Tekstiturismia kirjallisuuden rajaseuduille

Kirjallisuudentutkimuksessa on jo pitemmän aikaa pohdittu tieteenalan rajoja. Eräs keskeinen kysymys on ollut, pitäisikö tutkimuksen keskittyä pelkästään niin sanottuun korkeakirjallisuuteen vai pitäisikö tutkia myös populaarikirjallisuutta tai muita perinteisen kirjallisuudentutkimuksen syystä tai toisesta sivuuttamia tekstilajeja. Tero Norkolan ja Eila Rikkisen toimittamaa artikkelikokoelmaa Sivupolkuja: tutkimusretkiä kirjallisuuden rajaseuduille voi pitää kommenttina tähän keskusteluun. Sivupolkuja-kokoelman pääasiassa nuoremman polven tutkijoista koostuva kirjoittajakunta käsittelee artikkeleissaan naiskirjallisuuden "kevyen korkeaa linjaa", päiväkirjoja, homo- ja lesbokirjallisuuden problematiikkaa, etnistä kirjallisuutta, dekkareita, kauhukulttuuria, fantasiaa sekä lasten ja nuorten kirjallisuutta.

Norkola, Tero ja Rikkinen, Eila (toim.): Sivupolkuja: tutkimusretkiä kirjallisuuden rajaseuduille. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1996. 239 sivua. ISBN 951-717-935-9.

Kirjallisuudentutkimuksessa on jo pitemmän aikaa pohdittu tieteenalan rajoja. Eräs keskeinen kysymys on ollut, pitäisikö tutkimuksen keskittyä pelkästään niin sanottuun korkeakirjallisuuteen vai pitäisikö tutkia myös populaarikirjallisuutta tai muita perinteisen kirjallisuudentutkimuksen syystä tai toisesta sivuuttamia tekstilajeja. Tero Norkolan ja Eila Rikkisen toimittamaa artikkelikokoelmaa Sivupolkuja: tutkimusretkiä kirjallisuuden rajaseuduille voi pitää kommenttina tähän keskusteluun. Sivupolkuja-kokoelman pääasiassa nuoremman polven tutkijoista koostuva kirjoittajakunta käsittelee artikkeleissaan naiskirjallisuuden "kevyen korkeaa linjaa", päiväkirjoja, homo- ja lesbokirjallisuuden problematiikkaa, etnistä kirjallisuutta, dekkareita, kauhukulttuuria, fantasiaa sekä lasten ja nuorten kirjallisuutta.

Vaikka artikkelien kohteet ovat olleetkin kirjallisuudentutkimuksen syrjimiä, ovat muut tieteenalat olleet niistä hyvinkin kiinnostuneita. Sivupolkuja-kokoelman näkökulmat ovat korostuneen tekstilähtöisiä. Artikkelien kirjoittajat eivät ole kiinnostuneita siitä, että populaari-/marginaalikirjallisuus sekä korkea/matala-jaottelu on sosiaalisesti tuotettu. Erilaisia kirjallisuuksia sinänsä ei ole olemassakaan, on vain tekstejä, joita syystä tai toisesta luokitellaan erilaisiin ryhmiin. Korkeakirjallisuus on korkeaa ja tutkittavaa, koska sitä pidetään arvokkaana. Marginaalikirjallisuus taas on marginaalissa, koska sitä pidetään joko arvottomana tai muuten kelvottomana "suurten mielten" tutkittavaksi. Keskusteltaessa tällaisesta perinteisestä jaottelusta luulisi olevan tärkeää pohtia sitä, ketkä ja miksi tällaisia kategorioita tuottavat ja pitävät yllä.

Tällainen näkökulma ei kuitenkaan artikkelien kirjoittajia juuri kiinnosta. Kristiina Malmio sivuaa näitä kysymyksiä analysoidessaan kriitikoiden suhtautumista naisten viihdekirjallisuuteen 1920-luvun Suomessa. Malmio kiinnittää huomiota siihen, että arvostelijat pitivät naisten kirjoittamaa viihdettä turmelevampana kuin miesten. Toisaalta esimerkiksi Elsa Soinia pidettiin niin hyvänä kirjoittajana, että sen katsottiin olevan suorastaan vaarallista "oikealle" kirjallisuudelle.

Vaikka suomalainen kirjallisuudentutkimus ei vielä olekaan täysin rinnoin innostunut korkeakirjallisuuden ulkopuolisista tutkimuskohteista, on muutos nähtävissä kirjallisuuden opinnäytteissä. Tämän vuoksi kirjan takakannen mainos "Pidättekö kauhusta, fantasiasta, dekkareista, viihteestä… tai vaikkapa lasten, lesbojen tai intiaanien kirjallisuudesta – mutta ette uskalla sanoa sitä kirjallisuuden opettajallenne?" tuntuu hölmöltä. Voi vain arvailla, missä yliopistossa tällaista pelkoa pidetään yllä. Niille, jotka eivät hyperventiloi kirjallisuuden opettajansa edessä, antaa Sivupolkuja hyvät lähtökohdat monien alojen perusteisiin. Tällaisia artikkeleita ovat etenkin Tero Norkolan kirjoitus päiväkirjoista, Lasse Kekin artikkeli homokirjallisuudesta ja homoidentiteetistä, Ilkka Mäyrän kauhukulttuurin esittely sekä Mirva Saukkolan analyysi suomalaisesta lasten fantasiakirjallisuudesta. Näiden artikkelien kaltaisia yleisempiä historiallisia esityksiä olisi toivonut muistakin marginaalikirjallisuuden alueista, esimerkiksi dekkareista. Nyt dekkareista esitetään vain tympeitä yksittäisten teosten analyysejä, joita teoksesta muuten löytyy kiitettävän vähän.

Sivupolkuja on selvästikin suunnattu kirjallisuuden opintojen alkuvaiheissa oleville tai graduaan suunnitteleville, miksei kirjallisuuden harrastajillekin. Tässä tehtävässä Sivupolkuja onnistuu kiitettävästi. Teoksen lopun kirjallisuusluettelo ja artikkelien lähteet antavat hyvän pohjan "rajaseuduista" kiinnostuneille.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *