Tietokirjailijan ABC-kirja

Raevaaran & Strellmanin teos tietokirjoittamisesta käy systemaattisesti ja perusteellisesti läpi tietokirjoittamisen eri vaiheita ja näkökulmia. Kirja neuvoo aina kirjoittamisen aloittamisesta valmiin kirjan markinointiin asti – tietokirjallisuuden syvällisempiä ulottuvuuksia unohtamatta. Kattava kokonaisesitys on suunnattu erityisesti kaikille niille, jotka haluavat itsekin kirjoittaa tietokirjan.

Raevaara, Tiina, Strellman, Urpu: Tietokirjailijan kirja. Docendo, 2019. 339 sivua. ISBN 9789522915993.

Aikakaudella, jolloin mitä epäilyttävimmät kokemusasiantuntijat johdattavat kansaa milloin minkäkin villityksen pariin ja valemediat ovat kasvattaneet suosiotaan joidenkin ryhmien parissa, tietokirjalla soisi olevan entistä keskeisemmän roolin punnitun tiedon välittäjänä. Tietokirjailijaksi haikaileva tai jo sellaiseksi ryhtynyt saattaa kuitenkin yllättyä siitä, miten vähän tukea hänelle on tarjolla valitsemallaan tiellä. Kaunokirjallisuuden kirjoittamisesta innostunut voi ilmoittautua erilaisille kursseille, ja tieteellisen tekstin tuottamisen tueksi on saatavilla paitsi erilaisia oppaita, myös seminaareja ja koulutuksia. Tietokirjoittamisen ”yleisopetusta” sitä vastoin on tarjolla vähän, samoin oppaita – ainakin tähän asti.

Työelämäprofessori Tiina Raevaaran ja kirjallisuusagentti Urpu Strellmanin julkaisema Tietokirjailijan kirja paikkaa loistavasti opaskirjojen genressä tähän saakka ammottaneen aukon. Aloitteleva kirjailija saatetaan kirjaimellisesti ideasta aina kirjan ”jälkihoitoon” asti, ja tekijät muistavat myös muistuttaa, että vaikka uusi kirja olisi syntyessään kuinka rakas ja sydänverellä kirjoitettu, sen ilmestyttyä on syytä päästää kirjasta ajallaan irti. Vain siten raivataan tilaa uusille ideoille – jotka toivottavasti aikanaan poikivat uusia kirjoja.

Käsikirja aloittelevalle tietokirjailijalle

Raevaara ja Strellman ovat jäsentäneet oppaansa siten, että ensimmäinen luku on omistettu idean etsinnälle, toinen kirjoittamisen aloittamiselle, kolmas puolestaan tietokirjallisuuden eri genreille, neljäs kirjoittamisprosessille ja kustantamisen prosessin esittelylle, kuudes tietokirjan sisällön kokonaisuudelle kansista sisältöön ja tekstistä kuviin, seitsemäs tietokirjoittajan etiikalle ja kuudes jo aiemmin mainitulle kirjan ”jälkihoidolle” arvosteluineen, markkinointitoimenpiteineen ja tulonmuodostumisineen.

kuva: wikimedia commons.

Rakenne toimii hyvin, vaikka kolmosluvun siirtäminen ykkösluvun yhteyteen olisi ollut myös harkittavissa. Tällöin lukijalle olisi jo varhaisemmassa vaiheessa muodostunut käsitys siitä, mikä kaikki oikeastaan on tietokirjallisuutta – erityisesti kun tekijät sivuavat tätä tematiikkaa jo ensimmäisessä luvussa. Kukaan ei kuitenkaan kiellä lukijaa loikkimasta sinne ja tänne – ja käsikirjamainen teos lieneekin tarkoitettu myös ja jopa ennen kaikkea sellaiselle lukijalle, joka etsii tarvitsemaansa tietoa. Sujuvien kirjoittajien laatima teos tarjoaa kuitenkin lukunautintoa myös lineaariselle lukijalle.

Tietokirjallisuus ja etiikka

Kaikkien lukujen erityispiirteiden ja ansioiden esille nostaminen tämän arvion puitteissa olisi mahdotonta. Nostan seuraavassa esille pari kirjan mielestäni mielenkiintoisinta ansiota. Ensimmäinen liittyy kuvitukseen. Kirjoittajat ovat omistaneet kuvitukselle kokonaisen alaluvun, jossa käydään läpi niin kuvituksen merkitystä osana tietokirjan sisältöä, erilaisia kuvituksen genrejä kuin myös kuvatekstien merkitystä ja kuvasuunnitelnman laatimista. Tällainen kokonaisvaltainen aiheen tarkastelu antaa tietokirjailijalle erinomaiset eväät kuvituksen pohdintaan käsittelipä kirja sitten aakkosia tai öylätinleivontaa.

Toinen tärkeä luku on tietokirjailijan etiikkaa käsittelevä luku. Antti Heikkilän Lääkkeetön elämä -kirjan ympärillä taannoin käyty debatti osoitti, että suomalaisetkin tietokirjat voivat sisältää suoranaisia hengenvaarallisia ohjeita. Saamelaisten mytologia -teos puolestaan todisti että plagiointi on niin ikään uhkana tietokirjailijan työssä. Raevaara & Strellman nostavat esille tietokirjoittajan työn erilaisia eettisiä ulottuvuuksia ja antavat konkreettisia, helposti noudatettavissa olevia vinkkejä virheiden välttämiseen.

Kokonaisuutena Raevaaran & Strellmanin teos on tärkeä ja varmasti kipeästi kaivattu kokonaisesitys jota voi lämpimästi suositella kaikille kirjoittamisesta kiinnostuneille. Tekijät käsittelevät keskeisiä ja tärkeitä tietokirjoittamisen osa-alueita kompaktisti ja helposti omaksuttavalla tyylillä. Olisin toivonut kustantajan panostavan tähän tärkeään ja varmastikin pitkäikäiseen teokseen käyttämällä aavistuksen isompia fonttikokoja – nyt varsinkin tietolaatikon harmaalle taustalle painettu pikkufontti soveltuu luettavaksi ainakin allekirjoittaneelle vain kirkkaassa päivänvalossa.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *