Keisarien Rooma viidellä denaarilla päivässä on matkaopas 200-luvun Roomaan. Vaikka oppaan kuvaamaan kohteeseen ei ole mahdollista oikeasti matkustaakaan, takaa tämä viihdyttävästi kirjoitettu antiikin elämänmenon kuvaus varmasti mukavan nojatuolimatkan. Oppaassa esitellään paikalliset olosuhteet, toimintatavat, nähtävyydet ja ajanvietteet sellaisina kuin ne olisivat vuonna 200 Roomaan matkustavalle turistille näyttäytyneet. Pelkästään tämän oppaan tietojen avulla ei nykyajan Roomassa ehkä aivan pärjäisi, mutta tietyt asiat näyttäisivät olevan ikuisia. Rooma on ollut suosittu turistikohde antiikin aikoinakin, ja monet nykyään kuuluisimmista nähtävyyksistä ovat olleet nähtävyyksiä jo silloin. Suurkaupungissa lomaileva altistuu myös väistämättä väentungokselle, rahanmenolle ja viihdykkeiden ylitarjonnalle riippumatta siitä, onko meneillään 200- vai 2000-luku. Opas on kirjoitettu rennon humoristisesti mutta tosiasioihin nojautuen, ja se toimiikin ennen kaikkea yleisesityksenä Rooman kulttuurihistoriasta.

Matkaoppaan aluksi käsitellään Roomaan saapumista. Merimatkailun ja tieverkoston esittelyn jälkeen kuvaillaan kaupungin ympäristön nähtävyyksiä, akvedukteja, hautoja sekä muureja. Varsinaisen kaupungin alueella liikkumista varten esitellään Rooman seitsemän kukkulaa ja niiden ominaispiirteet. Maamerkkien lisäksi annetaan oppaassa arvokasta tietoa myös eri kukkuloitten ilmapiiristä, esimerkiksi "Quirinalis: Rooman ylemmän keskiluokan koti" tai "Esquilinus: kuninkaita huipulla, slummeja pohjalla". Roomassa liikkuvan turistin on oppaan mukaan hyvä olla itse tietoinen siitä, minne hän on tervetullut ja minne ei, mikäli haluaa välttää kahnaukset viranomaisten tai roistojen kanssa. Majoittumisen, ruokailun ja pukeutumisen suhteen annetaan myös hyödyllisiä neuvoja, jotta oleskelu tässä toisinaan kaoottisessa kaupungissa olisi mahdollisimman sujuvaa. Turistille opetetaan hieman paikallista kieltäkin – hyödyllisiä latinankielisiä lauseita ovat oppaan mukaan esimerkiksi "Tuo se viini tai anna rahat takaisin" tai "Pyydän, älä ryöstä minua".

Erilaisia tapahtumia ja muita viihdykkeitä esitellään oppaassa yksityiskohtaisesti. Colosseumin gladiaattorinäytäntöjen lisäksi turisti ohjataan Circus Maximuksen kilpa-ajoihin, monentasoisiin teatteriesityksiin ja bordelleihin, uskonnollisia menoja sekä temppelinähtävyyksiä unohtamatta. Myös torit, kylpylät ja muut tärkeät ajanviettopaikat sekä niihin sopiva käyttäytyminen kuvaillaan avuliaasti. Kaupungin reuna-alueilta esitellään mm. Vatikaani-kukkula, jonka liepeillä sijaitsee Pietarin hauta – pyhiinvaelluskohde jo tuolloin. Opas ei kuitenkaan ole pelkästään arkeologisten kohteiden esittelyteos, vaan siinä kuvataan myös roomalaista arkipäivää ja yhteiskunnallisia ilmiöitä. Tällaisen yleisesityksen laatiminen matkaoppaan muotoon mahdollistaa sujuvan siirtymisen aihepiiristä toiseen. Tämä kirja muodostaakin yhtenäisen kokonaisuuden, jonka lopussa olevan hakemiston avulla pystyy löytämään tietoa rajatummista aiheista.

Matkaoppaan kirjoittaja on väitellyt Rooman historiasta Oxfordin yliopistossa. Oppaan tiedot perustuvat vankkaan alkuperäislähteiden tuntemukseen, ja antiikin kirjoittajat Cicerosta satunnaisiin seinäraapustelijoihin saavat oman puheenvuoronsa lukuisissa lainauksissa. Kirjan suomennos on niin ikään asiantuntemuksella laadittu ja erittäin sujuvaa luettavaa. Pienen kokonsa vuoksi ei kirja tietenkään kerro kaikkea Roomasta – historiallisia tapahtumia ja muita faktatietoja esitellään melko valikoidusti. Tiivis paketti mahdollistaa kuitenkin hyvän yleiskuvan saamisen roomalaisesta maailmasta kauheuksineen ja ihanuuksineen.