Tuusulanjärven taiteilijaelämää palauttaa mieliin ainutlaatuisen yhteisön, joka muokkasi suomalaista kulttuurielämää voimakkaasti ja peruuttamattomasti. Teoksen lähtökohtana on paitsi oma kokemus myös maantieteellinen paikka Tuusulan ja Järvenpään alueella. Useat aiheesta aiemmin kirjoitetut teokset ovat valikoineet esiteltävät merkkihenkilöiden kodit (tai miten ne on ennallistettu) henkilöiden merkittävyyden ja tekemisten perusteella, tässä kirjassa seurataan rannan ympäri kiertävää tietä ja alueella vaikuttaneita taiteilijoita.

Teksti voisi hyvin olla peräisin matkailuoppaasta, mutta toisaalta aihe on ollut esillä paljon vuonna 1997 olleen 100-vuotisjuhlan, toisaalta monien Tuusulanjärven taiteilijoiden laajojen näyttelyiden takia. Itseäni jäi kuitenkin vaivaamaan tekstin tuttuus ja selasin useita taiteilijakodeista kertovia kirjoja ja artikkeleita, kunnes löysin etsimäni. Kirja on kuin laajennettu versio Helena Hämäläisen Kodin kuvalehdessä nro 11/1997 (julkaistu 5.6.1997) olleesta artikkelista Muistojen kulttuuripolulla. Lähes kaikki esilletuodut näkökohdat, jotka raikastavat tekstiä, löytyvät artikkelista. Toisaalta Salokannel on tuonut erikoisilla sanavalinnoillaan esiin henkilökohtaista asennoitumistaan mm. naiseuteen ja ajan poliittisiin kysymyksiin. Yhtäkaikki kirjasta saa hienon peruskäsityksen ja pikakertauksen taiteiljayhteisöstä, joka elää hellittynä myyttinä, mutta myös alati muuttuvana voimavarana myös nykytaiteilijoiden arjessa.

Juuri arjesta selviytymisen tarina sata vuotta sitten perustetun taiteiljayhteisön elämä on ollut. Vaikka maaseutu tarjosi tietyt mahdollisuudet, ei siellä helppoa ole ollut. Kun katselee Ainolan maastoa ja sinne raivattua kukka- ja vihannespuutarhoja tai sukutalkoilla rakennettua hirsilinnaa Halosenniemessä, saa hyvän kuvan perheiden ponnisteluista elämän sujumiseksi valitussa onnelassa. Elämä silloisissa oloissa on vaatinut sisua, kekseliäisyyttä ja yhteisön tukea. Tämän taidon erityisesti naiset osasivat. Heidän keskinäinen sukulaisuutensa (mikä tuodaan kirjassa hyvin esille), lojaalisuutensa ja elämäntilanteensa samankaltaisuus on auttanut arjen sujumista ja mielekkyyttä. Kaikki Tuusulanjärven naiset ovat olleet lahjakkaita ja sivistyneitä. Heidän merkityksensä miesten luomistyölle ja perheiden selvitytmiselle on ollut keskeinen.

Teoksen kuvat ovat paikoin hyvinkin käytettyjä arkistokuvia, paikoin perinteisiä kuvakulmia kohteista. Mukana on myös maisemakuvia, lähikuvia ja tunnelmia, jotka voisivat olla minkä tahansa järven rannalta tai luonnosta. Nämä aiheet olivat innoittamassa taiteilijoitakin, niistä voi nauttia nytkin. Kokonaisuutena kuvat ovat laadukkaita ja hyvä painopaperi korostaa niiden tasoa. Seppovaaralla on silmää yksityiskohdille, kuten olemme hänen aiemmissa teoksissaankin nähneet. Kuvamaailmasta löytyy selitys myös kangasgluutin ja ylivetosivun värisävylle; ne ovat Pekka Halosen Tuusulan kirkon väriksi valitsemaa sinertävää sävyä. Oivaltava valinta graafiselta suunnittelijalta ja miellyttävä yllätys lukijalle teoksen sisällön ja visuaalisen ulkoasun yhteensitomiseksi.

Kokonaisuutena Tuusulanjärven taiteilijaelämää on mainio lahja- ja katselukirja, joka houkuttelee tekemään retken aitoon maisemaan ja tutustumaan kohteisiin. Retki tulee olemaan vaivan arvoinen. Taustatiedot syventävät elämystä ja ne tästä kirjasta saa hyvin.