Tuoreesti antiikista: roomalaista arkea Pohjois-Afrikasta

Tässäpä ainutlaatuinen kirja. Kyseessä on vuonna 2008 roomalaisen Pohjois-Afrikan rakennuspiirtokirjoituksista väitelleen Ari Saastamoisen kokonaisesitys elämästä roomalaisessa Afrikassa, mutta se avautuu paljon Afrikkaa laajemmalle: kirja johdattaa antiikin kulttuuriin ja yhteiskuntaan tavalla, joka on kiinnostavalla tavalla uusi myös kansainvälisesti.

Saastamoinen, Ari: Afrikan loistavat kaupungit. Elämä roomalaisajan Pohjois-Afrikassa. Gaudeamus, 2009. 300 sivua. ISBN 978-952-495-124-1.

Kirja alkaa Pohjois-Afrikan historian lyhyellä esityksellä alkaen puunilaissodista, joiden seurauksena alue liitettiin Rooman 100-luvun eKr. puolimaissa, kaksisataaluvulle jKr. asti, jolloin alueen ensimmäinen kultakausi päättyi. Jo tässä kirjoittajan kertojanlahjat näkyvät selkeänä ja mielenkiintoisena asian esittämisenä: noin kolmeenkymmeneen sivuun on saatu mahtumaan 300 vuotta historiaa ilman luettelomaisuutta ja paperinmakua.

Tämän alkurungon jälkeen päästään itse asiaan, eli kulttuuriympäristön ja arjen eri puolien kuvaukseen. Kirjan keskeiset luvut, jotka kuvaavat elämänkaarta, roomalaista yhteiskuntaa, provinssihallintoa, elinkeinoja, uskontoa sekä kulttuuria ja vapaa-aikaa, rakentuvat kirjoittajan valikoimien ja kääntämien alkuperäislähteiden kontekstoimisen ja kommentoinnin varaan. Kirjan päättävässä luvussa käydään vielä läpi Pohjois-Afrikan vaiheet sekavalta 200-luvulta 300-luvun lyhyeen uuteen kukoistukseen ja lopulta vandaalien, bysanttilaisten ja arabien valloitusretkiin.

Lähde-esimerkit on valittu huolella, ja ne osoittavat Ari Saastamoisen syvällistä materiaalin hallintaa ja vankkaa asiantuntemusta – hän on väitellyt vuonna 2008 roomalaisen Pohjois-Afrikan rakennuspiirtokirjoituksista. Käännetyt tekstit ovat peräisin kaikesta mahdollisesta antiikista säilyneestä materialista, kuten romaaneista, puheista, kirjeistä, hauta- ja rakennuspiirtokirjoituksista sekä seinäraapustuksista. Mikä parasta, esimerkit kuljettavat tarinaa luontevasti eteenpäin, ja tekevät kirjan lukukokemuksesta erikoisella tavalla intiimin. Joissain kohdin esimerkkien esittelemisen tarve on tosin tuottanut tekstiin hieman yllättäviä ajatuksellisia katkoksia. Teksti kuitenkin tuo antiikin arjen ja lähes 2000 vuotta sitten eläneiden ihmisten kohtalot ja osin jopa persoonat lähelle. Teoksen kruunaavat tuoreet ja ennen julkaisemattomat kuvat antiikin ja nykypäivän Pohjois-Afrikasta.

Kirjan tyyliä ja rakennetta kuvaavaksi esimerkiksi sopii lyhyen elämänkaariluvun sisällön läpikäynti. Luku antaa reilulla kahdellakymmenellä sivullaan harvinaislaatuisen eloisan kuvan arjen eri puolista. Se alkaa kuvauksella lapsista leikkimässä ’tuomaria’ ja kirkkoisä Augustinuksen päärynävarkausmuistelmilla. Luvusta löytyy myös isän kaipaava muistokirjoitus 16-vuotiaana kuolleelle tyttärelleen Iulia Paulalle, jota hän vertaa kauneudeltaan kultaan, purppuraan ja Paroksen marmoriin, villankehrääjänä Arakhneen, ja lauluääneltään seireeneihin ja satakieliin. Kuvaus kielten opiskelun tuskasta vaihtuu oppineisuuden maljan suloisuuden ylistykseen ja opettajan muiston kunnioittamiseen; kuvausta leskiäidin osasta seuraa maalaishäiden ylistys – ja sitten siirrytäänkin harmonisiin ja vähemmän harmonisiin avioliittoihin. Seksin kautta (”Romulus nussi täällä Viriniusta”) siirrytään kuolemaan.

Haluan siteerata kaksi muistopiirtokirjoitusta kokonaisuudessaan; nämä antavat hyvän kuvan paitsi alkutekstien monimuotoisuudesta, myös Saastamoisen tyylitajusta kääntäjänä:

Aelia Secundulan muistolle.

Me kaikki olimme jo hoitaneet monet hautajaisten vaatimat toimet, mutta sen lisäksi meistä näytti sopivalta liittää äitimme Secundulan hauta-alttariin kivinen pöytä. Sen äärellä me muistelemme hänen moninaisia jaloja tekojaan sillä aikaa, kun ruoat, maljat ja lautasliinat katetaan, jotta meitä kalvava kauhea haava parantuisi sydämissämme. Sillä aikaa kun me tarinoimme halukkaasti ja ylistämme siveää ja kunnollista äitiämme iltamyöhään asti, rakas vanhuksemme nukkuu kuolonunta. Tämä pöytä meidät ravitsee, vaan sinä makaat ikuisesti selvin päin. Hän eli seitsemänkymmentäviisi vuotta.                                      

Iulia Statulenia teki vuonna kaksisataakuusikymmentä provinssin perustamisesta lukien.

                                       (CIL VIII, 20277, käännös Ari Saastamoinen)

Hähä! Poistuin, pakenin! Toivo ja onnetar näkemiin! Tuttavuutemme on ohi, ja saatte puijata muita.

                                        (ILAlg. 1, 3150, käännös Ari Saastamoinen)

Kirjan käyttökelpoisuuden myös tutkijoille takaavat sen lähes 400 loppuviitettä sekä kirjallisuus- ja paikannimiluettelot, jotka eivät suinkaan vie kirjalta sen erinomaista luettavuutta. Tosin loppuviitteissä on paljon mielenkiintoista ja taustoittavaa tietoa, joka on turhaan piilotettu kirjan loppuun hankalasti esiin selattavaksi. Eniten lukijaa häiritsevät ristiviitteet, jotka ovat pääsääntöisesti turhia – esimerkiksi viitteissä 208-218 vain kahdessa on muuta informaatiota kuin viite toisaalle kirjaan.

En voi muuta kuin toivoa, että kirja saisi ansaitsemansa huomion ja lukijajoukon. Konstailemattomampi otsikko malliin ’Roomalainen Pohjois-Afrikka: arki ja yhteiskunta’ olisi voinut ohjata lukijoita sen ääreen enemmän kuin nykyinen. Kirjahan ei millään tavalla rajoitu kaupunkien historiaan! Teos on myös kansainvälisesti näkökulmaltaan sen verran harvinainen ja tuore, arkipäivään esimerkkien valossa pureutuvana ja yhtä Rooman valtakunnan osaa koskevana yleisesityksenä, että sitä kannattaisi ehdottomasti tarjota käännöksenä ulkomaille.

 

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *