Töölön kundien Stadi

Kotiseutukuvauksille ja paikallishistoriikeille tuntuu aina olevan paikkansa. Ja miksi ei olisi: alueen asukkailla on innostusta tutustua tarkemmin omaan kotikylään, -kuntaan tai -kaupunginosaan ja joillakin taas on materiaalia ja lahjoja kertoa kotikulmistaan. Monia tällaisia kuvauksia tehdään omakustanteina tai paikallisten pienkustantamojen töinä. Toisinaan suuremmatkin kustantajat tarttuvat tällaisiin teoksiin, kun lukijakunta arvioidaan riittävän suureksi. Kaupungit ja kaupunginosat ovat viime aikoina tulleet maaseudun rinnalla yhä useammin kuvauksen kohteeksi.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura on julkaissut Helsingin Töölön kaupunginosan kuvauksen Töölön kundien Stadi. Kirjan tekijä on tietokirjailija Ervo Vesterinen, lääketieteen ja kirurgian tohtori, joka on asunut Töölössä lapsuus- ja nuoruusvuotensa.  Kirja on kaunis ja tyylikäs. Taitto on miellyttävä, ja valokuvia on runsaasti ja monipuolisesti. Luultavasti moni entinen ja nykyinen töölöläinen on löytänyt ja löytää kirjan lahjapaketistaan.    

Keiden Töölö?

Kirjan nimi jo vihjaa, että kaikkien töölöläisten kotikulmilla ei teoksessa liikuta. Nimessä esiintyy vahvin helsinkiläisyyden – tai oikeastaan stadilaisuuden – symboli Stadi. Helsingin tai sen keskusta-alueen nimi Stadi on yleensä leimattu paljasjalkaisten helsinkiläisten käyttämäksi. Lisäksi Stadi on Helsingin slangin (eli Stadin slangin) tunnetuimpia sanoja. Töölössä tai muuallakaan Helsingissä kaupunginosan koko väestö ei kuitenkaan koskaan ole puhunut slangia. Töölössä vanhastaan vahvasti puhuttu helsinkiläinen kielimuoto on ollut yleiskieli, vahvemmin kuin esimerkiksi Sörnäisten seudulla.

Kirjan nimessä on myös toinen slangisana, kundit. Sillä tavalla se on osuva, että vanhan slangin puhujia olivatkin ennen kaikkea pojat ja miehet, eivät niinkään naiset ja tytöt. Kirjassa ääneen kyllä pääsevät myös naiset, joten pelkkä kundien kuvaus Töölön kundien Stadi ei ole.

Kirjan otsikosta kannattaa huomata vielä se, että sen mukaan kohteena onkin Stadi eli Helsinki – tai ainakin kantakaupunki –, eikä vain Töölö. Näkökulma vain on Töölön kundin, ja myös sen friidun, jota otsikossa ei mainita. Kirjan luettuaan voi lisäksi todeta, että Töölöä ja muutakin kaupunkia katsellaan myös niiden silmin, jotka eivät itseään välttämättä kundeiksi ja friiduiksi kutsuisi.

Päiväkirjamerkintöjä ja muistelmia

Kirjan runko perustuu tekijän omiin 1950-luvun päiväkirjoihin. Tämä tuo tekstiin miellyttävää omakohtaisuutta ja vilpittömyyttä. Lisäksi Vesterinen on käyttänyt hyväkseen kahta Helsinkiin ja helsinkiläisyyteen liittyvää aineistoa. Toinen näistä on vuonna 2004 järjestetyn Helsinki –Stadini -kirjoituskilpailun aineisto. Kisan pääjärjestäjänä oli Stadin Slangi ry., ja mukana oli useita muitakin organisaatioita. Olin itse mukana järjestämässä kilpailua, ja olenkin hyvin iloinen, että osa aineistosta on nyt päätynyt kansien väliin. Aineisto on arkistoituna Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousarkistossa. Toinen aineisto on Liisa Lehdon varttuneiden helsinkiläisten haastatteluihin perustuva nauhoitettu aineisto vuodelta 1992.

Stadia ja stadilaisuutta paikkana ja mielentilana käsitellään ja pohdiskellaan kattavasti ja mukavasti. Kauniisti tekijä kirjoittaa alkusanoissaan, kuinka ”[s]tadilaisuuteen liittyykin yhä enemmän vieraan ihmisen kohtaamista ja todellinen stadilaisuus edellyttää tämän ymmärtämistä”. Stadi Helsinkiä tai kantakaupunkia tarkoittavana nimenä saa myös arvoisensa käsittelyn, ”maalaiskumppaniaan” Hesaa unohtamatta. Samoin Tölika ja muut Töölön slangivariantit tulevat esitellyiksi. Kuvauksissa ja muisteloissa käytetään myös slangisanastoa, tosin melko maltillisesti. Erillinen slangisanasto palvelee lukijoita kirjan lopussa. 

Kaltsit ja levarit

Kirjassa kuvataan tekijän ja hänen ikäpolvensa Töölöä ja sitä, millaisena paikkana lapset ja nuoret oman kaupunginosansa ovat kokeneet. Havainnollisesti kuvatuksi tulee esimerkiksi se, kuinka lasten elämänpiiri on ikävuosien myötä laajentunut. Omalta pihalta ja omista kortteleista lähdettiin läheisille ”kaltseille, kentille ja pusikoihin”.  Jännittäviä paikkoja olivat mm. likaviemärit. Koulut ja niiden piirit tulevat myös kuvatuiksi, samoin kuin monet elokuvateatterit (”levarit”), joita Töölössäkin oli useita. Uusi oivallus minulle oli elokuvateatteri Ritzin nimi; rakennusmestarina toimi Lauri Reitz, joten tämä sukunimi lienee ollut ainakin yhtenä nimen motiivina. Vuoden 1952 olympialaisia muistellaan myös. Tekijä itse pääsi olympiapoikana työskentelemään kisoissa päiväohjelmien myyjänä.

Olisin mieluusti lukenut vielä enemmän Töölön ja töölöläisten suhteesta muihin Helsingin kaupunginosiin. Siellä täällä mainitaan kyllä lähinnä keskusta-alueen paikkoja, mutta suhde esimerkiksi Sörnäisten ja Kallion seutuun saati pohjoisempiin kaupunginosiin jää kovin kapoiseksi. Kenties nuo alueet sitten eivät olleet Töölön kundin kartalla mainittavia?

Lopuksi

Kirjan kieliasusta en juuri moitteen sijaa löydä. Muutamia lyöntivirheitä on tekstiin jäänyt. Isoin virhe on kadunnimen kirjoitusasussa. Kirjassa nimittäin kerrotaan ”Etelä-Esplanadista”, vaikka kadun nimi tulisi kirjoittaa Eteläesplanadi. Tämä esplanadi-virhe on tosin muuallakin melko tavallinen. Lisäksi minua jäi harmittamaan, että kirjan lopettava katkelma ei saa asianmukaista lähdeviitettä. Teksti on peräisin Suomalaisen Yhteiskoulun oppilaan, Aleksi Talsin, kirjoituksesta. Se voitti syksyllä 2010 viidessä Helsingin koulussa järjestetyn Stadin mestat -kirjoituskilpailun. Tähän kilpailuun ei kirjassa kuitenkaan viitata.   

Töölön kundien Stadin rinnalle voi suositella luettavaksi Heikki Paunosen kaksiosaista suurteosta Stadin mestat (2010). Paunosen hakuteoksessa Helsingin tärkeät paikat saavat moniääniset kuvauksensa, ja lähtökohtana ovat paikkojen eri (slangi)nimet lähtöhtineen. Vesterisen kirja vie syvemmälle 1950-luvun Töölöön ja laajemmin Helsinkiin ja tarjoaa kiehtovan kuvan aikakauden elämänmenosta. Väistämättä kirja jää monien kaltaistensa kanssa hieman pirstaleiseksi, mutta sellaistahan muisteltu elämäkin on. Kirja varmasti innostaa ja inspiroi entisiä ja miksei nykyisiäkin töölöläisiä palaamaan vanhaan ja suuntaamaan uuteen. Muille kuin paikallisille asukkaille kirja tarjoaa värikkäitä muistoja ja väläyksiä 1950-luvun Helsingistä ja kaupunkilaisesta Suomesta.