Tulin vakuuttuneeksi

Gaudeamus on tehnyt ansiokkaan teon julkaisemalla Marja-Liisa Kakkuri-Knuuttilan toimittaman retoriikan oppikirjan "Argumentti ja kritiikki: lukemisen, keskustelun ja vakuuttamisen taidot." Kirjan ansio on erityisesti siinä, että vastaavaa teosta ei ole aiemmin suomeksi tehty. Pelkästään tämä ei tietenkään merkitsisi paljoakaan, ellei myös aihe olisi tärkeä. Ja sehän on, sillä retoriikka, argumentaatio, väittely ja vakuuttaminen ovat niin arkipäivän, tieteen kuin politiikankin työvälineitä, eivät mitään harvojen herkkua tai salatiedettä.

Kakkuri-Knuuttila, Marja-Liisa (Toim.): Argumentti ja kritiikki: lukemisen, keskustelun ja vakuuttamisen taidot. Gaudeamus, 1998. 447 sivua. ISBN 978-951-662-738-3.

Gaudeamus on tehnyt ansiokkaan teon julkaisemalla Marja-Liisa Kakkuri-Knuuttilan toimittaman retoriikan oppikirjan ”Argumentti ja kritiikki: lukemisen, keskustelun ja vakuuttamisen taidot.”

Kirjan ansio on erityisesti siinä, että vastaavaa teosta ei ole aiemmin suomeksi tehty. Pelkästään tämä ei tietenkään merkitsisi paljoakaan, ellei myös aihe olisi tärkeä. Ja sehän on, sillä retoriikka, argumentaatio, väittely ja vakuuttaminen ovat niin arkipäivän, tieteen kuin politiikankin työvälineitä, eivät mitään
harvojen herkkua tai salatiedettä. Retoriikkaan usein liittyvät mielikuvat manipulaatiosta, propagandasta ja muusta kielteisestä tekevät siitä kuitenkin jossain määrin vaikean aiheen käsitellä. Kakkuri-Knuuttila onnistuu mielestäni tehtävässään oikein hyvin.

Yksi kirjan pääajatuksista on osoittaa argumentaation keskeisyys ja merkitys sekä viestinnässä että ajattelussa. Ei ole yhdentekevää miten esitämme asiamme. Johdonmukainen, kriittinen argumentointiprosessi auttaa selkeyttämään ajatuksia ja esittämään niitä julkisesti joko puheen tai kirjoituksen muodossa. Tämä on tärkeää kaikissa viestintätilanteissa, joissa on merkitystä sanoman perillemenon varmistamisella.

Kirja on lähestymistavaltaan hyvin aristoteelinen. Se jaottelee asioita ja pyrkii käsittelemään niitä loogisesti. Tämä rakenne käy hyvin ilmi jo kahdeksansivuisesta sisällysluettelosta. Kuin kädestä pitäen johdatettuna lukija pääsee matkalle argumenttien maailmaan. Kaikkia ei varmasti miellytä asioiden esittäminen yksityiskohtaisen vaiheittain, mutta tällaiseen oppikirjaan menetelmä on täysin paikallaan.

Kirjan teksti on pääosin Kakkuri-Knuuttilan käsialaa. Muut
teoksen kirjoittajat ovat Jaana Hallamaa, Ilpo Halonen, Visa
Heinonen, Janne Hiipakka ja Petri Ylikoski. Kirjan kahdentoista luvun välille on siten saatu sekä yhtenäisyyttä että vaihtelua. Yksi mielenkiintoisimmista yksittäisistä luvuista on mielestäni Kuluttajatutkimuskeskuksen erikoistutkijan Visa Heinosen yhdessä
Kakkuri-Knuuttilan kanssa kirjoittama analyysi talouspolitiikan retoriikasta. Se on näyte siitä, miten argumentaatiota voidaan tutkia. Kohteena on valtionvarainministeri Sauli Niinistön budjettia koskeva esitelmä vuodelta 1997. Askel askelelta meille
osoitetaan mikä on tekstin pääväite: ”Hyväksykää vuoden 1997
budjetin säästöt ja veronalennus” (s 289). Kaiken kaikkiaan tämä tekstin pääväitettä koskenut esimerkki on hyvin valaiseva osoitus argumentaatioanalyysin mahdollisuuksista, unohtamatta esimerkiksi tyyliä tai yleisöä koskevaa retorista analyysia.

Teos on todellakin oppikirja. Siinä on paljon toistoa,
selvennyksiä sekä yhteenvetoja. Kirjassa on myös harjoituksia vastauksineen ja siihen on lisäksi saatavissa opettajan kirja. Oppikirjaksi se onkin hyvä, sillä siinä on aineksia monenlaisista yhteyksistä: talouspolitiikasta tieteeseen, tieteenfilosofiasta moraalikysymyksiin. Sitä voi näin ollen käyttää niin osakysymysten esittelyyn kuin kokonaiskäsityksen hahmottamiseen. Tämä on ilman muuta yksi sen vahvuuksista.

Hakuteokseksi Kakkuri-Knuuttilan teos ei helposti taivu, sillä hakemisto ei ole siihen riittävä eikä kattava. Erityisesti enthymema-käsitteen puuttuminen luettelosta hämmästytti, koska se on kuitenkin perustana olevan Aristoteleen retorisen opin käsitteitä. (Aristoteleen enthymema-käsityksistä voi lukea vaikkapa Gaudeamuksen 1997 julkaisemasta kirjasta ”Aristoteles IX: retoriikka ja runousoppi,” sen toisen kirjan luvuista 20-26.)
Vaikka luvussa kolme esitetäänkin kritiikkiä tämän käsitteen
käyttökelpoisuudesta, olisi paikallaan ohjata lukijaa löytämään tämä kritiikki ilman, että on käytävä läpi koko kirja.

Ulkoasultaan kirja on jokseenkin raskastekoinen. Huolimatta
pyrkimyksestä loogisuuteen se on myös hieman sekava, koska
tekstiin on sisällytetty suuri määrä yhteenvetoja, jotka on
esitetty laatikoissa. Tekstiin liittyviä esimerkkejä on myös
lukuisia, mutta niiden sijoittelu ei aina ole selkeää.

Retoriikkaa käsittelevää opiskelu- ja oppimateriaalia etsivälle Kakkuri-Knuuttilan uusi teos on varmasti iloinen löytö. Kun jo pitkään on ollut vireillä retoriikan uusi kukoistus, näitä asiasta kiinnostuneita kyllä riittää. Suuri ihmetyksen aihe onkin siinä, ettei vastaava teosta ole aikaisemmin julkaistu. Ainakin minut tämä kirja vakuutti tarpeellisuudestaan ja käyttökelpoisuudestaan.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *