Uskonnollisen ajattelun anatomia

Pascal Boyerin teos Ja ihminen loi jumalat. Miten uskonto selitetään on saanut alkunsa Boyerin tutkijakollegoidensa kanssa käymän vuoropuhelun pohjalta. Muun muassa antropologiaa, psykologiaa ja kognitiotieteitä yhdistävän kirjan suomalaisen laitoksen esipuheessa Boyer kertoo ajatustenvaihdon lopputuloksena syntyneen sarjan kirjoja uskonnon kognitiivisen tutkimuksen alalta. Yksi niistä on vuonna 2001 julkaistu Ilkka Pyysiäisen How religion works.

Boyer, Pascal: Ja ihminen loi jumalat. Miten uskonto selitetään. Käännös: Arppe, Tiina. WSOY, 2007. 415 sivua. ISBN 978-951-0-31815-7.

Pascal Boyerin teos Ja ihminen loi jumalat. Miten uskonto selitetään on saanut alkunsa Boyerin tutkijakollegoidensa kanssa käymän vuoropuhelun pohjalta. Muun muassa antropologiaa, psykologiaa ja kognitiotieteitä yhdistävän kirjan suomalaisen laitoksen esipuheessa Boyer kertoo ajatustenvaihdon lopputuloksena syntyneen sarjan kirjoja uskonnon kognitiivisen tutkimuksen alalta. Yksi niistä on vuonna 2001 julkaistu Ilkka Pyysiäisen How religion works. Samana vuonna ilmestynyt Boyerin ranskankielinen alkuteos: Et l’homme créa dieux. Comment expliquer la religion on nyt käännetty suomeksi, kirjaimellisen tarkkaa otsikkoa myöten.

Teoksessa Boyer pyrkii osoittamaan ”kuinka uskonto, joka aiemmin näytti käsittämättömältä arvoitukselta, on nykyään pelkästään kimppu ongelmia, jotka tosin ovat hankalia, mutteivät ratkeamattomia”. (Boyer 2007, 16) Teos keskittyy evolutiivisiin ulottuvuuksiin ja luonnonvalintaan mielen ja sen uskonnollisten taipumusten osalta. Boyer aloittaa perimmäisten kysymysten ääreltä. Hän läpikäy älyyn, tunteisiin ja sosiaalisiin tarpeisiin vetoavat selitykset uskonnosta ennen siirtymistään seuraavaan lukuun selittääkseen yliluonnollista.

Jo ensimmäisen luvun lopulla Boyer paljastaa kirjansa teesin: laajasti eri kulttuureihin ja aikakausille levinneet kulttuuriset käsitteet, uskonto mukaan luettuna, välittyvät helposti, sillä ne ovat yhteydessä useisiin mentaalisiin valmiuksiin, ja siten merkityksellisiä monien eri mielen järjestelmien kannalta. Boyer avaa tätä kirjan edetessä kolmen työkalupakin avulla: 1) kulttuuri ja meemit, 2) evoluutiopsykologia ja 3) relevanssi ja siirtäminen. Työkalut pureutuvat käsitteisiin ja ajatusjärjestelmiin. Ennen loppulukuja Boyer käsittelee vielä moraaliin, kuolemaan, vainajiin ja rituaaleihin liittyviä kysymyksiä. Teos on siis laaja ja kattava selvitys mielen ja uskonnon suhteesta kognitiivisesta näkökulmasta.

Boyer kirjoittaa sujuvasti lukuisia antropologisia esimerkkejä käyttäen. Kirjoittaja on selvästi nähnyt vaivaa perehtyäkseen uskonnollisen ajattelun eri ilmenemismuotoihin. Välillä pienten heimouskontojen valinta ja keskinäinen vertailu tuntuu kuitenkin itsetarkoitukselliselta ja siten irralliselta. Kuvauksiin palaaminen hajottaa uskonnollisen käyttäytymisen ymmärrystä, tai lankoja ei ole tarpeeksi keritty yhteen. Boyerin käyttämät uskontoesimerkit on esitetty etnografisessa preesensissä, muuttumattomina. Uskonnollinen ajattelu kuitenkin kehittyy koko ajan ja jatkuvasti. Tutkimushetken huomioonottaminen on siten olennaista, myös vertailua tehtäessä. Teos onkin läpileikkaus osasta tähän mennessä ilmenneistä uskonnoista ja niihin kuuluvasta ajattelusta. Yleistykset eivät kuitenkaan mielestäni riitä selittämään nykyihmisen ja nykyuskonnollisuuden piirteitä niin Euroopassa kuin muillakin mantereilla. Toisaalta, alkuperäisteoksen julkaisusta on kulunut jo kuusi vuotta, ja paljon on ehtinyt tapahtua.

Teoksen sisällysluettelo on poikkeuksellisesti kirjan viimeisillä sivuilla. Luettelon epäyhtenäisyys kirjan tekstilukujen merkitsemisen ja numeroinnin kanssa häiritsee lukujen jäsennystä. Moni luvuista ei päädy mihinkään pohtivaan selitykseen, vaan kirjoittaja tyytyy itsestään selvään toteamukseen asiantilasta. Otan esimerkin luvusta viisi, jossa Boyer päättää moraalia käsitelleen luvun seuraavasti: ”Uskonnolliset käsitteet ovat erityisen menestyksekkäitä siksi, että niiden mieltäminen perustuu mentaalisiin kykyihin, jotka aktivoituisivat myös ilman uskontoa.” (Boyer 2007, 230) Oivallus on tärkeä: uskonnolliset käsitteet ovat Boyerin mukaan loisia, jotka eivät toisilla aktivoidu koskaan. Voisiko asiaa ajatella myös toisin päin, että Boyerin kuvailema mekaniikka mahdollistaisi ihmisen vuorovaikutuksen yliaistillisen kanssa?

Boyer selittää uskonnollista ajattelua mekanistisesti ja ajattelun mekaniikkaa. Esimerkiksi, jos joku luo pahan silmän toisen omistamaan esineeseen, esine hajoaa. Boyer ei kuitenkaan lähde syvempiin tulkintoihin kulttuurisista traditioista. Teoksen ansio onkin uskonnollisen ajattelun piirteiden selventäminen. Kun siitä kerros kerrokselta riisuu yhden ajattelutavan pois (esim. päättelyjärjestelmät, sosiaaliset käsitteet, sosiaalinen intuitio, yliluonnollisten toimijoiden käsitteet), jää jäljelle uskomisen ydin, joka erottaa uskovat ja ei-uskovat toisistaan. Vaikka Boyer esipuheessa korostaakin, ettei ole kirjassaan uskonnon puolesta tai vastaan, vaan selittää uskontoa kognitiivisista lähtökohdista, vaikuttaa uskonnon pelkistäminen ajatusrakennelmaksi perusteluksi ateismin puolesta. Mielestäni kirjan nimeksi sopisikin paremmin: ”Uskonnollisen ajattelun anatomia”. Tällöin yliaistillisen olemassaolo jäisi lukijan päätettäväksi.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *