Tuore teos katolisen kirkon historiasta

Katolinen kirkko on globaali uskonnollinen, kulttuurinen ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Sen rooli koko länsimaisen sivilisaation synnyssä ja kehityksessä on ainutlaatuinen. Kirkon historia synnyttää jatkuvasti uutta tutkimuskirjallisuutta, jota toivoisi käännettävän myös suomeksi. Brittiläissyntyinen Norman Tanner on kirjoittanut tuoreimman johdatuksen katolisen kirkon historiaan. Jesuiittaprofessorin teos on tiivis, mutta kattava esitys katolisen kirkon vaiheista apostolisesta ajasta meidän päiviimme.

Tanner, Norman: New Short History of the Catholic Church. Burns & Oates, 2011. 260 sivua. ISBN 9780860124559.

Kirjan alkusanoissa Norman Tanner kertoo historian erityisestä merkityksestä katolilaisille. Koska kirkon opetus perustuu pyhän Raamatun ohella pyhään traditioon, on ensisijaisen tärkeä tuntea, miten perinteet ovat syntyneet ja kehittyneet. Kirja jakautuu luontevasti viiteen päälukuun. Kussakin luvussa Tanner luo katsauksen niin instituution ulkoisiin olosuhteisiin kuin rakenteellisen ja opillisen kehityksen tärkeimpiin seikkoihin. Erityishuomion saavat kunkin ajan keskeiset teologit sekä kansanuskonto, liturgia ja mystiikka.

Ensimmäinen luku kattaa ajan ensimmäisestä helluntaista, ”kirkon syntymäpäivästä”, neljännelle vuosisadalle eli ajanjakson jolloin kirkko rajoittui pääasiassa Rooman valtakunnan alueelle. Vainot sävyttivät toista ja kolmatta vuosisataa, mutta marttyyrit vain lujittivat kristittyjen yhteisöä. Jo 200-luvulta on jo kirjallisia todisteita, että pyhää Pietaria seuraavien Rooman piispojen arvovalta ulottui muihin kristillisiin keskuksiin. (Itse käsite paavi ilmaantui tosin vasta 600-luvulla ja virallistui 800-luvulla). Hiippakuntalaitos oli järjestäytymisen keskiössä. Neljännellä vuosisadalla kristinusko sai Rooman valtakunnassa ensin virallisen hyväksynnän ja sitten etuoikeutetun valtionuskonnon aseman. (Ensimmäinen kristitty valtio oli kuitenkin Armenian kuningaskunta).

Kirjan toinen pääluku käsittelee varhaiskeskiaikaa (n.400–1054), johon osuvat kirkon laajentuminen ja myös sen kokemat ensimmäiset vastaiskut islamin taholta seitsemänneltä vuosisadalta lähtien. Ekumeeniset kirkolliskokoukset loivat uskonopin ja kirkkolain lujan perustan. Rooman valtakunnan jakolinjaa noudattaen myös kirkko jakautui läntiseen katoliseen kirkkoon ja Bysantin ortodoksikirkkoon joka aikaa myöten joutui alistumaan islamille. Kirkkohistorian kolmas pääluku, kirjan pisin ja antoisin, kuvaa katolista sydän- ja myöhäiskeskiaikaa. Tannerin mukaan juuri tuona ajanjaksona kirkko sai sen muodon, joka on säilynyt nykypäiviin asti. Kirkon laajentuminen Euroopan reuna-alueille saa huomiota, mikä on positiivinen yllätys. Suomen kääntyminen mainitaan yhdessä virkkeessä. Paavien suhde maallisiin ruhtinaisiin, kirkolliskokoukset ja uudet sääntökunnat, yliopistojen roolin voimistuminen, liturgian kehitys ja mystiikka huomioidaan. Luku esittelee tiiviisti myös kirkollisen kulttuurin: arkkitehtuurin, kuvataiteen ja musiikin. Kerettiläisiä ja inkvisitiota ei unohdeta eikä myöskään ongelmallisia suhteita juutalaisiin ja muslimeihin.

Tannerin kirjan neljäs alaluku on saanut otsikon Varhaismoderni katolilaisuus. Hän korostaa otsikon olevan tietoinen poikkeus useiden aiempien tutkimusten tavasta käsitellä 1500- ja 1600- lukujen historiaa. Kirkkohistorioitsijoiden keskuudessa on tullut yhä yleisemmäksi käsitys, että vaikka protestantismi oli kirkolle merkittävä haaste, niin aikaan sisältyi paljon muutakin, muun muassa kirkon laajentuminen Euroopan ulkopuolelle lähetystyön myötä. Aasian, Afrikan ja tietenkin Uuden mantereen ensimmäiset kristilliset sillanpäät ja niiden rakentajat, lähetyssaarnaajat ja paikalliset, saavat ansaitsemansa huomion.

Viimeiset parisataa vuotta tiivistyvät kirjan viidenteen ja viimeiseen päälukuun. Tuona aikana on tapahtunut kirkon elämässä paljon. Vanhoilla alueillaan se on tullut haastetuksi ulkoapäin ja myös sisältä ennennäkemättömällä tavalla. Paavin rooli maallisena hallitsijana päättyi Kirkkovaltion maiden kutistuessa Vatikaaniksi. Tämä takaisku on osoittautunut kuitenkin voitoksi, sillä paavius on saanut lisää hengellistä arvovaltaa. Samaan aikaan katolisesta kirkosta on tullut todella katolinen (universaali) kirkko, joka ulottuu yli maanpiirin. Sillä on jäseninään yli miljardi ihmistä eli 17,4 % ihmiskunnasta, yli puolet kaikista kristityistä. Kun Vatikaanin ensimmäisessä kirkolliskokouksessa 1800-luvulla muita maanosia edustivat lähinnä eurooppalaissyntyiset lähetyspiispat, niin 1960-luvun alussa pidetyssä Vatikaanin toisessa kirkolliskokouksessa kaikkialta maailmasta saapui paikallista alkuperää olevat piispat. Kirkon globalisoituminen on merkinnyt myös tarvetta käydä dialogia muiden maailmanuskontojen kanssa. On kuitenkin havaittavissa, että kirkon voimakkain kasvuvaihe näyttää hiipuneen. 

Kirkon länsimaissa kohtaamat haasteet ovat olleet ehkä vielä suurempia. Tanner ottaa esille kolme vaikuttajaa, joiden toiminta on ollut haasteellista kirkon näkökulmasta. He ovat Charles Darwin, Karl Marx ja Sigmund Freud. Vaikka Darwinin evoluutioteoria järkytti monia katolilaisia, kirkko ei koskaan tuominnut sitä toisin kuin Englannin anglikaanit ja monet muut protestanttiyhteisöt. Vatikaanilla oli perinteisesti tiiviit siteet tiedeyhteisöön ja se oli omaksunut varovaisen asenteen. Katolisella taholla korostettiin, ettei luonnontieteiden ja kristinuskon opetuksen välillä tarvitse olla ristiriitaa. Kesti kuitenkin 1900-luvun puoliväliin saakka ennen kuin paavi arvovallallaan vahvisti, että ”kehitysoppi on pätevä hypoteesi”. Marxin luokkataisteluopista kirkko sanoutui jyrkästi irti, mutta työväenliikkeen synty vaikutti kirkon oman yhteiskunnallisen opetuksen kehittämiseen. Paavi Leo XIII:n kirje Rerum Novarum nosti vuonna 1891 työväenkysymyksen kirkon asialistalle.

Norman Tannerin kirkkohistoria on tarkoitettu suurelle yleisölle. Kirjoittajan laaja oppineisuus ei estä häntä olemasta selkeä ja sujuvasanainen. Toivottavasti kirja löytää lukijansa myös Suomessa.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *