Kari Uusitalo on tähän mennessä julkaissut suomalaisen elokuvan historiasta jo noin 40 kirjaa. Uusitalon uusinkin on entisten tapaan erittäin tarkkaa ja huolellista työtä, jossa kirjoittaja on perusteellisesti perehtynyt tutkimaansa aiheeseen. Tuloksena on yksityiskohtainen selonteko kauppaneuvos Risto Orkon elämänvaiheista ja samalla myös varsin perusteellinen Suomi-Filmi Oy:n historia.

Risto Orkon elämä liittyi sen jälkeen kun hän oli tullut elokuva-alalle vuonna 1932, varsin läheisesti Suomi-Filmi -nimiseen yhtiöön, jonka hän 1930-luvulla onnistui pelastamaan konkurssista ja kehittämään toiseksi suomalaiseksi elokuva-alan suuryhtiöksi. Orko sai yhtiön myös taloudellisesti hallintaansa. Elokuva-alan rajujen muutosten myötä 1960-luvulta lähtien Orko muutti vähitellen Suomi-Filmin suuryhtiöstä pieneksi perheyritykseksi, joka on edelleen hänen ja hänen sukunsa hallussa. Yhtiöhän toimii vieläkin. Kehitys on tällä tavoin ilmaistuna erilainen kuin yritysmaailmassa yleensä, mutta elokuva-alan muutokset huomioon ottaen se on merkittävä saavutus. Suomi-Filmi on selvästi maamme vanhin elokuva-alan yritys.

Raumalla merikapteenin poikana syntynyt Risto Orko opiskeli Helsingissä lakia. Opinnot jäivät kuitenkin kesken, sillä teatteri ja taiteet kiinnostivat häntä enemmän. Jouduttuaan elokuva-alalle siitä muodostui Orkolle elämänura. Risto Orko tuotti ja ohjasi elokuvia ja johti suurta yhtiötä, joka toi maahan elokuvia ja hoiti laajaa elokuvateatteriketjua ja teki kaikenlaista elokuvaan liittyvää.

Kari Uusitalo on aikaisemmin kirjoittanut sekä Suomi-Filmin historiateoksen että osallistunut Risto Orkon elämäkertakuvakirjan tekemiseen. Nyt ilmestynyt kirja täydentää näitä teoksia. Se täydentää tietysti myös muita Uusitalon kirjoja kuten Erkki Karun elämäkertaa tai T.J. Särkän elämäkertaa. Toisaalta uusi kirja sisältää paljon sellaista tietoa ja tarinoita, joita on ilmestynyt jo aikaisemmissakin Uusitalon kirjoissa. Hyvin runsaasti suoria sitatteja on myös Mauno Mäkelän postuumeista muistelmista, joita Kari Uusitalo ei ole toimittanut, vaikka hän on niidenkin käsikirjoituksen aikoinaan lukenut ja kommentoinut.

Pikkutarkka esitystyyli saattaa vaikuttaa elämäkertateoksessa siihen, että kuvattava henkilö helposti katoaa asioiden taustalle. Kari Uusitalokin luettelee tarkasti mitä runoja Orko nuoruudessaan esitti missäkin lausuntatilaisuudessa, mutta miehestä runonlausunnan takana saattaa jäädä epätarkempi kuva. Ongelmana onkin, että Uusitalo liian harvoin pysähtyy kysymään miksi-kysymyksiä ja liian usein hän vain tyytyy luettelemaan asioita. Asioiden ja ilmiöiden analyysiakin kirjasta löytyy, mutta sellaista olisi saanut olla enemmänkin.

Lukija voi itse rakentaa oman mielikuvansa Risto Orkosta. Apuna siinä on Uusitalon siteeraamat haastattelulausunnot Orkosta. Suuri osa niistä on kerätty tätä kirjaa varten, jolloin Orkon omia aikalaisia ei enää ole ollut tavoitettavissa, onhan kyseessä satavuotisjuhlakirja. Kuitenkin olisi kaivannut arkistojen kätköistä filmintekijöiden ja filmitähtien mielipiteitä Orkosta niin elokuvaohjaajana, tuottajana kuin ihmisenäkin.

Kari Uusitalo on haastatellut kirjaa varten Risto Orkoa useita kertoja. Hän on myös aikoinaan työskennellyt Orkon alaisuudessa Suomi-Filmissä. Orkosta on tehty useita TV- ja radio-ohjelmia, jotka ovat olleet Uusitalon käytössä. Kirjan lähdeaineisto onkin hyvin monipuolinen.

Risto Orko oli ennen kaikkea elokuvamies, mutta monipuolisena ihmisenä hän toimi monissa muissakin tehtävissä liike- ja kulttuurielämässä. Sodan aikana hän osallistui aktiivisesti Suomen ja Kroatian kulttuurisuhteiden kehittämiseen. Orko toimi aikoinaan pitkään myös Suomen käsipalloliiton puheenjohtajana.