Ulkonaisesti laadukas, sisällöllisesti köyhä elämäkerta

Elämäkerta Bergistä tuottaa lukijalle pettymyksen, sillä sen myötä tietämyksemme Bergin kenraalikuvernööriajasta Suomessa ei lisäänny. Vielä pahempaa on se, että teos sisältää runsaasti virheitä ja väärinymmärryksiä, jotka olisi ollut vältettävissä perusteellisemmalla perehtymisellä lähdekirjallisuuteen.

Garoff, Thomas: Kenraalikuvernööri Berg. Suomalaisuuden synnyttäjä. readme.fi, 2015. 327 sivua. ISBN 978-952-321-071-4.

Suurella mielenkiinnolla odottamani kirja Suomen kenraalikuvernöörinä 1855-1861 toimineesta kreivi Friedrich Wilhelm Rembert von Bergistä (1794-1874) osoittautui valitettavaksi pettymykseksi. Ennen kirjan ilmestymistä sen kirjoittajina ennakkomainonnassa mainittiin Markku Berg ja Thomas Garoff. Tieto oli kuitenkin virheellinen, sillä kirjan on kirjoittanut yksistään Thomas Garoff, katalyyttikemian professori ja historian harrastaja. Ennakkomainonnassa ilmoitettu Markku Berg on suomalaisen Berg-suvun päämies, jonka mainitaan antaneen kirjoittajan käyttöön suuren määrän ”perhetarinoita”.

Berg-elämäkerta perustuu suurelta osin 1975 Jyväskylän yliopistossa tarkastettuun Bo Jäderholmin lisensiaattitutkimukseen kenraalikuvernööri Bergistä. Kun viitteitä ei ole, on mahdotonta nähdä, mikä osuus on Jäderholmin tutkielmasta ja mikä ei. Muiksi lähteiksi on haalittu jollain perusteella, en tiedä millä, hajanainen kokoelma aihepiiriin ja aikakauteen liittyviä tutkimuksia ja artikkeleita.

Pettymyksiä kerrakseen

Kirjaa odottaessani toivoin sen sisältävän tietoja suvun hallussa olevasta perhearkistosta ja viitteitä siihen. Viitteitä kirjassa ei kuitenkaan ole laisinkaan eikä tietoja siitä, millaista aineistoa perhearkisto sisältää. Historiantutkijalle kirja ei sisällä uutta ja varteenotettavaa tietoa, ja on vaikea nähdä, miksi se on julkaistu.  Berg-suvun piirissä oleville ja heidän tuttavilleen teos varmaankin on mielenkiintoinen ja avartava; olisi ehkä ollut parempi vaihtoehto tehdä kirja vain sukua varten.

Aihepiiriin ja kenraalikuvernööri Bergiin perehtynyttä tutkijaa kirjan virheet ja väärinkäsitykset harmittavat. Virheet ovat paitsi asiavirheitä myös systemaattisia kirjoitusvirheitä (esimerkiksi ”suuriruhtinaskunta” on systemaattisesti kirjoitettu ”suurruhtinaskunta” jopa lähdeluettelossa olevan prof.emer. Osmo Jussilan Suomen suuriruhtinaskunta -teoksen kohdalla), virheellisiä termejä sekä tietämättömyyttä vakiintuneista ilmauksista.

Kirjan ensimmäisen pääluvun ”Tapahtumat ennen vuodenvaihdetta 1854-1855” ensimmäinen alaluku ”Suomen olot ennen Krimin sotaa” sisältää virheen melkein jokaisessa lauseessa. Vaikka kirjan lähdeluettelossa on paitsi Osmo Jussilan Suomen suuriruhtinaskunta -teos myös allekirjoittaneen väitöskirja Suomen kenraalikuvernementti, antaa kirja virheellisiä tietoja esimerkiksi kenraalikuvernöörin asemasta ja valtuuksista Suomessa. Kirjoittaja väittää kenraalikuvernöörin tehtävät ja valtuudet määritellyn 8.8.1809 vahvistetulla ”säädöksellä” eli oikeammin sanoen hallituskonseljin ohjesäännöllä. Tämän jälkeen kenraalikuvernööri kuitenkin sai 1812 oman ohjesäännön, joka oli hänen toimintansa perustana samoin kuin sen jälkeen erikseen tehdyt päätökset kuten esimerkiksi päätös kenraalikuvernöörin esittelyoikeudesta keisarille 1826.

Valitettavasti lähdeluettelossa ei ole prof.emer. Matti Klingen Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan historiaa, jonka toisesta osasta kirjoittaja olisi saanut selvyyttä Bergin ja ylioppilaiden sekä yliopiston keskinäissuhteisiin ja kiistoihin. Esimerkiksi tästä teoksesta kirjoittaja olisi voinut omaksua myös käsitteen ”Töölön päivälliset” sen sijaan, että kirjoittaa ”Töölön ravintolareissusta”. Saman tapauksen kirjoittaja olisi myös voinut lukea allekirjoittaneen 2014 ilmestyneestä tutkimuksesta Kuninkaan ja keisarin Nordenskiöldit, josta olisi myös saanut oikean virkanimikkeen A.E. Nordenskiöldin isälle N. G. Nordenskiöldille: hän oli Suomen vuoritoimen yli-intendentti eli nykykielellä pääjohtaja eikä suinkaan arvoasteikossa huomattavasti alhaisempi vuorimestari, kuten esitetään.

Virheellinen tulkinta von Haartmanista elää edelleen

Kirjassa käsitellään laajasti Krimin sodan tapahtumia ja Bergin osuutta Suomen puolustuksen organisoimisessa. Tässä asemassa hän epäilemättä toimi tehokkaasti ja tarmokkaasti tehtävänsä mukaisesti eli kenraalikuvernöörinä hänen pääasiallisin tehtävänsä sodan aikana oli Suomen sotilaallisen puolustuksen hoitaminen. Muissa luvuissa käsitellään lyhyesti Suomen hallinnon eri puolia ja Bergin merkitystä hallinnon hoidossa. Virheiltä ei valitettavasti säästytä kuten jo edellä kerrottu esimerkki Bergin ja yliopiston välisistä suhteista osoittaa. Vaikka allekirjoittanut jo vuonna 2001 ilmestyneessä elämäkerrassaan L.G. von Haartmanista on osoittanut, ettei von Haartman vanhoillisuuttaan vastustanut Helsinki-Hämeenlinna -rautatietä vaan kritisoi vain rautatien suuntaa (hän olisi halunnut sen kulkevan Pietarista Turkuun), elää Berg-elämäkerrassa muinainen käsitys von Haartmanin vanhoillisuudesta sitkeästi edelleen.

Lopuksi muutama sana teoksen nimestä eli Bergistä ”suomalaisuuden synnyttäjänä”. Varaisin kyllä ”suomalaisuuden synnyttäjän” osan eräille muille henkilöille, mutta kiistatonta tietysti on Bergin merkitys siinä, että hän salli suomen kielen kehittyä ja sen käytön laajentua aiempaa enemmän. Poliittinen motivaatio tälle oli Krimin sodan aikana syntyneen skandinavismin vastustaminen, mikä käytännössä merkitsi Ruotsin, ruotsin kielen ja ruotsalaisuuden vastustamista Suomessa.

Teoksen puutteita on tarpeeton esitellä enempää; jään odottamaan tieteellisesti perusteltua ja lähdeviittein varustettua elämäkertaa, jossa ei jo lähtökohdaksi oteta kohdehenkilön erinomaisuutta ja suurta historiallista merkitystä.

 

image

Kuva: Kreivi Friedrich Wilhelm Rembert von Berg (1794-1874) Wikipedia.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *