Urajärven kartanon omistajien rakkaus kulttuuriin

Urajärven kartano ja kulttuuripuisto avattiin neljän vuoden mittavan restaurointi- ja tutkimustyön jälkeen yleisölle kesäkuussa 2013. Eräs Urajärven kartanolla remontin aikana työskennelleistä on Suomen kansallismuseon tutkija Jouni Kuurne, joka piti remontin aikana heränneistä ajatuksistaan ja tutkimustyönsä tuloksista blogia Urajärven kulttuuripuiston verkkosivuilla. Blogin tekstit, jotka on kirjoitettu vuosina 2011–2013, on nyt julkaistu teoksessa Urajärveltä maailmalle (2013).

Kuurne, Jouni: Urajärveltä maailmalle. Muistoja meiltä ja muualta – Jouni Kuurneen Urajärvi-blogiartikkelit.. Museovirasto, 2013. 99 sivua. ISBN 978-951-616-236-5.

Asikkalassa sijaitseva Urajärven kartano kuului lähes 250 vuotta von Heidemanin-suvulle. Sisarukset Lilly (1849–1917) ja Hugo (1851–1915) von Heideman olivat kartanon viimeiset omistajat. Lillyn kuoltua vuonna 1917 kartano siirtyi sisarusten toiveiden mukaisesti Suomen Muinaismuistoyhdistykselle. Sisarusten toiveena oli, että kartano toimisi jatkossa museona sekä taiteilijoiden työskentely- ja esiintymispaikkana. Museo avattiinkin vuonna 1928 ja se kuuluu maamme vanhimpiin kartanomuseoihin. Vuonna 1986 kartano siirtyi Suomen valtion omistukseen ja Museoviraston ylläpidettäväksi. Juuri toteutetussa remontissa kartano on pyritty palauttamaan 1900-luvun alun asuun eli Lilly ja Hugo von Heidemanin aikaan.

Von Heidemanin sisarukset olivat innokkaita kulttuurin harrastajia ja he matkustivat paljon kulttuurielämysten innoittamana. Tämä näkyi myös heidän kotonaan Urajärvellä. Kuurneen blogiartikkelit keskittyvätkin erityisesti Hugo von Heidemanin kulttuuriharrastuksiin ja hänen ulkomaanmatkoihinsa. Kuurne pohtii artikkelissaan matkojen ja harrastusten vaikutusta kartanon ulkoasuun ja puistoon.

Kuurnen teoksen pääpaino on Hugo von Heidemanin rakkaudessa musiikkiin. Sekä Hugo että Lilly kävivät ahkerasti konserteissa ja oopperaesityksissä niin Helsingissä kuin ulkomaillakin aina Keski-Eurooppaa ja Egyptiä myöten. Hugo ihaili erityisesti saksalaista säveltäjä Richard Wagneria. Kotimaista tähdistä hänen suosikkejaan olivat muun muassa oopperalaulaja Aino Acktè ja säveltäjä Erkki Melartin.  Ihailemiensa tähtien konserteissa von Hedmanit pyrkivät käymään aina kuin mahdollista. Edes pitkät ja vaivalloiset matkat eivät olleet esteenä. Kotona Urajärvellä ihaillut taiteilijat olivat läsnä tauluissa, joita oli ripustettu kartanon saliin. Esimerkiksi Aino Acktèn suuri kuva kauniine kehyksineen oli salissa kunniapaikalla. Kartanon salissa oli myös flyygeli, jota ainakin Hugo von Heideman soitti. Lisäksi hänen tiedetään soittaneen jonkin verran kitaraa. Musiikin lisäksi Hugo oli kiinnostunut kirjallisuudesta. Kuurne tuo teoksessaan esille Hugon kirjoittamia runoja.

Kuurnen teos tutustuttaa lukijansa Hugon ja Lillyn musiikkiharrastuksen ja ulkomaanmatkojen kautta Urajärven kartanon maailmaan 1900-luvun alkupuolella. Kuurne osoittaa, että ilman von Heidemanin sisarusten mielenkiinnon kohteiden tuntemusta, Urajärven kartanon menneisyydestä avautuu kartanovieraalle vain pieni osa. Vierailija jää ihmettelemään varsin vieraalta tuntuvia elementtejä: puutarhan pylväikköjä ja tonttuja, kartanon salin punaisia seiniä ja taiteilijoiden kuvia. Tutustumalla sisarusten kulttuuriharrastuksiin ja ulkomaanmatkoihin Urajärven kartanon miljöö avautuu aivan uudella tavalla. Kartanossa on nähtävissä sisustuksellisesti kansainvälisiä muotivirtauksia sekoitettuna suomalaiseen perinteeseen.

Johdannoksi blogeilleen Kuurne on kirjoittanut teoksen alkuun lyhyen, yhden sivun mittaisen aloituksen. Olisin kuitenkin kaivannut alkuun nykyistä hieman pidempää johdantoa, jossa lukijalle olisi avattu von Heidemaninen suvun ja kartanon historiaa sekä blogien taustalla olevaa kartanon kunnostustyötä. Ilman johdantoa kirjan lukijan on syytä perehtyä tähän taustaan jostakin toisesta lähteestä ennen kuin tarttuu teokseen.  Urajärven historiaa jo entuudestaan tuntevalle Kuurnen valitsema näkökulma näyttäytyy kuitenkin varsin mielekkäänä, sillä kuten aiemmin todettu, Urajärven kartanon miljöötä on vaikea ymmärtää ilman Kuurnen esiin tuomaa Lilly ja Hugo von Heidemanin kansainvälistä kulttuuritaustaa. Teoksen antoisimmat osat yhdistävätkin vahvasti sisarusten kulttuurielämykset ja ulkomaanmatkat kartanon esineisiin ja puiston ulkoasuun.

Kuurnen blogiartikkelien lähteinä toimivat Urajärven kartanon arkiston materiaali. Tärkeimmiksi lähteiksi Kuurne mainitsee Hugo ja Lilly von Heidemanin matkapäiväkirjat ja Hugo von Heidemanin muistikirjat. Koska Hugon matkapäiväkirjoja ja muistikirjoja on säilynyt enemmän kuin Lillyn, Hugo nousee artikkeleissa päärooliin. Lillyä koskevia tulkintoja Kuurne tekee lähinnä oletuksina Hugon tuottaman aineiston pohjalta. Tulkintansa tukena Kuurne käyttää myös tarkasteltavan aikakauden sanomalehtiä. Koska kyseessä on blogiin perustuva teos, tekstiin ei ole sisällytetty tarkkoja lähdeviitteitä. Avain teoksen loppuun on lisätty lyhyt kuvaus tärkeimmistä lähteistä.  Tämä on ollut varsin tärkeä lisäys, joskin itse jäin kaipaamaan nykyistä tarkempia viitteitä ja lähdeluetteloa.

Jouni Kuurnen teos antaa Urajärven kartanossa ja sen puistossa vierailevalle aimo annoksen lisätietoa miljöön yksityiskohdista. Teoksen lukemalla vierailija saa enemmän irti vierailustaan tai vastaavasti vierailun jälkeen hän pystyy syventämään näkemäänsä. 

Restaurointi- ja tutkimustyöt jatkuvat edelleen Urajärvellä. Muun muassa Hugon huone on edelleen entisöitävänä ja kartano kaipaa uutta maalia pinnalleen.  Toivottavasti myös Urajärven kulttuuripuiston nettisivuilla Kuurne jatkaa bloginsa kirjoittamista.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *