Nykyään enkeliasiantuntija voi olla kuka tahansa, joka kokee antavansa enkelihoitoa tai haluaa kertoa omasta enkelikokemuksestaan. Kiinnostus enkeleihin on suurta. Tervetulleita ovat Taivaallisten voimien tapaiset kirjat, jotka kertovat myös enkeliuskomusten taustasta ja alkuperästä.

Serafim Seppälä on teologian professori ja ortodoksinen pappismunkki, joka on kirjoittanut parikymmentä kirjaa ja lisäksi suomentanut idän kirkkoisien tuotantoa.  Seppälän kirja Tie ylösnousemukseen (2006) voitti ilmestymisvuonnaan järjestetyn ”Kaikkien aikojen ortodoksinen kirja” -äänestyksen ja vuonna 2007 ilmestynyt  Vapaus valittiin vuoden kristilliseksi kirjaksi.

Seppälä lähestyy enkeliuskomuksia historiallisten lähteiden valossa. Hänen aineistonaan on heprealainen Raamattu ja siihen liittyvät tekstit ajanlaskumme alusta, varhaiskristilliset kirjoitukset sekä varhaiskeskiaikaiset juutalaiset tekstit.

Enkelien synty

Seppälä lähtee liikkeelle heprealaisesta Raamatusta ja muinaisesta Lähi-idästä. Hän esittelee juutalaisen kirjallisuuden enkelikäsityksiä kristinuskon syntyaikoina ja rabbiinisen juutalaisuuden enkelimaailmaa. Enkelitulkinnan lähtökohta on sama juutalaisessa ja varhaiskristillisessä traditiossa: kaikenlaiset jumalan ilmestymiset ovat tulleet enkeliolentojen välityksellä; enkelit toimivat jumaluuden ja ihmisyyden välittäjäaineksena. Seppälän mukaan enkeliluonnon tärkein funktio onkin mahdollistaa kahden aivan erilaisen ulottuvuuden kohtaaminen.

Enkelit eivät ole ikuisia. Eräiden rabbiinisten ajattelijoiden mukaan enkelit luodaan yhdeksi päiväksi tai yhtä tehtävää varten, minkä jälkeen enkeli katoaa. Usein enkelit kuitenkin nähdään kuolemattomina mutta luotuina olentoina. Enkelien luominen on voinut tapahtua jo ennen olevaisen luomista tai ensimmäisenä tai toisena luomispäivänä. Enkeleiden luomista on painotettu erityisesti juutalaisuudessa, mutta myös alkukristityt keskustelivat paljon enkelien alkuperästä. Ortodoksisen teologian mukaan enkelit ovat olleet olemassa ennen aineellisen maailman luomista, koska henkinen on aineellisen edellä. Esimerkiksi Basileios Suuren tulkinnan mukaan Raamatussa mainittu vetten päällä ollut pimeys johtui siitä, että enkelit elivät valossa ja koska aineellisessa maailmassa ei tätä valoa ollut, vallitsi pimeys.

Kuva: Enkelien 9 luokkaa ortodoksisen ikonin mukaan.Wikimedia Commons.

Monenlaisia enkeleitä

Yksi ihmisiä kiinnostanut piirre enkeleissä on ollut enkeleiden luokitteleminen ja nimeäminen. Käsitykset enkelien luokittelusta ovat vaihdelleet paljon. Esimerkiksi Talmudin eri rabbeilla oli toisistaan eroavia käsityksiä taivaiden lukumääristä ja enkeleiden luokittelusta ja asemasta taivaissa. Pääsääntöisesti enkeliolennot kuitenkin jaettiin kahteen pääryhmään. Jumalan lähellä olevat enkelit ovat rauhan enkeleitä, kaukana olevat ovat pahoja enkeleitä tai elämän ja kuoleman enkeleitä. Kaikki enkelit toimivat silti Jumalan alaisuudessa.

Talmudin kertomuksissa on neljä ylienkeliä: Gabriel, Mikael, Rafael ja Uriel, muita nimettyjä ovat mm. Sandalfon, Zagzagael ja Suriel. Myös profeetta Elia liittyi taivaassa enkeleiden joukkoon, hänet on nähty usein eräänlaisena suojelusenkelinä. Pyhien tekstien ulkopuolella juutalaisessa kertomusperinteessä löytyy hyvin monenlaisia enkeleitä, esimerkiksi pakkasen, sateen, raskauden ja syntymän enkelit.

Kristillisessä maailmassa syvällisenä enkeleiden tuntijana pidetty Iisak Niniveläinen eli nykyisen Pohjois-Irakin alueella 600-luvulla. Hän omaksui jo aikaisemmin tunnetun yhdeksän enkeliluokan mallin. Tämän mukaan enkeleistä korkeimpia ovat valtaistuimet, jotka ovat ikuisesti Jumalan läsnäolossa. Sen jälkeen hierarkiassa ovat monisilmäiset kerubit, serafit, herruudet, vallat, voimat, valtiaat, ylienkelit ja enkelit. Iisakin mukaan enkelihierarkia on pyramidimainen, korkeimmissa luokissa on yhä vähemmän enkeleitä. Korkeimpien luokkien enkelit ovat valaistuneempia, korkeammalla hengellisen tietoisuuden asteella.

Kuva: Kristuksen kiusaukset, Basilica di San Marco, 1100-luku, Venetsia. Wikimedia Commons.

Ortodoksikirkon enkelit

Enkeleillä on ortodoksisessa kirkossa tärkeä merkitys. Enkelit ovat ihmiselle esikuvia pyrkimyksessä Jumalan tuntemiseen. Varhaiskirkossa korostettiin enkelien apua sielun matkalla ylöspäin, valoa kohti. Esimerkiksi Iisak Niniveläinen uskoi, että vaikka ihmisluonto itsessään on liikkeessä kohti hyvää, ilman enkelien apua ja ohjausta ei voi saavuttaa valaistumista. Lisäksi monenlaiset voimat vastustavat hyvää kohti tapahtuvaa liikettä, joten se ei ole itsestäänselvyys.

Ortodoksisen jumalanpalveluksen ajatellaan jäljittelevän enkelien jumalanpalvelusta. Seppälä kuvailee ortodoksien jumalanpalveluksen eri vaiheita ja niihin liittyviä enkelien ja ihmisen yhteyttä. Papiston toiminta kirkossa heijastelee enkelien järjestystä ja taivaallista jumalanpalvelusta. Esimerkiksi diakonin liturginen tunnusmerkki, orari eli olkanauha, on saanut enkeleihin liittyvän symbolisen merkityksen.

Ortodoksisessa ajankierrossa maanantai on enkelien päivä, ja enkeliolennoilla on myös oma juhlapäivänsä (8.11.) ”pyhien ylienkelien kokoontuminen” ja ”ruumiittomien voimien juhla”.

Monet juutalaiset raamatuntulkintatraditiot jatkoivat elämäänsä kristillisessä alkukirkossa. Varhaiskristillisyydessä enkelit kuuluivat uskonelämään; enkeleillä oli roolinsa sekä yksinäisten askeettien kilvoittelussa että luostarilaitoksen syntymisessä. Enkelien olemuksesta, alkuperästä ja toiminnasta on esitetty hyvin monenlaisia päätelmiä sekä juutalaisuuden että kristinuskon sisällä. Tavallisen ihmisen on vaikea edes kuvitella enkeleitä, ja Iisak Niniveläinen neuvookin, että vasta-alkajan on viisainta olla ajattelematta enkeleitä liikaa.

Serafim Seppälän Taivaalliset voimat on kiinnostava opastus enkeliuskon maailmaan. Käsitykset enkeleistä ovat ja ovat olleet monenlaisia ja vaihtelevia, joten lukijallekaan ei muodostu enkeleistä kovin yksiselitteistä kuvaa.

Kuva: Arkkienkeli Gabiel ilmoittaa Marialle Kristuksen tulevasta syntymästä, Annunciation Melozzo da Forli Pantheon, 1438-1494. Wikimedia Commons.