Kirjan englanninkielinen alkuperäisotsikko Explorers kertoo suomenkielistä nimeä tarkemmin näkökulman, josta aihetta käsitellään: tutkimusmatkoja kautta aikain lähestytään tutkimusmatkailijoiden persoonien ja henkilöhistorioiden kautta. Kirjassa on omat parin sivun artikkelinsa yli 80 tutkimusmatkailijasta. Kunkin henkilön kohdalta löytyy lyhyt kuvaus hänen elämänvaiheistaan ja karttapohjainen esitys tekemistään matkoista. Tekstit kuvaavat tunnettujen ja suurelle yleisölle vähemmän tunnettujenkin seikkailijoiden saavutuksia ja kohtaamiaan vastoinkäymisiä ja vievät lukijan elävästi retkeilijöiden matkaan. Kirjassa on monipuolinen kuvitus ja paikoin näyttäville kuville olisi toivonut jätetyn enemmänkin tilaa.

Teos on jaettu viiteen päälukuun, jotka etenevät kronologisesti varhaisista tutkimusmatkoista (2500 e.a.a.-1000 j.a.a.) kaupan ja löytöretkien aikakauteen (1000-1500), siirtomaiden valloituksiin (1500-1700), tiedon hankkimiseen edelleen tuntemattomilta alueilta (1800-1925) ja tieteellisen tutkimuksen nimissä tehtyihin tutkimusmatkoihin (1500- luvulta tähän päivään). Jokaisen aikakauden keskeiset henkilöt ja tapahtumat on tiivistetty lukujen alkuun sijoitetuille aikajanoille. Henkilöesittelyiden lisäksi kirjassa on teema-artikkeleita liittyen navigoinnin ja kartoituksen kehitykseen, merenkulkuun, viestinnän, lääketieteen ja vaatetuksen kehittymiseen sekä keinoihin joilla tutkimusmatkailijat ovat sopeutuneet elämään äärimmäisissä olosuhteissa esimerkiksi aavikolla tai etelänavalla.

Käsiteltävän ajanjakson pituudesta johtuen kirjaan on otettu mukaan monenlaisia tutkimusmatkailijoita ja hyvin erilaisia tutkimusmatkoja. Ensilukemalta tuntui hämmentävältä, että tutkimusmatkailijoihin on luettu niin valloittajana paremmin tunnettu Aleksanteri Suuri, kiinalainen pyhiinvaeltajamunkki Fa Xian kuin luonnontieteen isäksi mainittu Charles Darwin ja Mount Everestin valloittaja Edmund Hillarykin. Laaja-alaisuus osoittautuu kirjan vahvuudeksi. Löytöretket eivät alkaneet, eivätkä päättyneet, Kolumbuksen Amerikan valloitukseen.

Kirjan suomentamiseen on osaltaan varmasti vaikuttanut luku A.E. Nordenskiöldistä, jonka mainitaan olleen ensimmäinen koillisväylän purjehtija. Suomalaissyntyinen geologi sai kokemusta tutkimusmatkoilla Huippuvuorille ja 1872 hän yritti ensimmäisenä ihmisenä kävellä pohjoisnavalle. Haave ei vastoinkäymisten vuoksi toteutunut, mutta Nordenskiöld ei lannistunut. Vuonna 1878 hän lähti purjehtimaan pohjoismaisessa retkikunnassa Vega-höyrylaivalla Beringinsalmen kautta Atlantilta Tyynelle valtamerelle. Vailla vastoinkäymisiä ei retkikunta selvinnyt tälläkään kertaa, sillä laiva juuttui jäihin kymmeneksi kuukaudeksi lähellä Beringinsalmea. Retkikunta jatkoi tutkimustöitään ja keväällä jäiden irrottua pääsi jatkamaan matkaansa. Vega-laivan miehistö sai sankarin vastaanoton palatessaan Ruotsiin huhtikuussa 1880.

Löytöretkillä voidaan tarkoittaa monenlaisia asioita, ja löytöretkille on lähdetty monenlaisin motiivein. Kirjan kansipaperin taitteessa tämä on tiivistetty seuraavasti: ”Tutkimusmatkojen käynnistäjinä on kautta aikojen ollut erilaisia virikkeitä. Joskus on ollut tarpeen luoda kauppayhteyksiä tai valloittaa maita. Myös tieteellinen uteliaisuus tai halu levittää omaa uskontoa on saanut tutkimusmatkailijat liikkeelle.” Henkilötasolla tutkimusmatkojen taustalla on epäilemättä aina ollut halu nähdä ja kokea uutta ja ennen kokematonta, koetella omia ja maailmankatsomuksen rajoja. Samat syyt ovat edelleen reppureissaajien ja muiden seikkailijoiden kaukokaipuun taustalla.

Kirjan julkaisija on brittiläinen Royal Geographical Society ja sen näkökulma on väistämättä Eurooppa-keskeinen. Tarkastelukulman ulottaminen 2500-luvulle ennen ajanlaskun alkua laajentaa näkemystä tutkimusmatkoista tarpeellisella tavalla. Matkat eivät ole aina suuntautuneet Euroopasta ulospäin, vaan myös Eurooppa on ollut periferiaa ja tutkimusmatkojen kohteena. Varhaisimmilta ajoilta tunnetaan savitauluista kuvauksia Syyrian ja nykyisen Turkin välisistä kauppareiteistä ja egyptiläisten retkistä Nubiaan ja Afrikan sarveen. Tuhat vuotta ennen ajanlaskumme alkua polynesialaiset saapuivat Tongaan ja Samoaan Etelä-Kiinasta. Ajatus pala palalta rakentuvasta maailmasta ja lisääntyvästä ymmärryksestä on kiehtova. Mutta samalla kun maailma on kartoitettu, on menetetty jotain sen arvoituksellisuudesta. Vaikka tuntematon ja vieras koetaan usein uhkana, se tarjoaa myös kiehtovia mahdollisuuksia ja unelmia paremmasta.

Laaja-alaisuudesta huolimatta kirjan näkökulma on valkoisen länsimaisen miehen valloitustarina. 1800- ja 1900-lukujen taitteessa tutkimusmatkailu tuli mahdolliseksi myös naisille ja kirjassa kolme heistä ovat saaneet oman artikkelinsa. Mary Kingsley matkusti ajalleen poikkeuksellisesti itsenäisenä Afrikassa. Legitimoidakseen halunsa paeta viktoriaanisen yhteiskunnan rajoitteita hän keräsi British Museumille vaikuttavan kokoelman kaloja ja museoesineitä. Arkeologi Gertrude Bell seikkaili arabimaailmassa, osasi puhua useiden vieraiden kielten joukossa persiaa ja arabiaa, ja vaikutti Britannian virkamiehenä ensimmäisen maailmansodan aikana Irakin itsehallinnon syntyyn yhdessä T.E. Lawrencen kanssa. Arabiassa matkusteli myös englantilainen Freya Stark, jonka matkapäiväkirjoista on lainattu kirjassa lause: ”Idän tavat hämmentävät aina meitä, joilla on paljon vähemmän aikaa istua ja puhua sekä katsella ja kuunnella.”

Kirjan loppuluvussa ’Tulevaisuuden tiedettä’ mainitaan lyhyesti ilmaston, jäätiköiden ja valtamerien tutkimuksesta, napaseutujen tutkimuksesta sekä hiukkastutkimuksesta, jonka tavoitteena on maailman alkuhetkien ymmärtäminen. Maapallon lämpötilan todetaan uusimpien tietokonemallinnusten mukaan nousevan ainakin kaksi astetta lähivuosikymmeninä, mikä asettaa haasteita tutkijoille. Toiseksi tutkimuskohteeksi ilmastonmuutoksen ymmärtämisessä mainitaan metsien häviäminen. Siis häviäminen – ei hävittäminen. Tähän tiivistyy kirjan ongelma: kritiikittömyys. Tutkimusmatkat esitetään tieteellis-teknologisen maailmankatsomuksen voittokulkuna ja niiden nurjat puolet kuten valloitusten ja orjuuden tuottama valtava inhimillinen kärsimys tuntuvat jäävän vähälle maininnalle.

Löytöretket ovat osaltaan tehneet mahdolliseksi sen maailman jossa nyt elämme, mutta vastuullisuus tuntuu jäävän yksilösaavutusten ylistyksessä unholaan. Ilmasto ei lämpene itsestään, metsät eivät tuhoudu itsestään. Nämä ovat ihmiskunnan lisääntymisen, vaurastumisen ja levittäytymisen seurausta. Ihmisen kaikkialle ulottuva tieteellis-taloudellinen aktiivisuus ja siitä seuraavat ympäristöongelmat ja eriarvoisuus himmentävät tutkimusmatkailun hohtoa. Tutkimusmatkailijahenkeä ja tieteellistä uteliaisuutta tarvitaan kuitenkin edelleen juuri käsillä olevien valtavien ongelmien ratkaisemiseksi. Tämän vuoksi kirja voikin olla innostavaa luettavaa kaikille tutkijanaluille.

Tutkimusmatkailua voisi verrata lentämiseen: lentokone on upea keksintö mahdollistaessaan vaivattoman matkustamisen kauas, ja se, että ihmisen rakentama tonnien painoinen metallihökötys pysyy ilmassa, tuntuu suoranaiselta ihmeeltä. Lentämisen ilmastopäästöjen ollessa tiedossa on sitä syytä harjoittaa vain harkitusti. Lähes joka maailman kolkka on ainakin kertaalleen tutkittu ja nykyisen tiedonvälityksen ansiosta koko maailma on ulottuvillamme. Sen sijaan että katsotaan kauas, voisi katseen tarkentaa uudelleen lähelle. Tutkimusmatkailijan ei ole välttämätöntä lähteä Amazonian sademetsiin, sillä Suomen luonnostakin löytyy vielä tieteelle tuntemattomia hyönteis- ja sienilajeja. Seikkailu voi löytyä läheltä.