 ihmistä, mutta Suomi ja Ruotsi olivat taudittomia. Kun kuun alussa saatiin kotimaiset pikatestit käyttöön, tartuntoja todettiin siellä täällä, ja kun taudin uusimuotoisuus ilmeni, valmistauduttiin uuteen influenssaan ja seurattiin sen leviämistä. Sen vaarallisuutta arvioitiin, ja siitä varoitettiin erityisesti astmaatikkoja, sydänsairaita ja diabeetikoita. Kun tauti olikin lievempi kuin kausi-influenssaa, siihen alettiin suhtautua vähätellen. Sillä oli peloteltu liikaa.

Ennen rokotteiden valmistumista käytettiin eri maissa oireiden lieventämiseen Tamiflu-nimistä lääkettä ja sen jälkeen Relenza-lääkettä. Rokotteista valmistui ensimmäisenä Kiinan Sinovac, mutta se ei saanut myyntilupaa Euroopassa. Pandemrix-rokote saatiin Pohjoismaihin GlacoSmithKline-lääketehtaalta lokakuussa, ja rokotusjärjestyksestä annettiin tarkat ohjeet. Silti Riskiryhmät pyrittiin rokottamaan heti kriittisten ammattiryhmien jälkeen, mutta muuten rokotusten saaminen vaihteli. Kun kaikki eivät rokotetta halunneet, osa rokotteista ehti vanhentua. Talvella 2010 hiipui sekä epidemia että rokotusinnostus. Elokuussa 2009 rokotukset lopetettiin.

Joulukuun 2009 alussa Suomessa oli noin 100 000 henkeä sairastunut sikainfluenssaan. Helmikuun 2010 alkuun mennessä noin 2 miljoonaa ihmistä oli ottanut rokotuksen ja lähes 1 600 joutunut sairaalahoitoon. Elokuussa 2010 WHO ilmoitti, että sikainfluenssa oli voitettu ja pandemia oli ohi, mutta senkin jälkeen joitakin ihmisiä kuoli tautiin. Suomessa kuoli 2009–2010 kaikkiaan 44 henkilöä ja 2011 vielä 10. Koko maailmassa menehtyi tautiin 18 400. – Kausi-influenssoihin meillä kuoli 1 000 – 2 000 henkilöä vuodessa.

Sikainfluenssa sai ikävän jälkinäytöksen rokotteen aiheuttaman narkolepsian takia. – Tämä on nukkumisen toistuva häiriö, johon kuuluu pakkonukahtelua, jatkuvaa väsymyksen tunnetta ja unennäön kaltaisia hallusinaatioita. – Euroopan lääkevirasto EMA päätti, että Pandemix-rokotteen ja narkolepsian yhteys selvitetään, ja 12 maassa alettiin tutkia rokotteen tehoaineen ja sairauden yhteyttä. THL aloitti tutkimisen elokuussa 2010 ja jo helmikuussa 2011 se vahvisti yhteyden. Rokotteen lisäksi taudin puhkeamiseen vaikuttivat perinnölliset taustatekijät tai ympäristö tai molemmat. Sairastuneilta todettiin puuttuvan narkolepsialta suojaava geeni. Myös EMA vahvisti yhteyden elokuussa 2011 ja suositti, ettei rokotetta annettaisi alle 20-vuotiaille.

Suomessa narkolepsiaan sairastuneet lapset pääsivät vuoden 2012 alusta kuntoutukseen, ja joulukuussa 2022 lääkevahinkovakuutuspoolista maksettiin korvauksia viimeisillekin lapsille. Suomessa, Ruotsissa ja Islannissa oli eniten narkolepsiatapauksia, mutta niiden tarkka määrä ei kirjasta selviä. Suomessa korvauksia sai lopulta 235 lasta. – Rokotteiden eduksi on kuitenkin todettava, että ne suojasivat monia vakavilta seurauksilta.

KORONA

Pandemioiden aika -teoksessaan Hanski kertoo muista pandemioista 16–30 sivulla mutta koronasta peräti 50 sivulla. Taudin sekavista vaiheista toki riittääkin kertomista. Tiedot ja oletukset taudin alkuperästä, leviämisestä ja rokotteista sekä tautia koskevat ohjeet ja rajoitukset vaihtelivat näet ajallisesti ja alueellisesti. On silti mielenkiintoista lukea yksityiskohdista, joista suurin osa on jo unohtunut.

Sikainfluenssan hiipuessa 2011 ennustettiin, että uusi pandemia on tulossa, vaikka sen ajankohtaa ei osattu sanoa tarkasti. Helmikuussa 2018 WHO lisäsi ”Tauti X:n” ihmiskuntaa uhkaavien tautien listalle. Arveltiin, että nopeasti leviävä tauti lähtisi alueelta, missä villieläimet ja ihmiset elävät lähellä toisiaan ja että sen aiheuttaisi eläimistä tarttuva virus.

Ennustuksesta ei kulunut vuosikymmentäkään, kun joulukuussa 2019 Kiinasta puhkesi uusi keuhkokuumetta muistuttava tauti. Sen aiheutti virus, jonka kiinalaiset nimesivät SARS-CoV-2:ksi. Taudin oireisiin kuului kuume, yskä, hengenahdistus, lihaskivut, väsymys, nuha, pahoinvointi ja ripuli. Tauti oli muka peräisin Wuhanin torilta, missä myytiin mereneläviä ja muita eläimiä. Kaikki 59 sairastunutta ihmistä oli eristetty. Kiinalaisten mukaan tauti ei tarttunut ihmisestä toiseen. Tähän ei uskottu, kun Thaimaastakin löytyi tautitapaus ja sairaus iski japanilaiseen mieheen, joka ei ollut käynyt Wuhanin toreilla. Ilmeni myös, että Kiinassa koronaa oli todettu jo joulukuun alussa 2019.

Kiinalaiset vähättelivät taudin vaarallisuutta eivätkä antaneet viruksesta lännen kaipaamia tietoja. Kansalaisia tyynnyttääkseen he ryhtyivät näyttäviin toimiin taudin pysäyttämiseksi, pesivät katuja ja joukkoliikennevälineitä sekä eristivät ihmisiä – turhaan. Tammikuussa 2020 tautiin kerrottiin kuolleen varsinkin vanhoja ja pitkäaikaissairaita eli tauti oli muka lievä. Näin luultiin aluksi Suomessakin, missä ensimmäinen tapaus todettiin kuun lopulla: kiinalainen lomailija Lapissa. Viranomaiset vakuuttivat olevansa ajan tasalla.

WHO julisti koronan takia 20.1.2020 kansainvälisen kansanterveydellisen hätätilan ja kuun lopussa kansainvälisen terveysuhan. Suomessa sosiaali- ja terveysministeriö (STM) määritteli 13.2. koronan yleisvaaralliseksi taudiksi. WHO ilmoitti 11.3. sen muuttuneen pandemiaksi, ja Tokion kesäolympialaiset peruutettiin. Ensimmäiset suomalaiset saivat tartunnan maaliskuun alussa laskettelulomalla Keski-Euroopassa; tapauksia oli 30. Kuun lopussa koronaa oli jo kaikissa EU-maissa, ja Suomessakin tapausten määrä kasvoi.

Yhdysvalloissa ja Pohjois-Italiassa tartuntaluvut nousivat huolestuttavasti. Muuallakin tehohoito-osastot täyttyivät ja kuolintapaukset lisääntyivät. Yhdysvalloissa presidentti Trump ja Isossa-Britanniassa pääministeri Johnson olivat Hanskin mielestä suurimmat koronariskit.  He vähättelivät tautia, vaikka saivat sen itsekin – tosin lievänä – ja rikkoivat taudin takia asetettuja rajoituksia.

Tiedot taudista sekä ohjeet varotoimista muuttuivat useita kertoja. Suomessa määrättiin turvavälit, opastettiin käsienpesussa, kehotettiin etätöihin ja -kokouksiin. Suljettiin kirjastot, arkistot, kulttuuritalot, kerhotilat ja uimahallit, kiellettiin hoitolaitoksissa vierailut ja rajattiin ravintoloiden aukioloa. Välillä suositeltiin maskeja ja välillä sanottiin niitä hyödyttömiksi. Rajojakin suljettiin, ja Uusimaa eristettiin. Koulut siirtyivät 17.3. 2020 etäopetukseen. Panemian arveltiin kestävän puoli tai kaksi vuotta.

Kun väärää informaatiota levisi varsinkin somessa, yleisö kaipasi pätevää tietoa. THL tiedotti jatkuvasti koronatilanteesta, YLE piti erikoislähetyksiä ja lehtien toimittajat valistivat kansaa koronan leviämisestä, käsihygieniasta ja maskeista.

Kesän alussa 2020 tautitilanne näytti helpottavan, ja rajoituksia alettiin purkaa. Mutta pandemia ei ollut ohi. Syksyllä Suomeen saapui jo toinen aalto. Rokotteen markkinoille tuloa odotettiin, sillä maailmalla oli menossa 125 rokotehanketta. Venäläisten Sputnik V valmistui elokuun alkupuolella, mutta se ei saanut myyntilupaa EU:ssa. Syksyllä tilanne taas synkkeni ja rajoituksia kiristettiin. Yliopistoissa siirryttiin etäopetukseen.

Joulun alla 2020 Euroopan lääkevirasto antoi myyntiluvan Pfizerin ja Biontechin RNA-rokotteille, ja Suomessa rokotukset aloitettiin heti joulun jälkeen. Ensimmäisinä niitä saivat riskiryhmiin kuuluvat ja iäkkäät henkilöt. Koska tauti muuntui jatkuvasti ja levisi yhä uusina aaltoina, yhden rokotuksen antama vastustuskyky hiipui nopeasti. Siksi tarvittiin toinen rokotus, joka ehkäisi tartuntaa ja suojeli vakavilta tautimuodoilta. Mutta rokotteilla oli myös haittavaikutuksia: Astra-Zenecan rokote altisti aivoveritulpalle ja RNA-rokotteet sydänlihas- ja sydänpussitulehdukselle. Lisäksi useiden tehosterokotusten epäiltiin heikentävän yleistä immuunipuolustusta. Alle 15-vuotiaista rokotettiin alkuun vain riskiryhmiin kuuluvia, mutta kesäkuussa 2021 THL suositti rokotetta nuoremmillekin.

Kesällä 2021 tilanne oli hetken parempi, mutta heinäkuussa 2021 levinnyt deltamuunnos teki taudista herkemmin tarttuvan. Rokotteet tehosivat kuitenkin deltaan ja myös lambda- ja myyvariantteihin. Vaikka tautitilanne huononi elokuussa, kouluissa sekä yliopistoissa ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelijoille järjestettiin lähiopetusta. Syyskuussa 2021 suurin osa sairastuneista oli rokottamattomia ja eniten sairastui 20–29-vuotiaita.  Hoitoalalla rokottamattomat altistivat muita tartunnoille.

Suomessa kuten monessa muussakin maassa oli syksyllä 2021 liikaa rokotteita, joten niitä lahjoitettiin kehittyviin maihin. Siitä huolimatta marraskuussa korona oli tappanut koko maailmalla virallisesti yli 5 miljoonaa, mutta todellisuudessa 10 tai 15 miljoonaa. Eniten ihmisiä oli kuollut Yhdysvalloissa, Brasiliassa, Intiassa, Meksikossa ja Britanniassa. Vaikka Intiassa levisi oma variantti ja tehtiin omaa rokotetta, rokotteet eivät siellä riittäneet. Kun omikronmuunnos alkoi marraskuussa 2021 levitä, rokotteet tepsivät siihenkin.

Korona ei lopultakaan ollut niin suuri tappaja, kuin etukäteen pelättiin, ja Suomessa koronakuolemia oli vähän kansainvälisesti katsoen. 2020 täällä kuoli vain 559 henkeä ja 2021 yhteensä 952. Tammi-, helmi ja maaliskuussa 2022 menehtyi arviolta 3 600 henkeä. Yhtään alle 20-vuotiasta ei kuollut, ja 20–50-vuotiaita kuoli vain 42. Loput olivat yli 60-vuotiaita. Huhtikuussa 2022 Suomessa oli todettu yli 1 miljoona tartuntaa. THO:n arvioiden mukaan rokotteet olivat siihen mennessä pelastaneet 7 300 henkeä kuolemalta.

Toukokuussa 2022 alettiin antaa 4. rokotetta yli 80-vuotiaille ja hoivakotien asukkaille. Jo heinäkuussa pandemian todettiin muuttuneen endeemiseksi, siis kausi-influenssan kaltaiseksi. Syyskuussa pandemian loppu jo häämötti. Kuukauden lopulla THL suositteli vielä 4. tehosterokotetta yli 65-vuotiaille, 18-vuotiaille rinkiryhmäläisille ja 12-vuotiaille voimakkaasti immuunipuutoksisille, mutta ei enää työikäisille.

Vuonna 2023 vakavien tapausten ja kuolemien määrä väheni, mutta STM piti koronan vielä helmikuussa yleisvaarallisten tautien listalla, kunnes maaliskuussa taudin akuutein vaihe oli ohi. Huhtikuussa potilasmäärä sairaaloissa taas kasvoi. Toukokuun alussa 2023 pandemia katsottiin kuitenkin päättyneeksi. Korona oli levinnyt neljänä aaltona.

Korona-aikanakin kaikkialla maailmassa oli ihmisiä, jotka vastustivat rokotteita. He eivät luottaneet niihin tai eivät vain halunneet ottaa niitä jostakin syystä. Monet ehdottivat täysin järjettömiäkin torjuntakeinoja. Yksi heistä oli Donald Trump, joka suositteli koronaan malaria-lääkettä ja söi sitä itsekin. Lisäksi hän kehotti suihkuttamaan desinfiointiainetta keuhkoihin.

***

Vaikka koronapandemiasta on päästy, pandemioiden aika ei varmasti ole vieläkään ohi eikä koronakaan ole kokonaan kadonnut. Toivottavasti tulevat sukupolvet osaavat ottaa oppia aikaisemmista ”tappajista”. Hanski varoittaa, että seuraava lintuinfluenssa voi lähteä liikkeelle vaikka suomalaisilta turkistarhoilta, jos emme ole varuillamme. Hän kuitenkin toivoo, että ihmiskunta on seuraavan pandemian aikana paremmin valmistautunut ja varovaisempi kuin koronan aikaan. Me maallikot voimme vain odottaa, milloin uusi pandemia tulee ja missä muodossa.